Suomi ja Nato

Pohjois-Atlantin sopimuksen eli Washingtonin sopimuksen painavin oikeus ja velvoite on 5 artiklan mukainen yhteinen puolustus. Siihen kiteytyy Naton koko olemassaolon ajatus – hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia kohtaan. Siihen myös kulminoituu Suomen Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus: Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja pelotetta ja Naton turvatakuiden piirissä.

Naton jäsenenä Suomen puolustuksen pidäke eli ennaltaehkäisevä vaikutus on entistä huomattavasti suurempi, sillä sen takana on koko liittokunnan sotilaallinen voima, viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseet. Jos Suomea vastaan kuitenkin kohdistettaisiin sotilaallista voimaa, Suomi puolustautuisi osana liittokuntaa ennakkoon valmisteltujen ja harjoiteltujen järjestelyjen mukaisesti. Naton kyky yhteiseen puolustukseen perustuu yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin, operatiivisiin suunnitelmiin, integroituun sotilaalliseen komentorakenteeseen ja yhteisiin harjoituksiin. 

Natossa on linjattu, että artikla 5 voidaan ottaa käyttöön myös kyber- tai muun hybridihyökkäyksen tilanteessa silloin kun Naton neuvosto yksimielisesti niin päättää.

Suomen, kuten kaikkien muidenkin jäsenmaiden, velvollisuus on osallistua 5 artiklan tehtäviin ja tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista tai liittolaisia. 5 artiklan sitoumus velvoittaa jäsenmaat auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsentä ”tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, mukaan lukien sotilaallisen voiman käyttö”. Näin ollen kukin jäsenmaa määrittää itse panoksensa muodon ja laajuuden. 

5 artikla koskee vain yhteistä puolustusta. Sen ohella kriisinhallinta ja yhteistyövarainen turvallisuus lukeutuvat Naton päätehtäviin.

Osallistuminen kriisinhallintaan, vakauden edistämiseen ja muihin 5 artiklan ulkopuolisiin Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on vapaaehtoista. 

Naton jäsenenä Suomi jatkaa harkintansa mukaisesti osallistumista Naton kriisinhallintatoimintaan. Kumppanimaana Suomi on osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioihin Länsi-Balkanilla, Afganistanissa ja Irakissa. Suomi osallistuu tällä hetkellä kahteen Naton kriisinhallintaoperaatioon: KFOR-operaatioon Kosovossa ja NMI-operaatioon Irakissa.

Naton suorituskyvyt koostuvat jäsenmaiden kansallisista asevoimista ja suorituskyvyistä. Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artiklan mukaisesti kunkin jäsenmaan tulee ylläpitää ja kehittää suorituskykyjä sekä yksin että yhdessä hyökkäyksen torjumiseksi.

Myös Naton jäsenenä Suomi tarvitsee vahvan kansallisen puolustuskyvyn. Suomi päättää itse puolustuksensa toteuttamisperiaatteista. Asevelvollisuus ja korkea maanpuolustustahto säilyvät peruspilareina jatkossakin.

Naton jäsenmaana Suomen puolustus sovitetaan osaksi liittokunnan yhteistä puolustusta. Nato-maiden tulee kehittää sotilaallista yhteistoimintakykyään sekä osallistua liittokunnan kaikkeen toimintaan maan kokoon ja taloudelliseen suorituskykyyn nähden kohtuullisella panoksella.

Naton jäsenenä Suomi osallistuu 5 artiklan mukaisesti yhteisen puolustuksen suunnitteluun ja toimeenpanoon. Suomi liittyy Naton operatiivisiin suunnitelmiin sekä niiden edellyttämiin johtamisrakenteisiin ja -järjestelmiin. Suomi osallistuu entistä laajemmin Naton harjoitustoimintaan ml. 5 artiklan harjoituksiin. Yhteistyö ilma- ja meritilannekuvan jakamisessa ja vastaanottamisessa syvenee ja Suomi on myös osa Naton yhteistä ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää.

Suomi lähettää henkilöstöä työskentelemään Naton komento- ja joukkorakenteeseen, virastoihin sekä Naton päämajan kansainväliseen sihteeristöön sekä kansainväliseen sotilassihteeristöön. Myös kotimaassa kohdennetaan entistä enemmän resursseja Natossa toimintaan.

Naton jäsenvaltioilla on täysi itsemääräämisoikeus päättää, mitä sotilaallista toimintaa, tukikohtia tai kalustoa ne ottavat maaperälleen. 

Nato-jäsenyys tarkoittaa laaja-alaista turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä sekä yhteistä poliittista sitoutumista liittokunnan päämääriin. Naton jäsenenä Suomi osallistuu täysimääräisesti liittokunnan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon ja voi siten myös tällä foorumilla vaikuttaa omaa turvallisuusympäristöään koskettaviin kysymyksiin. 

Jokainen Nato-maa päättää itse puolustusmäärärahojensa määrästä ja kohdentamisesta. Suomen puolustusmenot on suhteutettu Suomen puolustuksen tarpeisiin. Naton jäsenenä Suomi sitoutuu puolustusmäärärahoja koskevaan tavoitteeseen, jonka mukaisesti puolustusmäärärahojen tulee olla kaksi prosenttia kansallisesta bruttokansantuotteesta. Suomen osalta tavoite täytetään tulevina vuosina rahoittaessamme F-35- ja Laivue 2020 -hankintoja. 2020-luvun lopulla pysyminen 2 % -tasolla edellyttää uusia päätöksiä ja merkittäviä lisäresursseja. 

Nato-jäsenyyden suoria lisäkustannuksia tulee esimerkiksi osallistumisesta Naton yhteisten budjettien rahoittamiseen ja henkilöstön lähettämisestä Naton sotilaalliseen komento- ja joukkorakenteeseen. Lisäksi jäsenyys tuo mukanaan kansalliseen puolustusjärjestelmään liittyviä kustannuksia, joihin lukeutuvat esimerkiksi johtamisjärjestelmien kehittäminen ja lisähenkilöstön tarve. Osallistumisesta Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin (esimerkiksi ilmavalvonta), operaatioihin ja suorituskykyhankkeisiin syntyy myös kustannuksia. 

Kunkin jäsenmaan velvoitteena on myös saattaa kuntoon jäsenenä toimimisen lainsäädännölliset edellytykset. Lisäksi jäsenmaan tulee varmistaa, että turvallisuuteen ja tiedonhallintaan liittyvät järjestelyt ja toimintatavat ovat kunnossa.

Suomen Nato-jäsenyys lisää vakautta Itämeren alueella ja vahvistaa koko Euroopan turvallisuutta.

Suomen Nato-jäsenyys tukee liittokunnan puolustusta ja yksinkertaistaa sen suunnittelua Itämeren ja Pohjolan alueella. Suomella on kokoonsa suhteutettuna hyvin varteenotettavat, vuosikymmeniä järjestelmällisesti kehitetyt puolustusvoimat, kriisinsietokykyinen yhteiskunta sekä kansainvälisesti mitattuna erittäin korkea maanpuolustustahto. Suomi tukee Naton puolustusta merkittävästi.

Asevelvollisten koulutusta kehitetään jatkuvasti osana Puolustusvoimien toiminnan kehittämistä. Varusmieskoulutuksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen perusteet eivät muutu Nato-jäsenyyden myötä.

Suomi ei tulevaisuudessakaan lähetä vaarallisiin ulkomaisiin tehtäviin varusmiehiä eikä sinne myöskään komenneta reserviläisiä. Suomen ulkopuolelle Nato-tehtäviin lähetetään vain palkallista henkilökuntaa sekä vapaaehtoisia reserviläisiä.

Varusmiespalvelusta suorittava tai kertausharjoitukseen osallistuva asevelvollinen voidaan määrätä nimenomaisen suostumuksensa mukaisesti lyhytaikaisesti palvelukseen ulkomaille. Nimenomaista suostumusta ei edellytetä, jos asevelvollinen osallistuu tavanomaiseen laivapalvelukseen Suomen aluevesien ulkopuolella.

Naton puolustussuunnitteluprosessin päätehtävänä on varmistaa, että Natolla kokonaisuudessaan on tarvittavat joukot ja suorituskyvyt tehtäviensä toteuttamiseen. Prosessi toteutuu neljä vuotta kestävissä peräkkäisissä suunnittelusykleissä.

Suomen integroiminen osaksi Naton puolustussuunnitteluprosessia on aloitettu jo tarkkailijajäsenyyden aikana. Osana puolustussuunnitteluprosessia Nato laatii Suomelle oman suorituskykytavoitepaketin ja tekee Suomesta maakohtaisen arvion. Suomi sovittaa oman kansallisen puolustussuunnittelunsa yhteen Naton puolustussuunnitteluprosessin kanssa. Suomessa puolustussuunnitteluprosessista vastaa puolustusministeriö.

Tutustu puolustussuunnitteluprosessiin tarkemmin puolustusministeriön blogissa.

Asiaa arvioidaan Suomen jäsenyyden myötä sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Uusia Naton esikuntia tai muita rakenteita perustetaan kuitenkin melko harvoin, ja niiden perustaminen vaatii suuren konsensuksen Natossa. Lisäksi asialla on merkittäviä resurssivaikutuksia niin Naton läsnäoloa isännöivälle maalle kuin joukkoja lähettäville maille.

On tärkeää myös huomioida, että turvallisuusympäristö muuttuu jatkuvasti ja tietty joustavuus on hyvä säilyttää. Suomi ei ole asettanut kansallisia rajoituksia Naton toiminnalle, kuten tukikohtien sijoittamiselle alueelleen.

Naton jäsenenä Suomi sitoutuu Naton ydinasepolitiikkaan ja ydinpelotteeseen. Samalla Suomi tukee jatkossakin kansainvälistä turvallisuutta edistävää, ydinaseiden leviämistä rajoittavaa ydinsulkusopimusta. Suomi myös toimii ydinsulun ja ydinsulkusopimuksen aseman vahvistamiseksi.

Yhdysvallat on sijoittanut ydinaseita tukikohtiin Euroopassa. Ydinaseet ovat Yhdysvaltain hallinnassa ja valvonnassa. Järjestely tunnetaan nimellä nuclear sharing ja se on ydinsulkusopimuksen määräysten mukainen.

Yhdysvallat ei näe tarvetta laajentaa tai kasvattaa ydinaseiden sijoittamista Eurooppaan, ja Natossa ei myöskään käydä keskusteluja ydinaseiden sijoittamisesta mihinkään uuteen jäsenmaahan. Kynnys siirtää ydinaseita on erittäin korkea, ja kaikki ydinaseita koskevat turvajärjestelyt ovat äärimmäisen tiukkoja. Naton ydinaseharjoituksissa ei käytetä eikä siirretä ydinaseita.