Puolustusministeri Seppo Kääriäisen avajaispuhe 175. maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla

Kestävätkö puolustusratkaisun perusteet? Arvoisa Puolustusvoimain Komentaja, kunnioitettavat 175.

maanpuolustuskurssin osanottajat, naiset ja miehet!

Kun maanpuolustuskurssitoiminta käynnistettiin Suomessa yli neljä vuosikymmentä sitten, tuskin kukaan osasi arvata, miten merkittävä ja suosittu kansallinen instituutio näistä kursseista ajan saatossa muodostuisi. Kurssit tarjoavat tänään eri alojen avainhenkilöstölle mahdollisuuden tutustua maanpuolustuksemme järjestelyihin ja niiden edellyttämään viranomaisyhteistyöhön. Ne antavat korkeatasoisen ohjelmansa ansiosta osanottajille valmiuksia, joita he voivat hyödyntää monin tavoin omassa työssään. Valtakunnallisista maanpuolustuskursseista onkin kehkeytynyt oleellinen osa suomalaista puolustusratkaisua.

Suomen puolustusratkaisu, jonka peruselementteinä ovat yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen, sotilaallinen liittoutumattomuus ja tiivis kansainvälinen yhteistyö, on perustunut laajaan kansalaisten antamaan hyväksyntään. Tuo hyväksyntä on säilynyt erilaisten mittausten mukaan korkeana koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Edes kansainvälisen järjestelmän ja siihen liittyen Suomeen kohdistuvien turvallisuusuhkien uudelleenarviointi ei ole muuttanut tilannetta. Meillä on puolustuspolitiikan perusteista vallinnut aina laaja konsensus.

Hyvät kurssilaiset!

Eduskunta on sitoutunut joulukuussa 2004 siihen, että puolustusratkaisumme perusteet säilytetään nykyisellään. Tämä ei merkitse sitä, että kieltäydytään muutoksista eikä sitä, että muutoksen mahdollisuuskin suljetaan pois. On tärkeää, että mahdollisuus muuttamiseen säilytetään, jos se syystä tai toisesta kävisi ajankohtaiseksi. Onhan meneillään sodan jälkeisen ajan mittavin uudistusprosessi. Puolustushallintomme tulee elää ajassa, ja sen on oltava valmis vastaamaan uusiin haasteisiin ja muuttuneisiin olosuhteisiin.

Kansallisen puolustuksemme tehtäviä ei ole vakavasti kyseenalaistettu uusien uhkien oloissa. Kansalaisten maanpuolustustahto on säilynyt korkealla. Mutta onko näin myös tulevaisuudessa? Kestävätkö puolustusratkaisumme perusteet? Meillä täytyy olla selkeä ja vakuuttava vastaus, jos meiltä kysytään, mihin kansallista puolustusta ylipäänsä tarvitaan ja miksi sitä toteutetaan valitsemallamme tavalla eikä jotenkin muuten. Tähän kysymykseen puuttui puolustusvoimain komentaja avatessaan maanpuolustuskurssit puolitoista kuukautta sitten. Hän muistutti, että meillä ei ole varaa ajaa alas omaa puolustuskykyämme. Paitsi että kyvyn palauttamiseen menee huomattavasti pidempi aika kuin sen alasajoon, on välttämätöntä toimia niin että maamme ei missään olosuhteissa joudu sotilaallisten spekulaatioiden kohteeksi.

Kestävätkö perusteet? Puolustushallintomme tehtävät voidaan jakaa kolmeen koriin. Ensimmäisessä, tulevaisuudessakin kaikkein suurimmassa korissa ovat kaikki maamme sotilaalliseen puolustamiseen tähtäävät tehtävät. Puolustusvoimiemme ylivoimaisesti tärkein tehtävä on huolehtia tulevaisuudessakin siitä, että meillä on jatkossakin riittävät välineet torjua meihin mahdollisesti kohdistuvat sotilaalliset uhkat, jotka ovat nykyhetkellä epätodennäköisiä, mutta joita ei voi sulkea pois.

Toisessa korissa ovat puolustushallinnon kansainväliset tehtävät, joiden määrä on kasvanut merkittävästi Suomen liityttyä vuoden 1995 alussa Euroopan Unionin jäseneksi. Ensi vuosi on suomalaisen rauhanturvatoiminnan juhlavuosi, sillä joulukuussa 1956 Suomi lähetti ensimmäiset sotilaansa YK:n operaatioon Suezille. Tänään 50 vuotta myöhemmin lähes 50.000 suomalaista on palvellut operaatioissa eri puolilla maapalloa - nyt niin YK:n, EU:n kuin Natonkin johtamissa operaatioissa Balkanilla, Aasiassa ja Afrikassa.

Kylmän sodan päättyminen poisti Euroopasta laajamittaisen suursodan uhkan lähes kokonaan. Suurimmat maanosaamme kohdistuvat uhkat ovat luonteeltaan ns. heijastusuhkia. Pohjoismaiset naapurimme Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tämän muutoksen seurauksena tulleet siihen tulokseen, että niiden kansallinenkin turvallisuus on mahdollista taata panostamalla voimakkaasti kansainvälisiin tehtäviin ja supistamalla samalla perinteistä kansallista puolustusta.

Naapureiden malli ei ole Suomen tie. Meidän panostuksemme kansalliseen puolustukseen on aina ollut selvästi eurooppalaisen keskiarvon alapuolella. Esimerkiksi Ruotsin puolustusmenojen BKT-osuus jää muutosten jälkeenkin lähes entiselle tasolleen eli Suomea huomattavasti korkeammalle. Ruotsin supistukset eivät toisin sanoen koske niinkään budjettia, vaan joukkoja ajetaan alas, kalustosta luovutaan ja painopistettä siirretään kansainvälisiin tehtäviin.

Olemme aina hoitaneet kansainvälisen velvollisuutemme eturivin eurooppalaisena. Meitä pidetään rauhanturvaamisen suurvaltana. Kansainväliset velvollisuudet on mahdollista hoitaa tinkimättä kansallisesta puolustuksesta. Siinä on tähänkin asti onnistuttu. Osallistumalla esimerkiksi kahteen Euroopan unionin taisteluosastoon, Saksan ja Alankomaiden kanssa vuonna 2007 ja Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa vuonna 2008 tuemme sekä kansainvälistä vakautta ja rauhaa että omaa kansallista puolustustamme.

Kolmannessa korissa ovat puolustushallinnon viranomaisyhteistyötä vahvistavat tehtävät yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Valtioneuvosto hyväksyi tätä koskevan strategian marraskuussa 2003. Sen päivitys on meneillään. Puolustusvoimat toteuttaa sen vastuulla suoraan olevia strategisia tehtäviä ja lisäksi se tukee muita turvallisuusviranomaisia antamalla niille pyynnöstä virka-apua.

Hyvät kuulijat!

Puolustushallinnon tällä hetkellä saamilla resursseilla selviämme annetusta maanpuolustustehtävästä. Puolustusvoimat on toteuttanut vuosia erilaisia tehostamis- ja rationalisointitoimenpiteitä ja toimintojen uudelleensijoitteluja. Tämä linja jatkuu vauhdikkaana vuoden 2004 selonteon myötä, joka on samalla puolustushallinnon tuottavuusohjelma. Voidaan perustellusti sanoa, että puolustushallinto on ollut koko valtionhallinnossa ollut edelläkävijä, mitä tulee tuottavuuden tehostamiseen.

Tarkoitan tällä esimerkiksi seuraavaa. Puolustusvoimat on supistamassa sodanajan joukkojen vahvuuden 350.000 mieheen. Maakuntajoukkojen perustamisella vahvistetaan aluepuolustusta ja luodaan uusi väylä vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle. Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, Savon Prikaati ja Kotkan Rannikkoalue lakkautetaan. Pääesikuntaa pienennetään ja sen rakennetta muutetaan perustamalla Maavoimien Esikunta Mikkeliin. Merivoimien esikunta siirretään Turkuun. Varikkojen ja varastojen määrä pudotetaan alle puoleen nykyisestä. Puolustusvoimien henkilöstömäärää supistetaan, mutta ilman että turvauduttaisiin irtisanomisiin. Kaikki nämä toimenpiteet toteutetaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Lisäksi olemme sitoutuneet vähentämään 1.200 työpaikkaa ja sijoittamaan uudelleen 500 työpaikkaa vuoteen 2012 mennessä.

Jokainen ministeri "toivoo", että hänen hallinnonalansa määrärahat kasvaisivat. Ei ole realistista olettaa missään poliittisessa konstellaatiossa, että puolustusmäärärahat kääntyisivät nousuun ilman että Suomen turvallisuustilanne olisi muuttuvat sotilaallisesti huolestuttavaan suuntaan. Toisaalta muistutan, että puolustushallintoa ei pidä rangaista siitä, että se on toteuttanut omasta aloitteestaan tuottavuus- ja säästöpolitiikkaa ja sen lisäksi osallistunut valtioneuvoston yhteisiin talkoisiin.

Mikäli uusia leikkausvaatimuksia asetetaan, pelkkä tehostaminen ja rationalisointi ei enää riitä, vaan siinä tapauksessa joudutaan puuttumaan kansallisen puolustuksemme perusteisiin. Tällöin on ratkaistava, mitkä eduskunnan viime joulukuussa päättämistä perusteista ovat sellaisia, että niistä voitaisiin luopua. Minun kantani on tässä suhteessa selvä: mistään perusteesta ei voida luopua ilman että sillä olisi kauaskantoisia seurauksia puolustusvoimien kolmen tehtävän näkökulmasta. Siksi on tärkeää, että kaikilla on selkeä käsitys siitä, mihin tällaiset päätökset johtaisivat.

Tehdään ajatuskokeita. Voisimmeko säästää lisää luopumalla yleisestä asevelvollisuudesta? Tuskinpa, sillä yleinen asevelvollisuus on Suomen oloihin hyvin sopiva, kustannustehokas ja kansan tukema ratkaisu. Ammattiarmeijan perustaminen ja ylläpitäminen lisäisi huomattavasti puolustusvoimien palkkamenoja. Lisäksi luopuminen merkitsisi kaiken muun ohella sitä, että puolustusvoimat ei saisi reservin kautta käyttöönsä yhteiskunnan parasta asiantuntemusta.

Voisiko koko maan puolustamisesta luopua? Tällaisella muutoksella olisi dramaattiset vaikutukset kansalaisten maanpuolustustahtoon muista vaikutuksista puhumattakaan. Puolustusvoimien läsnäolo maan kaikissa osissa luo kansalaisille luottamuksen siihen, että puolustusvoimat ovat heitä ja heidän turvallisuuttaan varten.

Monien mielestä materiaalihankinnat olisi erinomainen menoerä supistettavaksi. Viime vuosien ja vuosikymmenten teknologinen muutos on merkinnyt siirtymistä kohti verkkoperusteista sodankäyntiä. Nykyaikaisia puolustusvoimia ei ole mahdollista ajatella ilman ajan tasalla olevia komento-, valvonta-, viesti-, tietokone- ja tiedustelujärjestelmiä. Mikä onkin yksi vahvuuksistamme. Suomi käyttää noin 30 % puolustusbudjetistaan hankintoihin. Tästä luopuminen vaikuttaisi heikentävästi puolustuskykyymme, mikä noteerattaisiin ympäristössämme.

Entä puolustusvoimien päivittäiset toiminnat, erityisesti koulutustehtävät? Onhan niin tehty aikaisemminkin, palveluaikoja voitaisiin lyhentää joko pysyvästi tai väliaikaisesti, kertausharjoituksien määrää olisi kaiketi myös mahdollista supistaa, moni arvelee. Tosiasia kuitenkin on, että reserviin pohjautuvaa järjestelmää ei ole mahdollista ylläpitää ilman riittävää joukkojen peruskoulutusta ja kertausharjoituksia.

Lopuksi on puhuttava sotilaallisesta liittoutumisesta. Joillakin näyttää olevan uskomus, että voisimme vähentää puolustusmenoja liittoutumalla. Uskomus on virheellinen. Puolustusministeriön kohta vuosi sitten valmistuneessa tutkimuksessa ilmeni, että sotilaallinen liittoutuminen ei vaikuttaisi puolustusmenoihin merkittävästi suuntaan tai toiseen. Muutoin vaikutus olisi merkittävä. Sotilasliitoissa tuskin oltaisiin innostuneita, jos ilmoittaisimme liittoutumisemme erityiseksi syyksi tarpeen säästää puolustusmenoissa. Tästä Natolla ja Natossa on jo varoittavia esimerkkejä.

Pelkistäen, on valittava, pidetäänkö sotilaallinen suorituskyky, osallistutaanko muiden kanssa kansainväliseen kriisinhallintaan ja tuetaanko puolustusvoimien kyvyillä kansalaisten turvallisuuden vahvistamista vai ei. Tämä on poliittinen valinta. Jos vastaus niihin on myönteinen, kuten uskon ja toivon, loppu kyllä järjestyy. Se vaatii vain johtajuutta ja organisointia. Mutta jos ryhdytään uusiin supistuksiin, tulee tiedostaa myös niiden seuraukset ja ottaa niistä poliittinen vastuu. Kun päätökset on tehty, on myöhäistä ryhtyä etsimään syntipukkeja. Puolustusratkaisuun sen toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja resurssien on oltava synkronissa ja tasapainossa. Siitä vastaa koko valtion johto.



Puolustusvoimat toimii läpinäkyvyyttä korostavassa kansalaisyhteiskunnassa. Siksi on tärkeää, että puolustushallinto ja puolustusvoimat toimivat joka päivä tavalla, joka on omiaan herättämään kansalaisissa luottamusta. Toimintamme tulee olla vakuuttavaa, tehokasta ja perusteltua. Esimerkiksi; virheinvestointeja ei sallita, ylikalliita hankintoja ei pidä tehdä, aluekiistoista on neuvoteltava, budjettia ei ole lupa ylittää, oikeutetut ympäristövauriot on korjattava ja simputuksen suhteen tulee noudattaa nollatoleranssia. Luottamus syntyy suuresta määrästä erilaisia ja erimitallisia asioita. Tärkeää on, että pystymme viestimään kansalaisille toiminnastamme avoimesti, totuudellisesti ja oikea-aikaisesti. Peittely ja selittely nakertavat luottamusta.

Arvoisat maanpuolustuskurssilaiset!

Toivotan teille menestystä nyt alkavalla maanpuolustuskurssilla. Tulette seuraavien viikkojen aikana saamaan vankan tietopaketin siitä, millä tavoin Suomi toimii kriisi- ja poikkeusoloissa. Toivon, että saamanne opit ovat sellaisia, että ne tukevat teitä omassa työssänne ja auttavat teitä antamaan panoksenne entistä tehokkaammin yhteiskuntaamme ja sen elintärkeitä toimintoja turvattaessa. Antakaa myös palautetta. Te toimitte yhteiskunnassamme erilaisissa avaintehtävissä ja teillä on aito mahdollisuus arvioida, onko maamme puolustus oikealla tiellä tulevaisuuden haasteita silmällä pitäen. Voin luvata, että mielipiteitänne kuunnellaan. Ja ennen kaikkea, nauttikaa kurssien annista ja yhteistyöstä toistenne kanssa!

Palaa otsikoihin