Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe maanpuolustuskurssi 169:n avajaisissa

Puolustuspolitiikan haasteet ja Suomi Arvoisa puolustusvoimain komentaja, Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssi 169:n osanottajat, Kunnioitetut kummikurssin edustajat, Hyvät naiset ja herrat! EU:n tulevaisuuskonventin ehdotuksista neuvotellaan tiivistyvästi hallitusten välisessä konferenssissa.

Unionin, johon laajentumisen jälkeen kuuluu 25 maata ja 450 miljoonaa ihmistä ja jonka jäsenvaltioiden kansantaloudet muodostavat neljänneksen maailmantaloudesta, täytyy olla uskottava tekijä myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Ollakseen uskottava kansainvälinen toimija unionilla tulee olla käytettävissään nykyistä laajempi keinovalikoima niin perinteisten kuin uudentyyppisten kriisien hallitsemiseksi. Tämä ei tarkoita EU:n muuttamista Naton kaltaiseksi puolustusliitoksi. Suomi oli aikoinaan aloitteentekijänä EU:n kriisin-hallintakyvyn parantamisessa. Unionin sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittäminen on Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 1999 tehtyjen historiallisten peruspäätösten jälkeen edennyt ripeästi. Vaikka puutteita voimavaroissa edelleen esiintyy, lyhyessä ajassa on tehty hyvää työtä. EU on jo kyennyt käynnistämään ensimmäiset sotilaalliset operaationsa Makedoniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

*

Nyt on katsottava eteenpäin. Suomi tukee EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä unionin kokonaisuutta vahvistavalla tavalla. Tätäkin melko uutta ja myös vaikeaa ulottuvuutta kehitettäessä tulee varmistaa kaikkien jäsenmaiden mahdollisimman tasavertainen mukanaolo. Prosessi ei saa johtaa lopputulokseen, jossa unionin sisälle muodostettaisiin erilaisia suljettuja ryhmittymiä. Unioni voi olla vahva ja uskottava toimija ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki jäsenmaat kokevat sen toiminnan aidosti omakseen ja saavat mahdollisuuden osallistua omalla panoksellaan toiminnan kehittämiseen.

*

Tästä yhteisyyttä korostavasta näkökulmasta katsoen Petersbergin tehtävien täydentäminen, solidaarisuuslauseke ja puolustusmateriaalivirasto ovat perusteltuja ja paikallaan. Sen sijaan ”rakenneyhteistyötä” (40.6.) ja yhteisen puolustuksen (40.7.) periaatteen tuomisesta EU:iin ei voi pitää EU:n kokonaisuutta vahvistavina ratkaisuina.

*

Kriisinhallinta on EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön perustoimintaa, jonka konventin ehdottama rakenteellinen yhteistyö jakaisi kahteen osaan. Se sotii unionin perusluonnetta vastaan ja olisi vääränlainen vastaus unionin laajentumisen asettamille haasteille. Voimavarojen kehittämisen tulee olla yhteistä toimintaa, joka perustuu yhdessä sovittuihin tavoitteisiin. Asialla on myös Nato-ulottuvuutensa, sillä EU:n Nato-jäsenet ovat sitoutuneet Prahan huippukokouksessa sovittuihin voimavarojen keskittämistavoitteisiin.

Suomi tavoittelee kahtiajakavan ehdotuksen poisjättämistä. Viimeaikaisen keskustelun

valossa rakenneyhteistyö ei näytä saavan tukea kuin vain muutamilta jäsenmailta, eikä se todennäköisesti tule hyväksytyksi konventin ehdottamassa muodossa. Sama arvio koskee myös yhteistä puolustusta turvatakuineen.

*

Kuten hallitusohjelmassakin viitataan, Suomen edun mukaista on tukea Euroopan ja Yhdysvaltain suhteiden myönteistä kehittymistä. EU:n ja Naton välille on löydettävä sellainen yhteistyön tasapaino, joissa molempien omaleimaisuutta kunnioitetaan, mutta samalla vältetään ylimääräistä byrokratiaa ja resurssien tuhlaamista sellaisten toimintojen pystyttämiseen, jotka ovat jo olemassa ja toimivat. EU:n ja Naton välinen niin sanottu ”Berliini plus” –sopimus antaa toimivat puitteet sille, että EU:ssa ja Natossa tehtävät työt täydentävät toisiaan.

Arvoisat kuulijat,

EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ohella on rauhankumppanuus Naton

kanssa Suomelle tärkeä kanava kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön osallistumiselle. Rauhankumppanuusyhteistyö on antanut Suomelle mahdollisuuden osallistua eurooppalaisen kriisinhallinnan suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä kehittää valmiuksiamme osallistua monikansallisiin kriisinhallintatehtäviin. Suora hyöty koituu myös oman puolustuksemme hyväksi.

*



Rauhankumppanuusyhteistyön kautta saavutettu yhteistyökyky on mahdollistanut Suomen täysipainoisen osallistumisen Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin ensin 1990-luvun puolivälissä Bosniassa, sittemmin Kosovossa ja tämän vuoden elokuusta alkaen myös Afganistanissa. Näissä operaatioissa joukkomme ovat saaneet monipuolista kokemusta yhteistoiminnasta muiden maiden puolustusvoimien kanssa ja lisänneet esimerkillisellä toiminnallaan kansallisen puolustuksen uskottavuutta myös ulkomaiden analyyseissa.

*

Suomalaisten pääosin reserviläisistä koostuvat joukot ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen menestyvänsä vaativissa kansainvälisissä tehtävissä vähintään yhtä hyvin kuin ammatti-armeijoiden joukot. Tunnustuksena osaamisesta ja luotettavuudesta Suomelle annettiin juuri päättyneen puolivuotiskauden ajaksi monikansallisen prikaatin johtovastuu KFOR -operaatiossa Kosovossa. Tämäkin tehtävä hoidettiin odotuksien mukaisesti – hyvin. Suomi valmistautuu jatkamaan rauhanturvaamista Kosovossa ensi kevään jälkeenkin merkittävällä panoksella. Näin vastaamme YK:n pääsihteerin erityisedustajan, valtioneuvos Harri Holkerin vast’ikään esittämään näkökohtaan, jonka mukaan Balkania ja Kosovoa ei tule unohtaa esimerkiksi Afganistanin ja Irakin varjoon. Viime viikolla Kosovoon tekemäni vierailun perusteella ymmärrän valtioneuvoksen huolen, ja olen sitä mieltä, että on varauduttava myös pitkäjänteiseen sotilaalliseen läsnäoloon tässä Euroopan kulmassa.

Tulevaisuuden kriisinhallinta vaatii siviilikontribuution voimistumista sotilaallisen rinnalla. Presidentti Ahtisaaren aloite siviilikriisinhallintakoulutuskeskuksen perustamisesta Suomeen ansaitsee voimakkaan tuen ja kannatuksen – samoin kuin koulutuskeskusten verkoston rakentamisesta EU:n alueella. Siviiliasiantuntijoiden valmennus operatiivisten valmiuksien luomiseksi käy yhä tärkeämmäksi. Suomen rauhanturvaamisprofiili on vahva. Se saisi lisää syvyyttä ja vaikuttavuutta Ahtisaaren mallin pohjalta. Sisäministeriön aktiivisuus tässä asiassa osaltaan vahvistaa myönteisen ehdotuksen realisoitumista.



Hyvät naiset ja herrat,

Hallitus jätti edellisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle 13. kesäkuuta 2001. Siinä terrorismin, epäonnistuneiden valtioiden ja joukkotuhoaseiden leviämisen väliset kytkennät kuitattiin yhdessä kappaleessa toteamalla, että "joukkotuhoaseiden joutuminen terroristien käsiin muodostaa erityisen vakavan uhkan.” Lisäksi todettiin, että "vaikka Suomeen kohdistuvaa terrorismin uhkaa ei ole arvioitu merkittäväksi, on sellaiseen varauduttava."

Näin arvioitiin tilannetta pari-kolme kuukautta ennen syyskuun 11. päivän terroristi-iskuja. Kertokoon se maailmanmenon yllätyksellisyydestä ja olojen yleisestä epävarmuudesta.

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että Suomi ei ns. uusien turvallisuusuhkienkaan suhteen ole irrallaan muusta maailmasta, saati jotenkin suojassa moninaisia epäsuoriakin vaikutuksia vastaan.

*



Elämme keskinäisriippuvuuden maailmassa, joka muuttuu kenties nopeammin kuin itse ymmärrämmekään. Puolustuspolitiikan näkökulmasta turvallisuusympäristömme on muuttunut moniulotteiseksi ei ainoastaan siksi, että turvallisuuden käsitteellä on useita ulottuvuuksia,

vaan myös siksi, että valtiot eivät enää yksin toimi turvallisuuden kentällä.

*

Valtioiden tasolla olemme historiallisestikin mielenkiintoisessa tilanteessa, jossa keskeisten valtioiden suhteita ei leimaa kilpailu tai jopa vastakkainasettelu, vaan yhteistyöpyrkimysten korostuminen. Valtioiden välisen kilpailun, eli kansainvälisten konfliktien perinteisen käyttövoiman tilalle on tullut luhistuvien valtioiden ja terrorismin ”epäpyhä allianssi”, jonka vaarallisuutta teknologian leviäminen korostaa.

*

Uusille uhkille on tunnusomaista, että ne ovat vaikeasti ennakoitavissa ja usein varoitus-ajaltaan lyhyitä. Niihin on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pyrittävä vastaamaan myös ennaltaehkäisevästi. Näihin haasteisiin vastaamisessa korostuu mahdollisimman laajan keinovalikoiman käyttö ja tehostuva kansainvälinen yhteistyö talouden, diplomatian

ja tiedustelun aloilla. Suomessa terrorismin vastainen toiminta kuuluu ensisijaisesti sisäasiainministeriön reviirille ja poliisin vastuulle, mutta poliisinkaan resurssit eivät riitä esimerkiksi joukkotuho-aseiden käytöllä uhattaessa.

Yhteistoimintaa turvallisuusviranomaisten kesken on entisestään lisättävä. Puolustusvoimillekin on kehitettävä entistä enemmän valmiuksia osallistua tähän yhteiseen toimintaan.

*

Selontekoon latautuu kovia odotuksia, ehkä liiankin kovia. Joka tapauksessa se laaditaan perusteellisten analyysien pohjalta. Tehtävä ei ole helppo. Turvallisuusympäristömme on muuttunut mm. Naton ja Venäjän laajentuvan yhteistyön sekä Baltian maiden Nato-jäsenyyksien johdosta. Se on muuttunut myös uusien uhkien nousun seurauksena. Haasteellista on löytää selonteon laatimisessa oikea tasapaino ns. perinteisten ja uusien uhkien välillä.

Perinteisiäkään uhkia ei ole viisasta vähätellä. Myönteistä on, että HVK:n tulokset ovat tiedossa, kun varsinaisia linjavalintoja selonteossa tehdään, sillä HVK tuloksineen voi hyvinkin antaa selkiyttävää perspektiiviä omille kannanotoillemme. Jotta selonteko olisi myös nyt käyttö-kelpoinen väline puolustuspolitiikan linjaamisessa, laaja poliittinen konsensus olisi hyvästä – niin kuin kävi HVK -selonteonkin yhteydessä syys - lokakuussa eduskunnassa.

*



Tulevan selonteon uskottavuus edellyttää selkeää marssijärjestystä niin aikataulun kuin päätöksentekojärjestelmän osalta. Selontekoa pohjustavat selvitykset ja tutkimukset valmistuvat tämän vuoden loppuun mennessä. Kansanedustaja Ranta-Muotion johtama parlamentaarinen seurantaryhmä saa työnsä valmiiksi alkuvuodesta. Hallitus valmistelee UTVAn johdolla ensi vuoden alkupuolelta lukien omat linjauksensa, jotka se esittää selontekona nykynäkymillä ensi vuoden alkusyksystä eduskunnalle, joka tekee sitovat päätöksensä, joita sen jälkeen noudatetaan.

Arvoisat kuulijat,

Vain sisäisesti yhtenäinen unioni on uskottava ja tehokas toimija sotilaallisen kriisinhallinnan haastavissa tehtävissä, jotka edellyttävät sekä mahdollisimman laajapohjaista poliittista tukea että usein myös laajaa osallistujajoukkoa. Kriisinhallinta on aina yhteistä toimintaa sanan vaativassa merkityksessä.

*

Suomi osallistuu vastaisuudessakin aktiivisesti EU:n puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Rakentava ja osallistuva yhteistyö on erityisen tärkeää laajentuvassa unionissa, jossa pitää pyrkiä sovittamaan yhteen 25 maan erilaisia näkemyksiä.

Suurin osa konventin puolustus-ehdotuksista on Suomen hyväksyttävissä. Suomella on kohtalaiset mahdollisuudet onnistua neuvotteluissa myös puolustuksen kovissa ja kriittisissä kysymyksissä. Nyt onkin keskityttävä tähän ja vältettävä kaikkea, mikä häiritsee tyydyttävän lopputuloksen saavuttamisesta.

*

Ja vielä; puolustusvoimiemme suorituskykyä täytyy tarkastella ja hoitaa aina pitkällä jänteellä –pidemmällä kuin yli vaalikauden. Miksi? Alasajettua suorituskykyä ja minikokoisia puolustusvoimia ei kohoteta hetkessä eikä kriisejä ja onnettomuuksia voida lailla kieltää.

Suomi pystyy järjestämään kansallisen puolustuksen uskottavasti vielä nykyisellä voimavarojen tasolla, mutta tuskin alemmalla. Onpa turvallisuus- ja puolustuspoliittinen perusvalinta jatkossa mikä tahansa, itse järjestämämme kansallisen puolustuksen uskottavuudesta ei voi eikä pidä tinkiä. Jos valintamme olisi liittoutuminen, olisi meidän siinäkin tapauksessa pidettävä yllä uskottavaa kansallista puolustusta. Mikäli perusvalinnaksi tulee sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkaminen, on paikallaan jatkaa samalla myös liittoutumisen mahdollistavalla tiellä. Tämä kokonaisuus on sitä paljon kaivattua todellista liikkumatilaa. Ratkaisut on tehtävä tämän ajan argumenteilla, historia tuntien ja tulevaisuuteen katsoen.



Hyvät maanpuolustuskurssilaiset,

Aivan lopuksi; Suomen nykyinen turvallisuuspoliittinen asema on vahva ja vakaa, pitkälti oman toimintamme ansiosta. Suomi voikin tehdä turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjaukset selonteossa aidon vapaasti. Meitä ei pakoteta mihinkään eikä estellä tekemästä omia valintoja. Niin se pitää ollakin – itsenäisessä tasavallassa, avoimessa yhteiskunnassa.

Toivon, että käytte turvallisuuskysymyksistä avointa ja monipuolista mielipiteenvaihtoa asiantuntevien opettajien johdolla. Näin te saatte mahdollisimman suuren hyödyn kurssiin käyttämästänne ajasta.

Toivotan teille mielenkiintoista ja antoisaa kurssia sekä intoa toimia omilla tehtäväkentillänne Suomen turvallisuuden hyväksi.

Palaa otsikoihin