Puheet

14.11.2011 13:00

Puolustusministeri Stefan Wallinin puhe Turun Eurooppalaisten Nuorten seminaarissa

EU:n puolustuspolitiikka - nykytila ja lähitulevaisuus

Arvoisa seminaariyleisö, hyvät naiset ja herrat,

Ensimmäiseksi haluan kiittää mahdollisuudesta saada tulla puhumaan Turun Eurooppalaisten Nuorten seminaariin eurooppalaisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.  Vaikka unionin EU2020-strategia ei katakaan EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ei siitä pidä vetää johtopäätöstä, etteikö samat haasteet kohdistuisi EU-maiden puolustushallintoihin. Talouskriisi ei tunne valtioiden rajoja, eikä EU:n instituutioiden toimivaltarajoja.

Puheenvuorossani tarkastelen ensin talouskriisistä syntyneitä haasteita ja niiden vaikutuksia puolustushallintoon yleiseurooppalaisella tasolla. Tämän jälkeen tarkastelen laajemmin EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä sen kehitysnäkymiä.

Käsillä oleva talouskriisi pakottaa eurooppalaiset puolustushallinnot kohtaamaan samoja haasteita kuin muutkin valtionhallinnon sektorit.  Näitä haasteita kuvataan hyvin EU2020-strategiassa, jossa todetaan mm.:

”2010-luvun on merkittävä uutta alkua ja Euroopan tulee pyrkiä vahvistamaan asemaansa talous- ja finanssikriisin jälkeen. Taloudelliset realiteetit ovat muuttuneet nopeammin kuin poliittiset realiteetit ja valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on kasvanut. Se kuinka Eurooppa vastaa haasteeseen tulee määrittämään tulevaisuutemme. ”Business as usual –lähestymistapa” tulee johtamaan asemamme hiipumiseen. Lyhyellä tähtäimellä tavoitteena tulee olla irtautuminen kriisistä, mutta samaan aikaan meidän tulee pohtia pidemmän tähtäimen ratkaisuja ja uusia toimintatapoja.”

Talous- ja finanssikriisin vaikutukset yltävät myös Suomeen. Ensi vuonna joudumme ottamaan lisää lainaa 7mrd euroa. Valtiovelan korot maksavat ensi vuonna 2,36 mrd eli 4500 euroa minuutissa. Tämän lisäksi edessä on mittava valtion talouden tasapainottaminen, johon osallistuu myös puolustushallinto.

Puolustushallinto oli havainnut tarpeen puolustusvoimien uudistukselle jo ennen talouskriisin syntyä. Meidän uudistustarpeet ovat talouskriisiä syvemmällä.  Henkilöstö- ja kiinteistökulut sekä puolustusmateriaalin hintojen jatkuva kasvu on ollut havaittavissa jo usean vuoden ajan. Talouskriisistä johtuen joudumme tekemään uudistuksia pienentyvien rahoituskehysten olosuhteissa. Tämä edellyttää priorisointia, luopumista ja uudelleen kohdentamista. Lisäksi on tutkittava voiko monikansallisesta yhteistyöstä saada säästöjä tai hyötyjä. Kaikki Euroopan maat ovat saman haasteen edessä.

Hyvät kuulijat,

Koko 2000-luvun EU on vahvistanut rooliaan globaalina toimijana. Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja EU:n ulkosuhdehallinnon perustamisen myötä EU:n vaikutusmahdollisuudet tulevat paranemaan, vaikka alkuun uusien rakenteiden perustamisen myötä EU:n katse onkin kääntynyt sisäänpäin. Käynnistämisongelmien jälkeen on odotettavissa, että EU:sta tulee yhä tehokkaampi ja kokonaisvaltaisempi kansainvälinen toimija. Tämä on myös Suomen etu. EU:n jäsenmaana pystymme vaikuttamaan omaa painoarvoamme enemmän.

EU:n roolin vahvistumisen ohella myös EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on vahvistunut. YTPP pystytään entistä paremmin sitomaan osaksi EU:n kokonaisvaltaisia pyrkimyksiä. EU:n kriisinhallintaoperaatiot ovat yksi ulkoisen vaikuttamisen välineistä kauppapolitiikan, kehityspolitiikan ja perinteisen diplomatian ohella.

Kansallisesti Suomessa käytävä keskustelu EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta muistuttaa välillä varjokeskustelua NATOsta. Euroopassa YTPP:n kehittäminen nähdään kuitenkin 1) EU:n globaalin roolin kasvattamisen kautta sekä 2) foorumina yhteistyön syventämiseksi puolustushallintojen alalla. Kilpailuasetelmaa NATOn kanssa ei ole. NATO säilyy kollektiivisen puolustuksen foorumina. Molemmille järjestöille on omat selkeät roolit puolustusyhteistyön alalla.

Pyrin seuraavaksi valottamaan mainitsemaani kahta YTPP-ulottuvuutta esimerkkien kautta.

Ensiksi EU globaalina toimijana. Unionin jäsenmaiden kansalaiset, strategiset kumppanimme kuten YK ja kolmannet valtiot kuten Yhdysvallat odottavat, että EU ottaa merkittävämmän roolin maailmanpolitiikassa. YTPP-operaatioista on kokemusta vasta noin kymmenen vuoden ajalta, mutta pikku hiljaa voimme alkaa todistamaan muutosta. Vaikka ensimmäisilläkin YTPP-operaatioilla oli vaikutuksia alueellisen vakauden edistämisessä, olivat ne samaan aikaan lähinnä harjoituksia siitä kykenevätkö EU-maat toimimaan yhdessä. Nykyään YTPP-operaatiot kuitenkin sidotaan jo entistä tehokkaammin osaksi EU:n ulkoista toimintaa, yhteistä ulkopolitiikkaa. Hyvä esimerkki ovat EU:n toimet Afrikan sarvessa.

Tuore Afrikan sarvi -strategia ohjaa EU:n ulkoista toimintaa alueella. Tavoitteena on etenkin Somalian tilanteen vakauttaminen ja puuttuminen merirosvouteen, mutta samalla strategia katsoo laajemmin alueen ongelmia. Strategialla halutaan varmistaa myös EU:n toimien yhteensopivuus kaupallisista suhteista terrorismiin ja ilmastokysymyksistä maahanmuuttoon.

YTPP-sektorin näkyvin kontribuutio alueen ongelmien ratkaisuun on EUNAVFOR ATALANTA. Sen päätehtävä on Maailman ruoka-avun alusten saattaminen sekä puuttuminen merirosvouteen mahdollisuuksien mukaan. Toinen YTPP-operaatio alueella on EUTM SOMALIA, jonka avulla on reilun vuoden ajan koulutettu sotilaita ja johtajia Somalian väliaikaishallinnon tarpeisiin. Tämä on tapahtunut yhteistyössä YK:n, Afrikan Unionin, Ugandan ja Yhdysvaltojen kanssa. Seuraava YTPP-elementti on myös suunnitteilla. Tulevaisuudessa EU tulee toivottavasti osallistumaan myös alueen maiden merellisten kykyjen sekä valtionhallinnon kehittämiseen ml. oikeuslaitos, poliisilaitos, rajavalvonta, merivartiostot.

Afrikan sarven esimerkki osoittaa, että EU:n ulkoiselle toiminnalle pystytään asettamaan kokonaisvaltaisia tavoitteita. Tämän lisäksi kokonaisvaltaisuus tulee jalkauttaa osaksi EU:n jokapäiväistä työskentelyä. YTPP-sektorin osalta tämä tarkoittaa EU:n autonomisen ja pysyvän suunnittelu- ja johtamiskyvyn perustamista.

Nykyinen operaatioiden suunnittelu- ja johtamisjärjestely perustuu poliittiselle kompromissille, joka saavutettiin vuonna 2001. Silloin oletettiin, että EU ei tule tekemään autonomisia sotilasoperaatiota tai mikäli tekee, niin EU turvautuu NATOn suunnittelu ja johtamiskykyyn, ns. Berlin+ -järjestely. Kymmenen vuoden aikana EU on kuitenkin käynnistänyt seitsemän sotilasoperaatiota. On myös tärkeää, että operaatiot voidaan sopeuttaa EU:n muihin välineisiin ja toimiin kriisialueella. Tämä on vaikea toteuttaa, mikäli EU:n täytyy tukeutua NATOn rakenteisiin. Tällä hetkellä NATOn rakenteisiin tukeutumista vaikeuttavat myös Turkin ja Kyproksen väliset ongelmat.

 Mainitsemistani syistä on tärkeää edetä EU:n oman suunnittelu- ja johtamiskyvyn perustamiseksi. Uudistuksen vastustajat pelkäävät kyseessä olevan NATOn rakenteiden duplikaation. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. EU ei ole luomassa SHAPEn kaltaista tai kokoista rakennetta, joka kattaa noin 14.000 henkeä. EU:n oman kyvyn luomiseksi puhutaan vain muutamien kymmenien lisähenkilöiden tarpeista. Lisäksi uusi rakenne tulee keskittymään EU:n kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan suunnittelun, ei kollektiivisen puolustuksen suunnitteluun.

Tehokkaampi EU, joka kykenee kantamaan entistä enemmän vastuuta on Suomen ja EU:n kumppaneiden intressissä.

Suunnittelu- ja johtamiskyvyn lisäksi on tärkeää, että EU:lla on käytössään tarvittavat välineet operaatioiden toteuttamiseen. Toistaiseksi EU:n sotilaalliset operaatiot ovat olleet kooltaan suuria ja kriisien luonne on mahdollistanut sen, että jokaista operaatiota varten on räätälöity ja muodostettu erillinen monikansallinen joukko. Samaan aikaan on kuitenkin tiedostettu, että joissain tilanteissa kriisi saattaa vaatia nopeaa puuttumista, vaikka pienemmällä joukolla, jota tilanteen eskaloituminen pystytään estämään. Tätä tarvetta varten on luotu EU:n taisteluosastot.

Taisteluosastot antavat EU:n käyttövalikoimana erityisen nopean toiminnan kyvyn. Ne ovat tärkeä väline muiden kriisihallintavälineiden joukossa. Tämän lisäksi taisteluosastoilla on tärkeä merkitys jäsenvaltioiden yhteistoimintakyvyn kehittämisessä. Niiden avulla jäsenvaltiot ovat myös kyenneet kehittämään ja uudistamaan omia asevoimiaan.

Suomella on positiivisia kokemuksia neljästä eri valmiusvuorosta Ruotsin, Saksan ja Alankomaiden johtamissa taisteluosastoissa. Pohjoismainen taisteluosasto on toiminut useasti esimerkkinä muille EU-maille. Taisteluosastoihin osallistuneet joukot ovat olleet meidän parhaiten koulutettuja ja varustettuja joukkoja, joita olemme voineet käyttää myöhemmin hyväksi muissa operaatioissa, kuten Afganistanissa ja Tshadissa. On myös tärkeää, että olemme omalta osaltamme varmistamassa, että EU:lla on käytössään tarvittavat kriisinhallintavälineet, sekä tarpeen vaatiessa kannamme jäsenelle kuuluvat velvoitteet ja vastuun niiden käyttämisestä.

Taisteluosastoja ei ole vielä kuitenkaan käytetty kertaakaan. Suomi onkin pitänyt tärkeänä, että taisteluosastoja ei käytetä vain puolustusvoimien transformaatiovälineenä. Niitä tulee myös olla valmis käyttämään, mikäli EU käynnistää sotilaallisen operaation, johon taisteluosastot ovat sopiva väline.  Muussa tapauksessa jäsenvaltioiden halukkuus kontribuoida taisteluosastoja tulee kärsimään.

Juuri tästä syystä ja osaksi heikentyneestä taloustilanteesta johtuen taisteluosastojen valmiusvuorolistaan on syntymässä ensimmäinen aukko ensi vuodelle. Tällöin valmiusvuorossa on ainoastaan yksi taisteluosasto. Tapaus jää toivottavasti ainutkertaiseksi. Jäsenvaltioiden on kuitenkin syytä keskustella siitä, kuinka kontribuutioiden tekeminen voitaisiin tehdä helpommaksi sekä, siitä kuinka taisteluosastojen käytettävyyttä voitaisiin joustavoittaa. Tämä ei tarkoita sitä, että EU:n tulisi käynnistää operaatioita vain taisteluosastojen käyttöä varten. Kyse on siitä, voimmeko käyttää valmiina olevia resursseja käynnissä olevan operaation reservinä tai osana perustettavaa uutta operaatiota.

Suomi on ollut aktiivisesti mukana käynnistämässä tätä keskustelua. Tulemme jatkamaan sitä seuraavassa EU:n puolustusministereiden kokouksessa 30.11.2011.

Hyvät seminaarikuulijat,

Mainitsin aikaisemmin, että YTPP-yhteistyöllä on kaksi ulottuvuutta. Yllä olen kuvannut EU:n globaalin roolin vahvistamista pysyvän suunnittelu- ja johtamiskyvyn sekä taisteluosastojen avulla. Seuraavaksi haluaisin kuvata YTPP:n luomaa kehikkoa puolustushallintojen välisen yhteistyön foorumina.

Monikansallinen yhteistyö sotilaallisten suorituskykyjen luomiseksi ei ole mikään uusia asia. Työtä on tehty NATOssa ja EU:ssa jo useita vuosia. EU:n rakenteisiin perustettiin jo vuonna 2004 Euroopan puolustusvirasto viemään yhteistyötä eteenpäin. Olemme myös itse osallistuneet moniin monikansallisiin hankkeisiin kuten NH90-helikopterit sekä ns. SAC-hanke, jonka avulla pienemmän maaryhmän käyttöön ostettiin yhteisomistukseen ja käyttöön C17-kuljetuskoneita.

Talouskriisin myötä monikansallinen yhteistyö ja tarve kehittää sitä on noussut ministereiden tärkeimmäksi keskusteluaiheeksi kaikissa kokouksissa. Kaikki jäsenvaltiot jakavat nyt saman ongelman. Myös Suomi, kuten puheeni alussa mainitsin. Edessä olevat haasteet pakottavat viemään yhteistyön uudelle tasolle. Paluuta vanhaan ei ole. On saman tekevää tapahtuuko yhteistyö NATOn, EU:n vai pienemmän maaryhmän piirissä, kuten NORDEFCO. Hankkeet ja yhteistyöfoorumit eivät suomalaisessa ajattelussa kilpaile keskenään.

EU:n puolella lähtölaukauksena on pidetty Saksan puolustusministerin puhetta noin vuosi sitten. Sitä seurasi Saksan ja Ruotsin yhteinen aloite. Saksa ja Ruotsi esittivät, että kaikki EU:n jäsenvaltiot tutkisivat uudelleen mitä sotilaallisia suorituskykyjä ne haluavat jatkossakin tuottaa ja käyttää itsenäisesti, mitkä ne ovat valmiita luomaan ja käyttämään yhdessä ja mistä suorituskyvyistä ne ovat valmiita luopumaan kokonaan, mikäli muut jäsenvaltiot lupaavat tuottaa suorituskyvyn yhteiseen käyttöön. Hanke kulkee ns. Pooling and Sharing –nimellä.

Toistaiseksi työ ja valmistelut ovat EU:ssa edenneet kahdella raiteella. Puolustusvoimain komentajat ovat vastanneet kahteen kyselyyn siitä, millä aloilla ja missä hankkeissa jäsenvaltiot ovat valmiita monikansalliseen yhteistyöhön. Mahdollisia yhteistyöalueita löytyi yli 300. Samaan aikaan Euroopan puolustusviraston asettama experttityöryhmä on haastatellut jäsenvaltiota ja pyrkinyt kartoittamaan mitä seikkoja ne näkevät yhteistyön esteenä ja mitkä seikat edistävät yhteistyötä. Havaittiin, että yhteistyön kannalta on tärkeää, että osallistuvat maat jakavat samat tarpeet, ne ovat suunnilleen samankokoisia ja sijaitsevat maantieteellisesti lähekkäin. Yhteistyön haasteina taas nähtiin pelko suvereniteetin menettämisestä sekä perinteiseen kansalliseen huoltovarmuuteen liittyvät seikat. Haasteiden kohdalla olisi syytä muistaa, että yhteistyön kulttuuri lisää myös luottamusta.

Suomi on osallistunut työhön aktiivisesti. Esillä olleesta neljästä pilottiprojektista johdamme työtä yhdessä: meritilannekuvan luominen (Maritime Surveilance). Lisäksi Euroopan puolustusviraston neljästä expertistä yksi oli suomalainen, ylijohtaja Eero Lavonen puolustusministeriöstä.

Lyhyellä tähtäimelle yhteistyön tavoite on selvä. Käynnissä olevat kaksi raidetta – yhteistyöalueiden kartoitus sekä yhteistyötä tukevien ja esteenä olevien seikkojen kartoitus – tukevat toisiaan mutta ne tulee yhdistää. EU:n puolustusministerikokous marraskuussa tulee saamaan raportit molempien raiteiden edistymisestä. Kokouksen tehtävänä on asettaa tavoitteet ja tiekartta jatkotyölle. On tärkeää, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saamme käynnistettyä joitain konkreettisia uusia hankkeita, jotta saamme säilytettyä momentumin yhteistyöllä. Puolustusministereiden ja puolustusvoimien komentajien tulee sitoutua työhön ja antaa ohjausta.

Pitkän tähtäimen tavoitteiden asettaminen on vaikeampaa. Mukana tulee kuitenkin olla myös EU2020 tai ”YTPP2020” visio. Kuten EU2020-strategia totesi, ”business as usual –lähestymistapa” tulee johtamaan Euroopan aseman hiipumiseen.

Mikäli jäsenvaltiot tulevat etenemään nyt asetetulla uralla, tulee jäsenvaltioiden välinen monikansallinen yhteistyö tiivistymään. Vaikka taloustilanne lähitulevaisuudessa paranisikin, ei paluuta vanhaan enää ole. Keskinäisen riippuvuuden kasvu pitää pystyä näkemään myös luottamusta lisäävänä mahdollisuutena.

On myös tutkittava kuinka EU:n erityispiirteitä voidaan käyttää apuna jäsenvaltioiden välisen luottamuksen lisäämiseksi. EU:n jäsenvaltioita sitoo yhteen sisämarkkinat, yhteinen valuutta ja yhteinen lainsäädäntö. Tämä kokonaisuus tulee nähdä ja ymmärtää, kun pohdimme voimmeko kumppaneihimme luottaa.

Hyvät naiset ja herrat,

On myös selvää, että jatkossa yhteistyö ei aina tule tapahtumaan kaikkien 27 jäsenvaltion kesken, vaan yksittäisiin hankkeisiin tulee osallistumaan halukkaat ja kyvykkäät maat omien tarpeidensa mukaan. Osa maista tulee varmasti osallistumaan useampaan hankkeeseen ja toimimaan EU:n puitteissa muita aktiivisemmin. Mikäli yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisälle syntyy ”ydinryhmä” syntyy se varmasti näistä maista.

Kiitoksia hyvä yleisö. Olen edellä pyrkinyt kuvaamaan EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä sekä esittämään myös ajatuksia mahdolliseen ”YTPP2020-strategiaan”. Näillä sanoilla toivotan kaikille mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää seminaaria. Kiitoksia.


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä