Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Juhlapuhe reserviläisliiton valtakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa, Joensuu

(Kunnioitetut sotiemme veteraanit), Reserviläisliiton herra puheenjohtaja, Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin herra puheenjohtaja, reserviläisliiton jäsenet, hyvä juhlaväki, hyvät naiset ja miehet; On suuri kunnia ja ilo esiintyä täällä Itä-Suomessa ja Joensuussa Reserviläisliiton valtakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa.

Samalla meillä kaikilla on tilaisuus juhlistaa 50-vuotista maanpuolustustaivaltaan viettävää Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri Ry:tä, Susirajan reserviläisiä.

Eduskunnan viime joulukuussa hyväksymä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko antaa Suomen puolustamiselle vankan pohjan. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja on selkeä. Sotilaallisella maanpuolustuksella tuetaan viisasta ulkopolitiikkaa. Puolustusvoimien ydintehtävänä säilyy tulevaisuudessakin maamme sotilaallinen puolustaminen, täydennettynä kansainvälisellä kriisinhallinnalla ja virka-avun antamisella. Puolustuskykymme perustana säilyvät yleinen asevelvollisuus, koko maan kattava alueellinen puolustus, sotilaallinen liittoutumattomuus ja tiivis kansainvälinen yhteistyö. Perusratkaisun toimivuus edellyttää laajaa kansan tukea, joka on ollut kiistaton. Se on pysynyt korkeana kansainvälisessä turvallisuusympäristössä tapahtuneista muutoksista huolimatta.

Kolme koria

Puolustushallinnon rooli ja tehtävät – tänään ja huomenna – voidaan jakaa kolmeen koriin, joista on myönteistä konkreettista ammennettavaa suomalaisten turvallisuuden hyväksi - ja laajemminkin. Tärkein ja ylivoimaisesti painavin niistä koreista sisältää kaikki ne tehtävät, jotka tähtäävät maamme sotilaallisen puolustuksen toteuttamiseen. Sotilaallinen uhka ei ole nykynäkymillä todennäköinen, mutta sitä ei voi sulkea pois tässä maailmassa.

Toisessa korissa ovat puolustushallinnon kansainväliset tehtävät, joiden määrä on kasvanut merkittävästi Suomen liityttyä vuoden 1995 alussa Euroopan Unionin jäseneksi. Suomi osallistuu tänä päivänä aktiivisesti Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen ja yhteistyöhön Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Suomalaisella rauhanturvatoiminnalla on puolivuosisatainen historia. Joulukuussa 2006 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä kun Suomi lähetti ensimmäiset sotilaansa YK:n operaatioon Suezille. Siitä lähtien yhteensä lähes 50.000 suomalaista on palvellut operaatioissa eri puolilla maapalloa. Tämän päivän turvallisuusuhat eivät noudattele valtioiden rajoja, ja jo siksi kansainvälinen yhteistyö on meille tärkeätä.

Kolmannessa korissa ovat puolustushallinnon viranomaisyhteistyötä vahvistavat tehtävät eli muiden viranomaisten tukeminen. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2003 Suomelle ainutlaatuisen strategian

yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Strategiassa on puolustushallinnolle on annettu laaja vastuu ja rooli. Puolustusvoimien voimavaroja voidaan ja niitä myös tulee käyttää yhteiskunnan suojaamiseksi ei-sotilaallisia uhkia, kuten esimerkiksi terrori-iskuja vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa virka-avun antamista tarvitsijoille. Tarvittavaa virka-apuosaamista kyllä löytyy.

Ei-sotilaalliset uhat horjuttavat turvallisuuttamme, mutta se ei saa johtaa sinisilmäisyyteen sotilaallisten uhkien osalta eikä puolustusvoimien monipuolisten kykyjen käyttämättömyyteen tietyissä siviili – ja luonnononnettomuuksissa.

Kenttä tarvitsee työrauhan

Vaikka puolustusratkaisumme peruselementit säilytetään ennallaan, on Suomen kyettävä näkemään pitkälle tulevaisuuteen, jotta kykenemme tekemään kestäviä ratkaisuja. Puolustushallinnossa toteutetaan tällä hetkellä sodanjälkeisen ajan ehkä suurinta puolustusjärjestelmäämme kohdistuvaa muutosprosessia, suomalaista ”transformaatiota”. Tehokkuutta haetaan keventämällä ja uudelleen järjestämällä johtamis- ja hallintorakennetta, purkamalla koulutusorganisaation ylikapasiteettia, järkeistämällä varikko- ja varastotoimintoja, lisäämällä tuottavuutta sekä puuttumalla vuosien 2006 ja 2007 toimintamenoihin. Tämä vaativa urakka hoidetaan niin, että uudessa formussa ollaan jo vuoden 2008 tammikuussa. Näitä uudistuksia tarvitaan, jotta puolustusvoimien

suorituskyky turvataan myös seuraavalla vuosikymmenellä, alati muuttuvissa olosuhteissa. Veteraanien meille ja tuleville sukupolville jättämää arvokasta perintöä, vapaata isänmaata, vaalitaan tässä ajassa.

Käynnissä oleva muutos koskettaa koko Suomea, myös täällä Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa. Puolustusvoimat on, muutoksista huolimatta tai niistä johtuen jatkossakin läsnä alueellamme, ja vieläpä laajalla rintamalla. Valmiusyhtymiä on Itä-Suomessa kolme; Kainuun prikaati Kajaanissa, Karjalan Lennosto Rissalassa ja Karjalan prikaati Vekaranjärvellä. Avainalueiden erityisosaamista ja –tietämystä kouluttavia joukkoja on useita; Pohjois-Karjalan prikaati, Maasotakoulu ja Reserviupseerikoulu. Kontiorannan joukko-osastolla on jatkossakin operatiivista merkitystä. Ja merkittävää uutta on tulossa; Maavoimien esikunta Mikkeliin, operatiivinen Itä-Suomen läänin esikunta Kouvolaan ja alueellinen läänin esikunta Kuopioon. Maakuntatoimisto sijoittuu Kontiorantaan. Puolustusvoimat on jatkossakin vahvasti läsnä Suomen jokaisessa maakunnassa, myös Itä-Suomessa.

Muutos puolustusvoimissa on kokonaisuus, jossa jatkuvuus ja uudistuminen ovat tasapainossa. Nyt on tärkeää, että keskitytään jo päätettyjen uudistusten huolelliseen toteuttamiseen, eikä tätä vaativaa työtä sekoittava uusilla päällekkäisillä muutosehdotuksilla tai –päätöksillä. Kentän työntekijöille pitää antaa työrauha.

Puolustusratkaisu on aina poliittinen päätös

Puolustushallinnolla on 2010-lukua lähestyttäessä haastava yhtälö, sillä tehtävien ja voimavarojen tulee olla tasapainossa. Uskottavuuden nimissä on välineet pidettävä ajan tasalla, ja se maksaa teknistymisen myötä tulevaisuudessa yhä enemmän. Samanaikaisesti hallinnonalaan, kuten koko valtionhallintoon, kohdistuu säästövelvoitteita ja tuottavuusvaatimuksia.

Jotta puolustuksemme on tulevaisuudessa hallittavissa, tarkoittaa se käytännössä sitä, että uusia säästövelvoitteita tai leikkauksia ei voida enää tehdä vaarantamatta puolustuskykymme perusteita. On tultu lähelle viimeistä rajaa. Valtionhallinnon tuottavuuden tehostaminen on oikea ja kannatettava linja, mutta siinä on käytettävä vastuullista harkintaa; asiaa tulee lähestyä hallinnonalojen tehtävistä käsin. Juustohöylämenetelmä ei tässä toimi. Puolustusratkaisun perusteihin vaikuttavat päätökset ovat poliittisia eivätkä kehyspäätösten kylkiäisiä. Puolustusjärjestelmä ja -kyky voidaan romuttaa nopeasti, mutta sen rakentaminen on aikaa vievää työtä.

Kolikossa on myös toinen puoli

Puolustuskykymme perustana säilyy jatkossakin yleinen asevelvollisuus. Se on fundamenttien fundamentti. Suomalainen järjestelmä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja –taitoisia reserviläisiä. Reserviläisiin perustuvan järjestelmän kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Reserviläisliitolla on reserviläistemme tietojen ja taitojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä tärkeä asema. Liiton työn suora vaikutus maamme korkeaan maanpuolustustahtoon on kiistaton. Reserviläistemme korkea taitotaso on tullut selkeästi esiin myös niissä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, joihin Suomi osallistuu. Sotilaamme ovat niissä keränneet osaamisellaan arvostusta ja hyvää mainetta Suomelle. Puolustuksemme kannalta on välttämätöntä, että meillä on käytössämme ammattitaitoinen ja motivoitunut reservi silloin, kun pilliin puhalletaan.

Suomalainen järjestelmä käsittää säännölliset ja nykyaikaiset kertausharjoitukset, mutta myös vapaaehtoisen maapuolustustoiminnan. On totta, että nyt kun puolustusvoimien toimintamenoihin joudutaan vuosina 2006 ja 2007 puuttumaan, se näkyy muun muassa kertausharjoitusvuorokausien määrän laskuna. Tämä on sinänsä valitettava asia.

Kolikolla on myös toinen puoli. Tilapäinen tinkiminen kertausharjoituksissa juuri tässä vaiheessa antaa puolustusvoimien palkatulle henkilöstölle paremman mahdollisuuden keskittyä viime talvena päätetyn, laajamittaiseen ja paljon työtä vaativan rakennemuutoksen läpivientiin. Näin ovat todenneet monet kokeneet kenttäkomentajat todenneet. Sitä paitsi; vuosina 1998 – 99 kertausharjoituksissa säästettiin kuta kuinkin samantasoisesti kuin mitä tapahtuu parina seuraavana vuonna. Sangen myönteistä uutta puolestaan on se, että reserviläisten toiminta saa uusia puitteita maakuntajoukoista ja vapaaehtoistyön toimintakeskeistä.

Reserviläisliiton valtakunnallisen maanpuolustusjuhlan lisäksi meillä on toinenkin syy kokoontua tänään Joensuuhun. Vietämme samalla Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri ry:n 50-vuotisjuhlaa. Jo puoli vuosisataa on Suomen itäisin reserviupseeripiiri – Susirajan reserviläiset – tehnyt arvokasta työtä maanpuolustuksen hyväksi. Toimintansa kautta se on tukenut jäsenyhdistyksiänsä, toiminut veteraanien hyväksi, antanut maanpuolustuskoulutusta, järjestänyt erilaisia tilaisuuksia, urheiluammuntoja, kilpailuja ja retkeilyjä sekä toimittanut julkaisuja. Onnittelen myös Pohjois-Karjalan Reserviläispiiriä puoli vuosisataisesta ansiokkaasta taipaleesta ja tekemästänne työstä, maakunnan ja isänmaan puolesta.

Onnittelen Reserviläisliittoa sen 50-vuotisjuhlavuotena. Lausun liitolle valtioneuvoston kiitoksen isänmaan hyväksi tehdystä pyyteettömästä työstä. Samalla toivotan liitolle ja sen jäsenistölle menestystä tulevissa maanpuolustushaasteissa sekä hyvää vointia

Palaa otsikoihin