NATO

Nato ja Suomen Nato-yhteistyö

800px-Flag of NATO svg
Nato on vuonna 1949 perustettu puolustusliitto, jonka tehtävänä on taata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Yhteinen puolustus on Naton tärkein tehtävä ja Naton peruskirjan 5 artiklan mukaisesti hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Nato ylläpitää kykyä vastata jäsenmaiden keskinäisen avunannon velvoitteesta.  Tämä muodostaa ennaltaehkäisevän kynnyksen sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle liittokuntaa vastaan. Jokainen jäsenmaa on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, ml sotilaallisen voiman käyttö. Lisäksi Nato toimeenpanee sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ja ylläpitää laajaa kumppanuusverkostoa. Naton suorituskyvyt koostuvat jäsenmaiden kansallisista asevoimista ja voimavaroista, joita kehitetään yhteisen puolustussuunnittelujärjestelmän kautta ja joita yhteinen komento- ja joukkorakenne sitoo toisiinsa. Nato tarjoaa standardit, toimintatavat ja harjoitukset, jotka mahdollistavat sotilaallisen yhteistoimintakyvyn monikansallisissa operaatioissa. Naton sotilaallinen rakenne on jäsenmaiden antaman poliittisen ohjauksen alainen.

Natolla on 28 jäsenmaata, joista 21 kuuluu myös Euroopan unioniin. Naton 29. jäsenmaaksi tulee Montenegro, jonka jäsenyysprosessi saadaan päätökseen vuoden 2017 aikana.

Nato tarjoaa foorumin, jolla Pohjois-Amerikan ja Euroopan maat voivat neuvotella yhdessä turvallisuushaasteista sekä päättää yhteisistä toimista niihin vastaamiseksi. Päätöksentekosääntönä Naton kaikissa päätöksissä on konsensus eli yksimielisyys. Naton korkein päätöksentekoelin on Pohjois-Atlantin neuvosto (North Atlantic Council, NAC), jossa jokaisella jäsenmaalla on pysyvä suurlähettilästasoinen edustaja. Neuvosto kokoontuu säännöllisesti myös ulko- ja puolustusministereiden sekä huippukokouksissa valtioiden- ja hallitusten päämiesten tasolla.

Naton yhteinen puolustus perustuu integroituun sotilaalliseen komentorakenteeseen, yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin ja harjoituksiin. Nämä järjestelyt varmistavat, että Nato myös kykenee puolustamaan jäsenmaitaan, mikäli tarve ilmenisi.

Nato on perustamisestaan lähtien ollut Atlantin yli ulottuva arvoyhteisö, joka sitoo Yhdysvallat konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen. Viimeaikaiset turvallisuusympäristössä tapahtuneet muutokset  korostavat entisestään transatlanttisen yhteistyön merkitystä. Aiempaa tasapuolisempi taakanjako liittolaisten kesken ja keskinäinen solidaarisuus ovat nousseet keskeiseen asemaan Naton toimintakyvyn varmistamisessa.

Naton tehtävät on määritetty liittokunnan ylimmässä poliittisessa ohjausasiakirjassa eli strategisessa konseptissa (2010):

(1) Yhteinen puolustus

Naton tärkein tehtävä on uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen mihin tahansa liittokunnan jäsenmaahan kohdistuvaa hyökkäystä tai sen uhkaa vastaan. Päämääränä on ennaltaehkäistä aseellisia konflikteja ylläpitämällä uskottavaa pelotetta.

Venäjän voimapolitiikan ja Ukrainan konfliktin tuomien turvallisuusympäristön muutosten myötä Naton sitoutuminen yhteisen puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseen on korostunut. Varsovan huippukokous (2016) jatkoi Naton Walesin huippukokouksessa (2014) aloittamaa sopeutumista muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Varsovassa hyväksyttiin päätökset sotilaallisen läsnäolon lisäämisestä itäisissä jäsenmaissa ja pelotteen kasvattamisesta. Pelotteen ja puolustuksen laajempaan kokonaisuuteen sisältyvät tavanomaisten joukkojen lisäksi ydinaseet ja ohjuspuolustus.

Yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen ohella myös varautumisen ns. uusiin uhkiin. Natossa korostetaan myös ns. 360-asteen lähestymistapaa suhteessa kehittyviin kriiseihin. Kasvavaa huomiota kiinnitetään mm. terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, kyberhyökkäyksiin ja energiaturvallisuuden häiriöihin. Nato on myös ryhtynyt rakentamaan jäsenmaidensa aluetta ja väestöä suojaavaa ballistista ohjuspuolustusjärjestelmää. Huomiota on kiinnitetty myös ns. eteläisiin uhkiin. Naton tavoitteena on valmius vastata nopeasti kehittyviin turvallisuushaasteisiin riippumatta siitä, missä ne syntyvät, mikä edellyttää tehokkaita ja joustavasti käytettävissä olevia sotilaallisia suorituskykyjä.

(2) Kriisinhallinta

Nato on toteuttanut kriisinhallintaa YK:n periaatteiden ja sen turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella. Lähtökohtana on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka painottaa tiivistä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Naton omana vahvuusalueena on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta, jonka ohella Nato estää kriisejä sekä osallistuu niiden jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen.  Kylmän sodan jälkeisen ajan Naton operatiivinen toiminta painottui kriisinhallintaoperaatioihin oman alueen ulkopuolella, erityisesti Balkanilla ja Afganistanissa. Näiden nk. suurten kriisinhallintaoperaatioiden vähennyttyä Nato on kehittänyt myös kykyään osallistua konfliktien ennaltaehkäisyyn. Koulutus- ja harjoitustoiminta ovat entistäkin keskeisemmällä sijalla, kuten myös Naton puolustus- ja turvallisuuskapasiteettia (Defence and Related Security Capacity Building, DCB) kehittävä tiettyihin kumppanimaihin kohdistuva aloite, jolla tuetaan vakautta ja konfliktien ennaltaehkäisyä.

(3) Yhteistyövarainen turvallisuus

Nato edistää vakautta lähialueilla ja laajemminkin. Keinoina tässä ovat mm. avointen ovien politiikka uusille jäsenmaille, erilaiset kumppanuussuhteet sekä asevalvonta-, aseidenriisunta- ja asesulkusopimusten aikaansaamisen edistäminen. Nato pitää tärkeänä kumppanuuksien kehittämistä voidakseen varautua paremmin monimuotoisiin uhkiin. Yhteistyö on tärkeää eri maiden, mutta myös toimijoiden kanssa. Varsovan huippukokouksessa heinäkuussa 2016 päätettiin yhteistyön tiivistämisestä erityisesti EU:n kanssa. Yhteistyö EU:n kanssa on tärkeää mm. hybridiuhkiin vastaamisessa.

Suomen tavoitteet Naton kumppanuusyhteistyössä

Suomi toteuttaa laajaa ja kehittyvää kumppanuutta Naton kanssa.  Suomelle Nato-yhteistyö on keskeistä puolustuspolitiikan, sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisen, ylläpidon ja käytön kannalta. Kumppanuusyhteistyön avulla Suomi voi pitää yllä ja kehittää kansallista puolustusta ja suorituskykyjä sekä osallistua monipuolisesti Naton harjoituksiin ja koulutustoimintaan. Suomen Nato-kumppanuutta ohjaavat hallitusohjelma sekä kansalliset ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjaukset. Niiden mukaisesti Suomi tekee pitkäjänteistä ja molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä Naton kanssa.

Suomi on tehnyt Naton kanssa kumppanuusyhteistyötä vuodesta 1994, jolloin Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan (Partnership for Peace, PfP). Vuodesta 1997 Suomi on ollut Naton ja rauhankumppanuusmaiden yhteisen Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (Euro-Atlantic Partnership Council, EAPC) jäsen. Vuodesta 2015 saakka Suomi on osallistunut laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön (Enhanced Opportunities, EOP). Laajennettujen mahdollisuuksien yhteistyön lisäksi Suomi edistää Naton, Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön (28+2) syventämistä.

Itämeren turvallisuus on noussut uudella tavalla esiin Venäjän voimapolitiikan johdosta. Naton näkökulmasta Suomen ja Ruotsin asema korostuu maantieteellisen aseman, yhteisen turvallisuusympäristön ja yhteisten turvallisuusintressien myötä. Nato onkin käynyt vuoropuhelua Suomen ja Ruotsin kanssa Itämeren alueen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Suomen näkökulmasta Naton kanssa tehtävä yhteistyö vahvistaa Itämeren alueen turvallisuutta ja Suomen puolustuskykyä. Se kehittää puolustusvoimien yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjen kehittämistä. Suomelle on tärkeää jatkaa ja kehittää säännöllistä poliittista vuoropuhelua että käytännön yhteistyötä Naton kanssa. Yhteisen tilannetietoisuuden kehittäminen Naton kanssa korostuu.

Suomelle tärkeitä kumppanuustyökaluja ovat suorituskykyjen kehittämistä tukeva suunnittelu- ja arviointiprosessi (Planning and Review Process, PARP) sekä evaluointiohjelma (Operational Capabilities Concept, OCC). Monikansallista suorituskyky-yhteistyötä tehdään useilla eri yhteistyöalueilla. Lisäksi Suomi osallistuu eräisiin Naton niin sanottuihin Smart Defence –hankkeisiin. Uusia yhteistyömahdollisuuksia on myös varautumisessa. hybridiuhkiin, jossa Suomi pyrkii edistämään yhteistytä EU:n ja Naton välillä. Uusia yhteistyöaloja tarjoavat myös kyberalan tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminta.

Naton puitteissa kehitetty sotilaallinen yhteistoimintakyky tukee Suomen osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan. Lisäksi sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa teknisiä valmiuksia ottaa kansainvälistä apua vastaan tilanteessa, jossa Suomea kohtaisi kriisi ja kansainvälistä apua tarjottaisiin Suomelle. Suomi on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin kriisinhallintaoperaatioihin. (IFOR, myöhemmin SFOR, KFOR, ISAF, Resolute Support). Suomi kehittää valmiuksiaan ja suorituskykyjään osallistumalla Naton harjoituksiin ja isännöi itse monikansallisia harjoituksia. Suomi osallistuu myös Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) toimintaan, jonka kautta puolustusvoimat voi osallistua vaativimpiin kansainvälisiin harjoituksiin. Suomi on myös edustettuna Naton rakenteissa ja tekee yhteistyötä Naton virastojen ja osaamiskeskusten kanssa.  Lisäksi koulutusyhteistyö on tiivistä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä