Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Tykistökoulun 100-vuotisjuhlassa
Arvoisat sotiemme veteraanit, puolustusvoimain herra komentaja, tykistön tarkastaja, hyvät naiset ja herrat
Aloitan sitaatilla: ”Puolustus ylivoimaista vihollista vastaan vaatii runsaasti ampumatarvikkeita, erityisesti tykistölle ja kranaatinheittimille. Sillä näiden tuli on puolustustaistelun ratkaiseva perustekijä.” Jatkosodan aikana IV armeijakunnan tykistökomentajana toiminut eversti Oskar Sippola luonnehti näillä sanoilla puolustustaistelun luonnetta huhtikuussa 1945 järjestetyssä upseereiden keskustelutilaisuudessa.
Jalkaväkiupseereiden kiistellessä pääpuolustuslinjan pitämisestä, painotti Sippola voimakkaasti epäsuoran tulen merkitystä hyökkäyksen pysäyttäjänä koko puolustuksen syvyydessä. Sippola tiesi mistä puhui, olihan venäläisten hyökkäykset torjuttu juuri IV armeijakunnan lohkolla Tali-Ihantalassa kesällä 1944. Suomalainen tykistö tuhosi toistuvasti hyökkääjän jo lähtöasemiinsa. Suomalainen tykistö näytti kykynsä kouriintuntuvalla – ja viholliselle tappavan ainutkertaisella – tavalla.
Hyvät kuulijat
Suomalaisen tykistön kehitys alkoi vapaussodasta. Tykistö oli osa sarkatakkista talonpoikaisarmeijaa, joka vapautti Suomen. Ensi laukaukset ammuttiin Oulun valtauksessa everstiluutnantti Vilho Nenosen johdolla. Pikakoulutuksen jälkeen tykistö tuki taistelua kaikilla rintamanosilla.
Itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä tykistölle kehitettiin taktiikkaa, joka sopi suomalaisiin olosuhteisiin. Kalustollista vajetta korvattiin laadukkaalla koulutuksella ja taktiikalla, joiden oikeellisuus mitattiin talvisodan taisteluissa. Tulosta rajoitti ensi sijassa ampumatarvikkeiden määrä, joita oli hankittu aivan liian vähän ennen sotaa. Päättäjien kitsastelu maksetaan tositilanteessa verellä ja ampumatarvikkeita voi harvoin olla liikaa, opetuksia, joita ei pidä unohtaa.
Ennen talvisotaa luodut perusteet ja mittavat kalusto- ja ampumatarvikehankinnat yhdessä talvisodassa saadun sotasaaliin kanssa mahdollistivat tykistön huomattavan laajentamisen välirauhan aikana. Myös taito hioutui jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Toimintamallien aktiivinen kehittäminen jatkui läpi asemasodan muun muassa Suvi-Kumsassa sijaitsevassa Tykistön ampumakoulussa.
Kokemusten ja oppien siirtäminen käytäntöön kenraali Nenosen johdolla mahdollisti tulen keskittämisen ennen näkemättömällä tavalla Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Sodassa opittua ei unohdettu, vaan suomalaisen tykistön määrää ja osaamista ylläpidettiin määrätietoisesti läpi kylmän sodan. Vaikka tykkikalusto oli osin vanhentunutta, käytettiin sitä harjoituskalustona tykistön ampumaharjoituksissa Rovajärvellä. Tämä mahdollisti sen, että suomalaiset tykkimiehet – varusmiehet ja reserviläiset – pääsivät harjoittelemaan täysin erilaisilla laukausmäärillä kuin esimerkiksi heidän pohjoismaiset veljensä. Kylmän sodan päättyessä Suomi – toisin kuin pääosa eurooppalaisista valtioista – ei ajanut puolustusjärjestelmäänsä, saati sitten kenttätykistöään alas. Päinvastoin, realismi säilytettiin ja kotimaan puolustus säilytettiin puolustuksemme ykköstehtävänä. Säilytettiin myös kyky laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan. 1990-luvulla tehtiinkin merkittäviä kalusto- ja ampumatarvikehankintoja eurooppalaisista aseiden alennusmyynneistä. Nämä hankinnat, muun muassa sadat tuhannet tykistön laukaukset, ovat kantaneet näihin päiviin saakka.
Hyvät kuulijat
Suomalainen kenttätykistö on keskeinen osa puolustusjärjestelmäämme. Viime kesänä hyväksytty puolustusselonteko linjaa puolustustamme pitkälle 2020-luvulle.
Kuluva vuosikymmen on Maavoimien kehittämisen aikaa. Tykistön osalta tämä tarkoittaa muun muassa ampumatarvikkeiden, mutta erityisesti etelä -korealaisten K9 ”Moukari” -panssarihaupitsien hankintoja – sain muuten itse todistaa panssarihaupitsien maahantuontia eilen satamassa. ”Moukarin” itsenäinen ”ammu ja väistä -kyky” siirtää tykistön tulenkäytön aivan uudelle tasolle. Tykkejä pitääkin saada lisää. Voimassa oleva osto-optio tulisi kaikin mahdollisin keinoin kyetä voida lunastaa.
Arvoisat kuulijat
Suomalainen tykistö elää voimakkaasti ajassa, mutta ampuu pitkälle tulevaisuuteen – historiaansa kunnioittaen. Toivotan satavuotiaalle tykistöllemme hyvää juhlavuotta.
Kiitos