Tekstin koko: Pienennä tekstin kokoa Normaali tekstikoko Suurenna tekstin kokoa

Puheet 2006

27.04.2006 12:30

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän juhlassa Karttulassa 27.4.2006

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja miehet.

Lahdesta se alkoi

Kansallista Veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran 27.4.1987, 19 vuotta sitten osana itsenäisen Suomen 70-vuotisjuhlia. Juhlapäivä on samalla Lapin sodan päättymispäivä, siis päivä jolloin aseet lopullisesti vaikenivat. Veteraanijärjestöjen edustajat lähestyivät huolellisen valmistelun jälkeen silloista pääministeriä Kalevi Sorsaa 7. maaliskuuta 1986 tämän hyvän idean merkeissä. Valmistelu tuotti tuloksen ja Lahdessa kokoonnuttiin ensimmäiseen valtakunnalliseen Veteraanipäivän juhlaan.

Paikalla oli tuhansia veteraaneja, joukossa olivat myös silloinen puolustusministeri Veikko Pihlajamäki, puolustusvoimain komentaja Jaakko Valtanen ja Tasavallan presidentti Mauno Koivisto - kaikki kolme tammenlehvä-miehiä. Nämä olivat kolme viimeiset sodankäyneet miehet näillä vaativilla valtion johtopaikoilla.

Lahden juhlasta alkoi mieleenpainuvien vuosittaisten veteraanipäivien vietto. Siitä on tullut tärkeä juhlapäivä kaikille meille. Liputamme veteraanipäivänä muistaen veteraaneja ja heidän taisteluaan ja työtään vapaan isänmaan puolesta.

Puolustamme Suomea ensisijaisesti itse

Maailma on kokenut suuria muutoksia tämän vajaan parinkymmenen vuoden aikana. Neuvostoliitto on romahtanut ja on syntynyt uudelleen Venäjä. Baltian tasavallat ovat itsenäistyneet, ne ovat liittyneet Natoon ja Euroopan Unioniin. Suomi ja Ruotsi puolestaan liittyivät vuonna 1995 Euroopan Unioniin. Sotilaalliset uhat eivät ole Suomenkaan varjona. Ne ovat väistyneet taka-alalle, mutta niiden tilalle on tullut uusia elämää uhkaavia riskejä ja vaaroja, terrorismi ehkä pelottavimpana. Maailma ei ole muuttunut turvallisempaan suuntaan.

Maanpuolustuksemme tulevaisuuden näkymät ovat haastavat. Meillä suomalaisilla on halua ja kykyä huolehtia puolustuksestamme asianmukaisella tavalla myös tulevaisuudessa. Tätä halua mitataan uudestaan, kun seuraavan eduskunnan ja valtioneuvoston piirissä valmistaudutaan vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laadintaan.

Puolustusvoimiemme tehtäväkenttä voidaan kiteyttää tulevina vuosina, todennäköisesti jopa vuosikymmeninä, kolmeen koriin: Suomen sotilaallinen puolustaminen, yhteiskunnan ja muiden viranomaisten tukeminen sekä kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta.

On paikallaan korostaa, että maamme sotilaallisen puolustuksen ylläpitäminen ja kehittäminen on jatkossakin tärkein tehtävämme. Vaikka maailmankolkkamme on tällä hetkellä vakauden ja syvän rauhan aluetta ja maamme turvallisuusasema on historiallisen vahva, on ympäristössämme runsaasti sotilaallista potentiaalia.

Kerran alas ajettua suorituskykyä ei ole helppo nostaa nopeasti entiselle tasolleen tilanteen niin vaatiessa. Me suomalaiset olemme oppineet tämän läksyn historiastamme. Emme halua elää historiassa, mutta emme myöskään voi unohtaa menneitä.

Uskottavalla puolustuskyvyllä on mahdollista ennakolta ehkäistä turvallisuusuhkien syntyminen Suomea kohtaan. Siksi meidän suomalaisten tulee puolustustamme kehittäessä varautua paitsi todennäköisimpään myös pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.

Suomen sotilaallista puolustusta ei voi jättää ensisijaisesti ulkopuolisten hyvän tahdon varaan. Suomen puolustuksen ydin on suomalainen.

Kuten viime sodissamme haimme ja lopulta myös saimme ulkopuolista tukea, on meidän etumme, että voimme myös tulevaisuudessa tukeutua tarvittaessa muiden solidaarisuuteen. Siihen meillä on osana Euroopan unionin turvallisuusyhteisöä entistä paremmat edellytykset. EU:sta saamme turvallisuuslisää emmekä hädän hetkellä enää jää yksin.

Puolustusvoimat on perinteisesti mielletty sotilaallisen turvallisuuden päätuottajana. Näin myös jatkossa. Tänä päivänä puolustusvoimilla on myös laajempi turvallisuusulottuvuus. Puolustusvoimien voimavaroja on tarkoituksenmukaista käyttää uudenlaisissa kriisi- ja erityistilanteissa yhteiskunnan suojaamiseksi ja muiden viranomaisten tukemiseksi. Tällaisia ovat ympäristö- ja suuronnettomuudet, vaaralliset tartunta-tautiepidemiat kuten juuri nyt ajankohtainen lintuinfluenssan uhka sekä pahimmillaan Suomeen tai suomalaisiin kohdistuvat terrori-iskut.

On perusteltua, että puolustusvoimien suorituskykyjä kehitetään siinä määrin joustaviksi, että se voi päätehtävänsä, sotilaallisen maanpuolustuksen, ohella toimia tiiviissä yhteistyössä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.

Olennaista on, että poliisit, pelastajat, rajavartijat, sotilaat ja muut turvallisuuden tuottajat pystyvät moitteettomaan ja sujuvaan yhteistyöhön. Puolustusvoimat toimivat näin kansallisena turvallisuusreservinämme laajemminkin kuin pelkästään ei-toivottavien sotilaallisten uhkien torjumiseksi.

Rauhanturvatoiminta tuo mainetta

Osallistumme aktiivisesti kansainväliseen sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan. Lähettämällä sotilaitamme kansainvälisiin operaatioihin olemme yhdessä kumppanimaidemme kanssa luomassa maailmaan vakautta ja turvallisuutta, joka hyödyttää itseämmekin. Teemme sotien ja ristiriitojen repimille maille ja alueille sen, mitä haluaisimme meillekin tehtävän joutuessamme itse toiveidemme vastaisesti vastaavaan tilanteeseen. Samalla kehitämme ajantasaisesti kykyämme ydintehtävään, kotimaan puolustukseen.

Kuluvanakin vuonna puolustusministeriön ja -voimien toiminnassa korostuu kansainvälinen yhteistyö. Heinäkuun alusta vuoden loppuun Suomi toimii toistamiseen Euroopan Unionin puheenjohtajana. Valmistaudumme ensimmäisten jäsenten joukossa osallistumaan EU:n nopean toiminnan joukkoihin 1.1.2007 lähtien. Lisäksi harjoitamme yhteistyötä Naton laajentuvan rauhan-kumppanuusohjelman puitteissa ja pyrimme omalta osaltamme tiivistämään EU:n ja Naton yhteistyötä kriisinhallinnan saralla.

Suomalaisella rauhanturvatoiminnalla on menestyksekäs historia. Joulukuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähettämisestä YK:n operaatioon Suezille. Sittemmin lähes 50.000 suomalaista on toiminut lähes 30 operaatiossa eri puolilla maailmaa. Tämän päivän kriisinhallinta on suora jatkumo v. 1956 alkaneelle taivallukselle.

Kansainvälisissä operaatioissa sotilaamme ovat keränneet korkealla osaamisellaan ja vastuullisella rauhanrakentaja-asenteellaan arvostusta Suomelle samalla tavoin kuin sotiemme veteraanit aikanaan omilla rintamillaan. Turvaamanne itsenäisyytemme tunnus, siniristilippu, liehuu tänään kunniakkaasti myös maailmalla.

Liitymme samaan ketjuun

Suomalaisten maanpuolustustahto on poikkeuksellisen korkea. Sitä selittää ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin historia on osoittanut sen, että meidän tulee ensisijaisesti itse aina huolehtia omasta itsenäisyydestä ja turvallisuudestamme. Turvallisuutta ei voi antaa ensisijaisesti kenenkään ulkopuolisen käsiin. Mahdollinen tuki tulee oman puolustuskyvyn ja - tahdon päälle. Historiamme ja sotiemme veteraanit keskuudessamme pitävät yllä tätä realistista maanpuolustustahtoa. Veteraanien toiminta, heidän tilaisuutensa ja esiintyminensä muistuttavat kaikkia suomalaisia maanpuolustustahdon merkityksestä sukupolvelta toiselle. Nykypäivän asevelvolliset ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevät haluavat liittyä samaan ketjuun, jonka toisessa päässä olette Te, arvoisat sotaveteraanit.

Toisekseen yleinen asevelvollisuus liittää jokaisen suomalaisen perheen maanpuolustusaatteeseen. Sotaväessä kaikki ovat tasa-arvoisia, siellä syntyy elämänikuisia kaveruuksia kuten sotienkin aikana, ja samalla sisäistetään aseellisen maanpuolustuksen perimmäinen merkitys Suomen itsenäisyydelle ja turvallisuudelle.

Kolmas selitys on se, että suomalaiset ovat kokeneet isänmaamme puolustamisen arvoiseksi. Maan eduskunnat ja hallitukset ovat vuosikymmenestä toiseen yrittäneet rakentaa yhteiskuntaamme mahdollisimman oikeudenmukaiselta pohjalta niin eri väestöryhmien kuin alueidenkin välillä, ja luoneet näin myönteistä maaperää maanpuolustustahdolle ja isänmaan rakkaudelle. Mitä oikeudenmukaisempi yhteiskunta Suomi on, sitä herkeämmin kaikki kansankerrokset ovat valmiit tekemään työtä maamme puolesta ja tarvittaessa puolustamaan sitä ase kädessä. Tämä filosofia on pätevä myös tulevaisuudessa.

Arvoisat sotiemme veteraanit, naiset ja miehet ja juhlaväki,

Selviytyminen viime sodista ja maamme jälleenrakennustyö oli osoitus veteraaniemme ja heidän perheidensä vankkumattomasta tulevaisuuden uskosta. Tällaista uskoa tulevaisuuteen me tarvitsemme uuden vuosisadan maailmassa. Tätä ilmentää hyvin myös nyt vietettävän veteraanipäivän tunnus: "Veteraanien työ - hyvinvointimme perusta".

Sotiemme veteraanien arvo tunnustetaan. Vapaa isänmaa on heidän perintönsä, jonka vaaliminen on nuoremmissa käsissä. Veteraanien eläketurvasta, kuntoutuksesta ja asumisoloista on huolehdittava. Siinä on aina korjattavaa. Uskon, että paras kiitos sotiemme veteraaneille heidän tekemästään työstä ja käymästään taistelusta on se, että nykypolvet ja tulevat vastuunkantajat pitävät huolen Suomen itsenäisyydestä ja turvallisuudesta omana aikanaan.

Haluan suunnata nöyrät kiitokseni kaikille veteraaneille, jotka kestitte yhdessä ja täytitte tinkimättä velvollisuutenne isänmaata sekä kansaa kohtaan. Tänäänkin saloissa liehuva siniristilippuu kertoo onnistumisesta.

Toivotan Teille kaikille mitä parhainta vointia ja erinomaista Kansallisen veteraanipäivän juhlaa.

Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä