Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, juhlapuhe Iisalmen veljeskodin itsenäisyyspäiväjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit.

Arvoisat kutsuvieraat, Naiset ja Miehet.

Minulle on suuri kunnia osallistua yhdessä sotiemme veteraanien kanssa tähän veljeskodin juhlaan näin itsenäisyyspäivän aattona. Tuon Valtioneuvoston tervehdyksen itsenäisyyspäivän juhlaanne mieluusti myös sen takia, että saan tehdä sen kotikaupungissani.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta jatkosodan päättymisestä. Itsenäinen isänmaamme saavuttaa kunnioitetun 86 vuoden iän huomenna. Kuusikymmentä vuotta sitten nuoren valtiomme ja myös kansakuntamme kohtalo oli veitsenterällä.

Veteraanisukupolven taistelun ja ponnistelun avulla säilytimme kansallisen itsenäisyytemme. Hinta oli tosin kova. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden aikana maatamme ja yhteiskuntaamme on voitu rakentaa suomalaisista lähtökohdista käsin ja suomalaisten perusarvojen varassa. Suomi on tänään vauras niin taloudellisesti kuin sivistyksellisestikin. Ilman veteraanisukupolvien uhrauksia tämä ei olisi mahdollista. Siitä me nuoremmat olemme teille, arvoisat veteraanit, naiset ja miehet, kiitollisia koko elinikämme.

Itsenäinen Suomi on kaunis maa elää. Se on lahja tai perintö meille nuoremmille. Tätä meidän nuorempien tulee vaalia. Tehtävä on vaativa kansainvälistyvässä maailmassa. Kuinka säilyttää tässä menossa suomalainen elämän muoto, yhteiset arvomme kuten tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus, kansanvaltainen mieli ja isänmaallisuus elinvoimaisina, jotta tulevat polvet saisivat vähintään yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen kuin me sodanjälkeiset sukupolvet olemme saaneet.

Suomen hallitus neuvottelee paraikaa tiiviisti Euroopan Unionin perustuslaista ja sen sisällöstä. Neuvotteluissa käsitellään myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksiä. Meille on tärkeätä. että Suomalaisten näkökannat otetaan perustuslain loppumuotoilussa riittävästi huomioon. Suomi pyrkii siihen, että EU:sta ei tule sotilas- tai puolustusliittoa. Meille on tärkeätä, että itsenäisen valtion tunnusmerkit säilyvät perustuslain syntymisen jälkeen. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tämä merkitsee sitä, että päätökset sotilaidemme lähettämisestä kansainvälisiin tehtäviin teemme täällä Suomessa aina itse. Turvatakuuautomatiikkaa ei tarvita; mahdollisen avun tarpeessa tulee valtiojohdolla olla aito mahdollisuus päättää se, pyydetäänkö apua vai ei. Niin ikään avunantamisesta ja sen muodoista päättää Suomi itse - tämä on neuvottelujen tavoite.

Virallisesti sanoen: ”Suomen tavoitteena neuvotteluissa on keskinäistä avustusvelvoitetta koskeva sanamuoto, jonka mukaisesti avun antamisesta ja sen muodoista päättäisi kukin jäsenmaa itse. Apu voisi olla luonteeltaan muutakin kuin sotilaallista ja sen antaminen perustuisi vastaanottavan maan suostumukseen ja myötävaikutukseen”. Tärkeää on se, että tälläkin tavalla korostetaan EU:n kokonaisuutta ja yhteisyyttä.

Varmuuden vuoksi totean, että Suomen omasta puolustuskyvystä huolehdimme kaikissa oloissa, sillä suomalaisten lähin turva kriisin iskiessä on asevelvollisuuteen perustuvat ja alueellista puolustusta toteuttavat puolustusvoimat.

Arvoisat veteraanit

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa on useita tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa vanhusväestön asemaa ja palveluita.

Viime vuosina veteraanihuollon painopisteinä ovat olleet sotainvalidien aseman parantaminen etenkin asumisen, kuntoutuksen ja kuntapalveluiden osalta sekä pienituloisimpien veteraanien aseman kohentaminen ja itsenäisen toimintakyvyn tukeminen lisäämällä kuntoutusmahdollisuuksia. Sotainvalidien ja veteraanien erityisasema otettiin huomioon muun muassa lääkepolitiikassa, kun heille turvattiin vuoden 2003 alusta 10 prosentin alennus peruskorvattavista- ja itsehoitolääkkeistä.

Rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun asetuksen muuttamisen myötä 1.1.2004 lukien rintamaveteraanilla ja hänen aviopuolisolla on mahdollisuus yhteiseen kuntoutusjaksoon eli puolisot voivat päättää yhteisestä kuntoutusjaksosta ilman, että veteraani itse olisi huonokuntoinen ja tarvitsisi puolison avustajakseen jaksolle. Aviopuolison osallistuminen kuntoutukseen ei vähennä rintamaveteraanien laitoskuntoutuksen pituutta.

Vuoden 2003 osalta veteraanikuntoutusmääräraha on yhteensä 35,8 miljoonaa euroa. Veteraanien poistuma ja määrärahan kasvu on nopeuttanut kuntoutuskiertoa, mutta kuntoutuksen säännöllisyyden tavoite ei ole toteutunut. Kuntoutettavien veteraanien lukumäärä on vuonna 2004 95 000, kun veteraanien kokonaismäärästä on vähennetty sotainvalidit, joilla on oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen. Naisten osuus tästä määrästä on yli 35 000. Tällä hetkellä veteraani pääsee kuntoutukseen keskimäärin joka toinen vuosi.

Ensisijainen tavoite vanhustenhuollossa on ikääntyvien kotona asumisen tukeminen. Vanhustenhoidon avopalveluja lisätään ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoidon laatua parannetaan.

Erityistä huomiota kiinnitetään veteraanikuntoutukseen. Hallitusohjelman mukaan rintamaveteraanien ja sotainvalidien asemaa ja säännöllistä kuntoutusta kehitetään. Tässä yhteydessä yhä selkeämmin on otettava huomioon veteraanien korkea ikä sekä elämäntilanne ja tuotava kuntoutus mahdollisuuksien mukaan veteraanin omaan elämänympäristöön.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaa niin sanottua kansallista terveysprojektia. Siinä todetaan selkeästi, että lisävoimavaroja tulee suunnata vanhustenhoitoon ja kotisairaanhoitoon. Vanhustenhuolto nähdään terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteisenä tehtävänä, joka on toteutettavissa niin, etteivät hallinnonalan rajat aiheuta päällekkäisyyksiä tai väliinputoamisia. Ehjän ja toimivan palvelukokonaisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että vanhusten siirtyessä palvelujärjestelmän osasta toiseen palveluketju ei katkea.

Hyvä juhlayleisö,

Olen puolustusministerinä saanut toimia ilahduttavan paljon yhteistyössä veteraanijärjestöjen ja sotiemme veteraanien kanssa. Mieleeni on jäänyt yhteinen hetki nuotiotulilla Pielaveden Vornan korvessa elokuussa. Siellä ja jossain muussakin yhteydessä on tullut esille yhä useampien veteraanien kokema yksinäisyys. Tähän epäkohtaan on kiinnitettävä enemmän huomiota kuntoutuksen ja muun aineellisen tuen lisäksi.

Reserviläisliiton vuosikokouksessa pari viikkoa sitten Tampereella tein aloitteen asian korjaamiseksi. Kutsuin Reserviläisliittoa yhdessä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa niiden antaman muun tuen lisäksi pohtimaan sopivia tapoja toteuttaa eräänlaista asevelitoimintaa veteraanien suuntaan. Tavoitteena voisi olla, että jokaiseen veteraaniin otettaisiin jatkossa yhteyttä nuorempien sukupolvien reserviläisten toimesta ja sen voi aloittaa jo huomenna.

Varsinaisena tavoitteena olisi tapaamisin ja keskusteluin lujittaa sukupolvien välistä sidettä, siirtää veteraaninen perintöä nuoremmille ikäluokille ja ennen muuta lievittää monien veteraanien kokemaa yksinäisyyttä ”Aseveljeä ei jätetä”- hengessä. Puolustusvoimat voisivat tarvittaessa tukea tätä toimintaa. Arvokkaan perinnön siirtämisessä ja kolkon yksinäisyyden lievittämisessä meillä kaikilla on tärkeä yhteinen tehtävä.

Yksinäisyyden taltuttamisajatus on otettu myönteisesti vastaan. Toivon, että myös veteraanit antaisivat hankkeelle tukensa. Veteraanien perinnön siirtämisellä on suuri merkitys nuorempien polvien maanpuolustustahdolle ja näin myös puolustuksemme uskottavuudelle.

Hyvä juhlaväki,

Sytytämme huomenna kynttilät itsenäisyyden juhlistamiseksi. Muistamme samalla kaikkia niitä, jotka antoivat elämänsä isänmaamme itsenäisyyden hyväksi.

Toivotan teille hyvää itsenäisyyspäivää sekä terveyttä, voimia ja hyvää mieltä itsenäisessä, vapaassa ja turvallisessa Suomessa.

Palaa otsikoihin