Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Puhe Marttaliiton syyskokouksessa

Arvoisa Marttaliiton puheenjohtaja, hyvät syyskokouksen osanottajat Minulla on suotu erittäin miellyttävä tilaisuus tuoda liittonne syyskokoukseen puolustushallinnon tervehdys.

Marttaliitto on oiva esimerkki suomalaisesta talkoohengestä ja onhan se historialtaan eräs maamme vanhimmista vapaaehtoisjärjestöistä. Liiton historia alkaa jo Suomen suuriruhtinaskunnan ajoista. Keväällä 1899 ”Sivistystä kodeille” -nimisenä syntyneen yhdistyksen tarkoituksena oli perustajansa Lucina Hagmanin mukaan sivistää Suomen kansaa naisten avulla. Lucina Hagman totesi aikoinaan: ”Semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on”. Tuota viisautta voisi kutsua tämän päivän termein ”toiminta-ajatukseksi”, mutta kutsuttiinpa sitä millä nimellä tahansa, siinä piilee yhä suuri totuus.

”Sivistystä kodeille” - yhdistyksen toiminnan käynnistäminen ajoittui kaikin puolin haasteelliseen vaiheeseen maamme historiassa. Olihan uutta kansanvalistusjärjestöä ryhdytty rakentamaan sortovuosien venäläistämispyrkimysten keskelle. Suomen suuriruhtinas ja Venäjän keisari ei aluksi myöntänyt järjestölle perustamislupaa, koska Suomessa toiminut venäläinen virkakoneisto näki yhdistyksessä uhkan omille pyrkimyksilleen. Perustajat eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan muuttivat kansalaisjärjestönsä säännöstöä ja uudeksi nimeksi kehitettiin Martta, joka viittasi sopivasti uskontoon. Lupa heltisi, mutta ensimmäisinä vuosina yhdistyksen kokouksissa istui tavallisesti mukana virkavallan edustaja valvomassa tilannetta. Alkuvaikeuksista huolimatta järjestö laajeni nopeasti, ja Suomen itsenäistyttyä Marttaliitto keskittyikin, alkuperäisen ajatuksensa mukaisesti, valistamaan kansaa kotien kautta.

Martat olivat keskeisesti mukana sodan aikana kotirintamatyössä ja keksivät lukuisia selviytymisen keinoja kuten vielä jälleenrakennuksen vuosina niin kaupungissa kuin maaseudulla, rajaseudulla ja evakkotaipaleella. Nämä taidot ovat vieläkin tallella, ja niinpä martoilla on juuri päättynyt monivuotinen projekti Bosniassa, jossa he ovat auttaneet perheitä selviytymään sodan jäljiltä. Marttojen työ siellä on saanut runsaasti tunnustusta. Martat menivät sinne pian sodan loputtua rohkeasti, vaikka tilanne oli vaikea.

Vuosikymmenet jatkuneeseen tehtäväänsä liittyen Marttaliitto on tehnyt arvokasta työtään suomalaisten kotien yritteliäisyyden ja taloudellisuuden kasvattajana sekä kansalaisten mielialan ylläpitäjänä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.





Hyvät naiset ja miehet

Viittasin edellä Marttaliiton historiaan siksi, että se osoittaa yhdistyksenne tehneen koko olemassaoloaikansa arvokasta vapaaehtoista, kokonaismaanpuolustuksellista työtä. Nykypäivän kokemukset ovat osoittaneet, ettei kansakuntia, niiden turvallisuutta ja hyvinvointia, ei Suomenkaan, puolusteta vain sotilaallisesti. Ns. uusia ja perinteisiäkin uhkia vastaan on varauduttava yhteiskunnan kaikilla aloilla, mm. niillä, joilla luodaan maallemme sen yhteiskunnallinen vakaus ja taloudellinen vauraus sekä henkinen kestokyky.

Suomalaisten maanpuolustustahto on missä tahansa vertailussa huippuluokkaa. Maanpuolustustahdon siemenet kylvetään kansalaisten mieliin suomalaisissa kodeissa, ja tätä maanpuolustustyötä siellä todellisen isänmaallisuuden ja hyvän elämän kasvatustyötä Marttaliitto on tehnyt koko olemassaolonsa ajan.

Jäsenmäärältään 55 000 henkilöä kattava Marttaliitto osallistuu vapaaehtoisen maanpuolustukseen Naisten Valmiusliiton osana.





Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2001 velvoitti puolustusministeriön vakiinnuttamaan vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen tehtävät. Vapaaehtoista maanpuolustusta ja erityisesti vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta kehitettiin vuonna 1995 valmistuneen, ns. kenraali Valtasen työryhmän raportin perusteella. Silloin luotu järjestelmä on pääosin tyydyttänyt puolustushallinnon tarpeet, mutta se ei vieläkään palvele koko vapaaehtoiskenttää erilaisten turvallisuuspalvelujen tuottajana. Eri hallinnonalojen ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteinen selkeä näkemys tulevaisuuden järjestelyiksi on puuttunut.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestelyjä ohjaa puolustusministeriön alainen, presidentti Martti Ahtisaaren vuoden 1996 alussa asettama Vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta, joka on velvoittanut puolustusministeriön jatkamaan asian valmistelua vuoden 2001 selonteon perusteella. Tätä parlamentaariselta ja vapaaehtoisjärjestöjen pohjalta muodostettua ohjaavaa elintä johtaa maaherra Rauno Saari.

Vuoden 2002 lopulla puolustusministeriöön asetettiin ylijohtaja Pauli Järvenpään johtama työryhmä selvittämään maanpuolustustyön tavoitteiden yhteensovittamista sekä eri ministeriöiden työnjakoa, tarpeita ja tukimahdollisuuksia vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Työryhmään on kutsuttu edustajat valtioneuvoston kansliasta, sisäasiainministeriöstä, opetusministeriöstä sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmä toimii vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunnan ohjauksessa. Selvitystyön tuloksia hyödynnetään ensi vuonna eduskunnalle annettavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitystyöryhmä on itsenäinen, eikä se ole riippuvainen sille jätettävien selvitystöiden tai suositusten sisällöstä.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistyö on tällä hetkellä kesken. Vuonna 2004 valmistuvan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon vapaaehtoista maanpuolustusta koskevien linjausten valmistelemiseksi on kuitenkin tehty laaja-alainen kokonaismaanpuolustuksen suunnitteluperusteista lähtevä selvitystyö.

Selvitystyöhön liittyvät osaselvitykset on puolustushallinnon osalta tehty pääosin Pääesikunnassa. Puolustushallinnon näkökulmasta painopiste on siinä, miten vapaaehtoistoimintaa voidaan tulevaisuudessa suunnata hyödyntämään kokonaismaanpuolustusta ja erityisesti tulevaisuuden puolustusratkaisua. Pääesikunnan kokoama selvitystyö on tällä hetkellä loppusuoralla, ja työn raportti on määrä jättää Puolustusministeriölle marraskuun alussa.

Puolustusministeriön näkökulmasta on oleellista, että kokonaismaanpuolustuksen kentässä toimivat vapaaehtoisjärjestöt kytketään mahdollisimman laajasti mukaan työskentelyyn ja sitoutetaan yhteisiin päämääriin.

Naisten Valmiusliitto on useaan otteeseen korostanut, että naisia maanpuolustuksessamme ei saa unohtaa. Tässä kuussa pitämässään kokouksessa maaherra Saaren neuvottelukunta erityisesti korosti naisten huomioon ottamista maamme kokonaisturvallisuuden järjestelmässä.

Keskeinen Naisten Valmiusliiton, ja sitä kautta myös Marttaliiton, esille nostama haaste on, kuinka ei-asevelvollisten naisten maanpuolustustahto voidaan kanavoida palvelemaan mielekkäästi niin puolustushallintoa kuin kokonaisturvallisuuden muitakin tuottajia kaikkia tyydyttävällä ja vapaaehtoisuutta tukevalla tavalla. Tämänhetkisen lainsäädäntömme mukaan vain asevelvolliset, siis vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet naispuoliset kansalaiset, voidaan sijoittaa puolustusvoimien kriisiajan organisaatioihin. Olipa työryhmän loppuraportin suositukset millaisia tahansa, olen varma, että kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia voidaan turvata monin tavoin - kuten Marttaliitto on jo vuosikymmenet tehnyt. Kaikille suomalaisille löytyy sopivia tehtäviä yhteisen turvallisuutemme takaamiseksi. Ohjaus- ja koordinaatiovastuun tiivistämistarpeista huolimatta on luonnollista, että vapaaehtoiskentässä toimittaessa kukin osallistuja itse päättää, mitä hän haluaa kriisiaikana tehdä ja hakeutuu näitä valmiuksia kouluttavan järjestön toimintaan.

Suomella on nähdäkseni vieläkin käyttämättömiä mahdollisuuksia eurooppalaisen siviilikriisinhallinnan kehittämisessä. Aloitteellisuus ei saa pysähtyä HVK:n jälkeenkään. Valtaosa eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämiseen suunnitelluista ratkaisuehdotuksista on Suomen kannalta hyödyllisiä ja kannatettavia. On tärkeää, että Euroopan unionin keinovalikoimaan sisältyy enenevästi siviilikriisinhallintaan mekanismeja, joilla pyritään ennaltaehkäisemään kriisejä ja joilla voidaan rakentaa kriisialueiden ihmisten elämää siinä tapauksessa, että kriisi on pakko rauhoittaa sotilaallisesti. Suomen rauhanturvaprofiili on vahva ja uskottava. Meidän kannattaa vahvistaa siviilikriisinhallinnan elementtejä myös kansallisen edun näkökulmasta.

Kaikkien niin haluavien suomalaisten mahdollisuuksia kouluttautumiseen eri tyyppisten onnettomuuksien ja kriisien varalle tehostetaan kokonaisturvallisuuden kehittämisen myötä. Uudessa ajatusmallissa entistä keskeisemmässä asemassa ovat vapaaehtoisjärjestöt, joiden työtä täytyy koordinoida ja hyödyntää eri turvallisuutta tuottavien viranomaisten toiminnassa. Tällä kentällä löytyy työtä tulevaisuudessa myös Marttaliitolle osana sen muuta toimintaa.

Viittasin edellä suomalaisten vahvaan maanpuolustustahtoon, jonka syntyyn ja korkeana säilymiseen on varmasti monia syitä. Eräs puolustushallinnon keskeisimpiä haasteita on tämän tahtotilan säilyttäminen. Tulevaisuuden kova kysymys on, mistä saamme tukea maanpuolustustahdon säilyttämiselle. Tässä näen Marttaliitolle haastavan tehtävän: Opettaa kotien kautta niitä taitoja, joilla selvitään niin rauhan kuin sodan ajankin ongelmatilanteista ja joilla rakennetaan suomalaista perhettä elämää suojeleville arvoille.

Te Martat olette tehneet jo runsaan sadan vuoden ajan tämän osuvan ajatuksen mukaisesti: ”Semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on”.

Toivotan Teille hyvää syyskokousta ja liitollenne valoisaa tulevaisuutta.

Palaa otsikoihin