Puheet

16.12.2017 19:48

Puolustusministeri Niinistön puhe upseerioppilaille Haminassa

Niinisto_JussiArvoisa reserviupseerikoulun herra johtaja, kummikurssilaiset, kutsuvieraat ja ennen kaikkea kurssin 251 upseerioppilaat seuralaisineen

Tämä hetki ja tämä paikka – Hamina, Reserviupseerikoulun maneesi, kurssijuhla – nostaa mieleeni muistoja. Istuin edellisen kerran maneesissa reserviupseerikurssinikurssini päättyessä helmikuussa 1990. Kurssini oli numeroltaan 192 ja nimeltään SUMMA. Tuo kurssi – kuten kaikki vuonna 1989 alkaneet reserviupseerikurssit – oli nimetty talvisodan taistelupaikkojen mukaan. Oli talvisodan päättymisen juhlavuosi, sodasta oli kulunut 50 vuotta. Talvisodan merkitystä korostettiin. Sotaveteraanit alkoivat nousta ansaitsemaansa arvoon suomalaisen itsesensuurin alkaessa hiipua kylmän sodan lähestyessä loppuaan. Suuret muutokset maailmanjärjestyksessä olivat alkamassa. Idän ja lännen vastakkainasettelu ainakin näytti olevan päättymässä.

Kuluneet 27 vuotta ovat historian aikajanalla häviävän lyhyt ajanjakso. Tuona aikana on kuitenkin tapahtunut paljon: 1990-luvun suurlama, Suomen liittyminen Euroopan unioniin, sodat Euroopassa, ensin Jugoslavian hajoamissotien muodossa ja sittemmin Krimin ja Itä-Ukrainan kriisin muodossa ja nyt 2000-luvulla maailmanlaajuinen sota ääri-islamilaista terrorismia vastaan. Satavuotias Suomi on elänyt tiiviisti muutoksessa mukana. Yhteiskuntamme rakenteet ovat muuttuneet, mutta puolustusratkaisumme kivijalat – koko maan puolustaminen ja sen mahdollistava yleinen asevelvollisuus ovat säilyneet ennallaan.

Hyvät kuulijat

Suomi on päättäväisesti pitänyt kiinni kansalaistensa oikeudesta osallistua maanpuolustukseen ja säilyttänyt yleisen asevelvollisuuden. Vaikka perustuslakiimme on kirjattu maanpuolustusvelvollisuus, voi sen nähdä myös oikeutena. Teillä hyvät upseerioppilaat on oikeus puolustaa maatanne ase kädessä. Teillä on henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa isänmaan turvallisuuteen.

Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa eurooppalaisittain vahvojen sodan ajan joukkojen muodostamisen ja vähäväkisen, mutta pinta-alaltaan suuren Suomen puolustamisen. Varusmiespalveluksen suorittaa noin 20 000 miestä vuosittain. Keskimäärin viitisen sataa naista suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Reserviin nojautuvat sodan ajan puolustusvoimat saavat tuoretta voimaa joka vuosi. 

Maailmalla asevelvollisuuteen perustuva puolustusratkaisumme ehdittiin leimata jo vanhentuneeksi, kunnes ajat muuttuivat – sota palasi Eurooppaan. Pääosa Euroopan maista ehti lakkauttaa asevelvollisuuden ja luoda ensi sijassa kriisinhallintatehtäviin soveltuvat pienehköt palkka-armeijat.

Uudistusten yhteydessä katosi monessa maassa kansan ja asevoimien välinen yhteys. Kansalta katosi käsitys puolustuksen välttämättömyydestä. Mielikuvissa ulkoiset ongelmat siirrettiin Euroopan ulkopuolelle. Tämä johti myös puolustusmäärärahojen voimakkaaseen supistamiseen. Uudistusten yhteydessä tuhottiin merkittävä osa tavanomaiseen sodankäyntiin soveltuvasta sotavarustuksesta – ikävä kyllä Suomikin ehti tuhota käypää sotakalustoa kuten T-72 tankit ja mikä pahinta, jalkaväkimiinansa ikuisen rauhan toivossa ja supistaa sodan ajan vahvuuksiaan useaan kertaan. Nyt tuhovimma on taltutettu ja vahvuuksien supistaminen on päättynyt.

Sodan ajan vahvuutemme – johon te upseerioppilaat kuulutte – nousee 50 000:lla 280 000 sotilaaseen. Trendi on kääntynyt.

Asevelvollisuudella on tiivis liittymäpinta kansalaisten tahtoon puolustaa maataan. Suomalaisten tahto puolustaa maataan on kansainvälisesti verrattuna huippuluokkaa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan uusimman tutkimuksen mukaan 72 % suomalaisista totesi, että jos Suomeen hyökätään, suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Yleisen asevelvollisuuden suosio on vielä suurempi, huikeat 81 % suomalaisista kannattaa sitä. Yleinen asevelvollisuus on siis lähes koko kansakunnan kattava ilmiö. Se koskettaa muodossa tai toisessa lähes kaikkia maamme kansalaisia.

Hyvät upseerioppilaat
 
Puolustusjärjestelmän – johon asevelvollisuusratkaisu kiinteästi kuuluu – luominen on pitkäkestoinen prosessi. Muutaman vuoden notkahduksen korjaaminen voi viedä vuosikymmenen tai vuosikymmeniä. Näin ollen olimme onnekkaita säilyttäessämme puolustuksemme peruspilarit. Tämän johdosta kykenimme reagoimaan turvallisuustilanteen muutokseen suhteellisen nopeasti.

Muutostarve kohdistui ensisijaisesti valmiuteen. Puolustusvoimista, erityisesti maavoimista, oli muodostunut ensisijaisesti koulutusorganisaatio, joka suunnitteli toimintansa onnistuneen koulutuksen lähtökohdista. Koulutustehtävä ei ole kadonnut minnekään, mutta rinnalle – tai sen edelle – on nostettu valmius.

Omana varusmiesaikanani korostettiin valmiutta. Valmiusharjoitukset tai hälytyksellä sotaharjoitukseen lähtö olivat varusmiehen arkipäivää. Ne ovat myös teidän sukupolvenne arkipäivää. Olemme Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen panostaneet päättäväisesti valmiuden kehittämiseen. Oikeuskanslerilta haettu tulkinta mahdollistaa varusmiesten käytön maanpuolustustehtäviin, aivan kuten 1990-luvulla. Reservi on käytössämme nopeammin kuin aiemmin lainsäädäntöön tehtyjen muutosten ansiosta. Lisäksi valmiuteen panostetaan rahaa, mikä näkyy muun muassa valmiusyksiköiden harjoittelussa. Valmius edellyttää harjoittelua ja valmius edellyttää asennetta.

Tuota asennetta luodaan täällä Reserviupseerikoulussa. Joukon kiinteys luodaan vaativassa koulutuksessa. Laivastossa oli sanonta purjelaiva-aikakautena: Mitä kovemmin myrskytuuli puhaltaa, sitä paremmin miehistö toimii yhdessä. Näin ollen Kirkkojärven marssi, yhteistoimintaharjoituksissa valvotut yöt, pitkät siirtymiset, majoittuminen räntäsateessa ja tietysti kaikki se mitä te olette tehneet tämän hienon kurssijuhlanne eteen, ovat omiaan kasvattamaan osaamistanne, yhteishenkeänne, mutta ennen kaikkea itseluottamustanne ja asennettanne.

Teidän on parin kuukauden päästä siirrettävä tuo asenne alaisiinne, sillä kokelaskauden päämääränä on oman sotakelpoisen joukon kouluttaminen ja muodostaminen. On vanha sanonta, että joukko on niin hyvä kuin sen johtaja. Tuo sanonta pitää edelleen pintansa. Vastuunne johtajina on suuri ja jakamaton. Toisaalta, tulevina joukkueen tai jaoksien johtajina teillä täysin ainutlaatuinen tilaisuus harjoitella esimiehenä toimimista. Käyttäkää tuo tilaisuus täysimääräisesti hyväksenne.

Hyvät naiset ja herrat

Satavuotias Suomi rakentuu työlle, uhrauksille, ja velvollisuuksille. Kivisien peltojen ja tiheiden metsien raivaaminen on edellyttänyt työtä. Maamme itsenäisyyden vaaliminen ja puolustaminen on edellyttänyt suuria uhrauksia. Maamme tulevaisuuden rakentaminen rakentuu niin ikään ahkeruudelle ja velvollisuuksille. Verta, hikeä ja kyyneleitä – mutta välillä pitää toki juhlia!

Näillä sanoilla toivotan teille kaikille ikimuistoista kurssijuhlaa!


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä