Juhlapuhe Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen 40-vuotis muistojuhlassa 10.4.2016

Hyvät patruunatehtaan räjähdysonnettomuudessa menehtyneiden omaiset ja jälkeläiset, herra kaupunginjohtaja, arvoisa muistojuhlayleisö, hyvät naiset ja herrat,

Aloitan puheeni sitaatilla historiasta: ”Lapuan kauppala Etelä-Pohjanmaalla Vaasan läänissä on tänä lauantaiaamuna ollut alakuloisen kaunis. Tuomiokirkon ympärillä tavallisesti humiseva liikenteen virta on hiljentynyt. Liikkeet ovat sulkeneet ovensa ja koululaiset ovat työpäivän sijasta viettäneet hiljaisina heille myönnettyä vapaapäivää. Liput on laskettu puolitankoon. Koko kauppalan väki on pukeutunut tummiin.”

Nämä hartaaseen sävyyn lausutut sanat kuuluivat Yleisradion TV-toimittajalle, joka 24.4.1976 selosti Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuudessa menehtyneiden siunaustilaisuutta. Taustalla kuva siirtyy tasavallan presidentistä saattoväen kautta kohti Lapuan tuomiokirkon pihaa ja sinne puolikaaren muotoon aseteltuja 40 valkeaa arkkua. Näky on koskettava ja surun täyttämä tunnelma hyvin aistittavissa.

Puolitoista viikkoa aikaisemmin, pääsiäisviikon tiistaiaamuna patruunatehtaan pohjanallilataamo oli räjähtänyt ja koko rakennus tuhoutunut silmänräpäyksessä.

Hyvä muistojuhlayleisö
Lapuan patruunatehdas perustettiin eduskunnan päätöksellä vuonna 1923. Valtion patruunatehdas nimellä toimintansa aloittaneen tehtaan virallisia avajaisia vietettiin paria vuotta myöhemmin, tammikuussa 1925. Vain muutamia vuosia aikaisemmin itsenäistyneelle Suomelle kyse oli merkittävästä turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Oman ampumatarviketuotannon käynnistäminen oli tärkeää kansallisen huoltovarmuuden varmistamiseksi − ja sitä se on yhä edelleen.

Koko olemassaolonsa ajan on patruunatehtaalla ollut suuri merkitys Lapualle ja lapualaisille. Sillä on merkitystä myös maakunnalle ja valtakunnalle. Vuosikymmenten ajan on tehdas tarjonnut työtä ja toimeentuloa. Sen tuotteiden korkea laatu on tehnyt Lapuan nimen tunnetuksi ympäri maailman, ainakin urheiluammuntaa ja metsästystä harrastavien piirissä. Keskeisen sijaintinsa takia oli tehtaan vanha alue myös oleellinen osa paikallismaisemaa ja identiteettiä. Lapualaisten lämmintä suhtautumista patruunatehtaaseen kuvastaa hyvin se, että tehdas tunnettiin yleisesti lempinimellä ”Paukku”.

Koko Suomen kansalle Lapualla toimineen Valtion patruunatehtaan merkitys kävi ilmeiseksi sotavuosina. Vaikka sotatarvikkeista oli puutetta laajalla rintamalla, ei Suomi sotien missään vaiheessa kärsinyt pulaa kiväärinpatruunoista. Tämä oli pitkälti Lapuan tehtaan ansiota.

Sotavuosien jälkeen tehdas kuitenkin ajautui vaikeuksiin. Sotilaspatruunoiden tilaukset romahtivat ja tehtaan oli keksittävä uusia tuotteita kyetäkseen jatkamaan toimintaansa. Tuotantoa siirrettiin ampumatarvikkeista tavanomaisiin konepajatuotteisiin, joille sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ja sotakorvausvelvoitteiden takia oli suurta kysyntää. Tähän liittyi myös tehtaan omistusjärjestelyissä tehdyt muutokset.

Patruunatehdas siirrettiin puolustusministeriön alaisuudesta kauppa- ja teollisuusministeriön alle ja liitettiin Lapuan tehtaat nimisenä osaksi Valtion metallitehtaita, nykyistä Valmet osakeyhtiötä.

Tehtaan ydinosaaminen oli kuitenkin patruunoiden valmistuksessa. Uudeksi menestystuotteeksi nousivat pienoiskiväärin patruunat, joiden myötä tehdas pääsi palaamaan juurilleen. Vuonna 1955 se palautettiin puolustusministeriön alaisuuteen liikelaitokseksi − Lapuan patruunatehtaaksi.

1990-luvulle tultaessa tehdas muutettiin osakeyhtiöksi, joka suomalaisen puolustustarviketeollisuuden uudelleenjärjestelyissä liittyi osaksi Patria- ja sittemmin Nammo-konsernia. Tänä päivänä tehdas tunnetaan nimellä Nammo Lapua ja se on yksi maailman tunnetuimpia urheilu-, metsästys- ja viranomaiskäyttöön tarkoitettujen pienikaliiperisten patruunoiden valmistajia.
Kuten huomaamme, on Lapuan patruunatehdas yli 90-vuotisen historiansa aikana kokenut monenlaisia vaiheita. On ollut erilaisia liiketoimintamalleja ja omistusjärjestelyjä, on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta koskaan tehtaan kehitys ei ole pysähtynyt. Ei edes sen historian synkimpänä hetkenä.

Traagisin tapahtuma tehtaan historiassa eittämättä on pääsiäisviikon tiistaiaamuna 1976 tapahtunut räjähdysonnettomuus, jossa 40 tehtaan työntekijää, heistä 35 naisia, sai surmansa. Moni menetti vanhempansa ja vieläkin useampi ystävänsä tai tuttavansa − kunnia heidän muistolleen.

Räjähdyksen tuhovoima huomioiden olisi uhreja voinut olla vieläkin enemmän, mutta kuin ihmeen kaupalla osa tehdasalueella olleista selvisi hengissä. Loukkaantuneita oli 63 ja psyykkisiä vammoja saaneita moninkertainen määrä.

Hyvät kuulijat
Muutaman viime viikon aikana median huomio on ollut Brysselin lentokentällä ja metrossa tehdyissä iskuissa. Aivan kuten Lapuan onnettomuus 40 vuotta aikaisemmin, tapahtuivat nämäkin räjähdykset pääsiäisviikon tiistaina ja aiheuttivat kymmeniä ihmishenkien menetyksiä ja suunnatonta surua.

Brysselin ja Lapuan tapahtumilla on kuitenkin enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Brysselin iskut olivat terroritekoja kun taas Lapualla kyse oli onnettomuudesta − onnettomuudesta, jonka lopullista syytä ei laajoista selvityksistä huolimatta koskaan saatu varmistettua.

Toinen merkittävä ero näiden kahden tapahtuman välillä on uhrien jakaantumisessa. Brysselin iskuissa menehtyneet olivat useiden eri maiden kansalaisia: yksi sieltä, toinen täältä.  Traagista sekin, mutta useimmille Brysselissä henkensä menettäneelle jäi vielä jäljelle läheisistä koostuva tukiverkko. Lapualla uhrit olivat samalta pieneltä paikkakunnalta. Ystävät ja läheiset, joilta tukea olisi voinut pyytää, olivat itsekin tuen tarpeessa. Suru ja menetys olivat yhteisiä.

Lapuan onnettomuuteenkin pätee kuitenkin vanha sanonta: ”Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.”
Lapuan kokemukset ovat maan laajuisesti auttaneet viranomaisia ja avustusorganisaatioita kehittämään omaa toimintaansa. Etenkin henkiseen tukeen ja sen merkitykseen suuronnettomuustilanteissa on Lapualta saatujen kokemusten perusteella kiinnitetty paljon huomiota.

Lapuan onnettomuudesta saatuja oppeja on sittemmin voitu hyödyntää niin Estonian uppoamisen, Jyväskylän junaonnettomuuden kuin Myyrmannin räjähdyksenkin yhteydessä.

Tapahtumasta on otettu opiksi myös ympäristö- ja työturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Räjähdyksen jälkeen uusi tehdasalue lataamoineen rakennettiin keskustan ulkopuolelle − Jouttikalliolle. Turvallisuussyistä lataustoiminta uusissa tiloissa on hajautettu erillisiin rakennuksiin laajalla alueella ja työturvallisuuteen on muutenkin panostettu huomattavasti.
Uusien ja aiempaa turvallisempien tuotantotilojen rakentaminen Jouttikalliolle on mahdollistanut sen, että huoltovarmuuden edellyttämää ampumatarviketuotantoa voidaan edelleen jatkaa Suomessa. Nammo Lapualla ja sen kaikilla Suomessa toimivilla tehtailla, Lapualla, Vihtavuorella ja Sastamalalla, on edelleen keskeinen rooli puolustusteollisen huoltovarmuutemme ylläpitämisessä.

Arvoisa juhlaväki
Lapuan onnettomuus oli pahin Suomessa koskaan tapahtunut räjähdysonnettomuus ja sellaiseksi se toivottavasti myös jää. Siitä toipuminen on vaatinut pitkän surutyön eikä sen aiheuttama kaipaus kai koskaan häviä läheisiään menettäneiden mielistä. Eikä pidäkään, vaikka alkuun moni olisi varmasti halunnut vain jatkaa elämäänsä ja unohtaa koko räjähdyksen tapahtuneen.
Nyt, kun tapahtumasta on kulunut 40 vuotta, on kuitenkin tärkeää, että tapahtuman ja kaikkien siinä henkensä tai läheisensä menettäneiden muistot eivät vaivu unholaan. Siksi on hienoa, että tälle vanhalle tehdasalueelle on löytynyt uutta, koko Lapuaa yhdistävää ja perimätietoa ylläpitävää käyttöä.

Täällä ”Vanhassa Paukussa” uhrien muisto säilyy elävänä myös meille, jotka emme sitä omakohtaisesti ole kokeneet.

Palaa otsikoihin