18.12.2018 08:30

Uskottava ja ennaltaehkäisevä puolustuskyky vaatii nykyisen määrän hävittäjiä

Lauri Puranen

Seuraavan hallituksen tulee tehdä päätös Hornetin suorituskyvyn korvaamisesta. Suomen puolustuksen näkökulmasta on tärkeää, että päätös tehdään puolustusselonteon linjausten mukaisesti ja suorituskyky korvataan täysimääräisesti.

Lukumäärän osalta on esitetty näkemyksiä, että nykyaikaisilla tehokkaammilla hävittäjillä täysmääräinen suorituskyky voidaan saavuttaa pienemmällä määrällä hävittäjiä. Joissakin kannanotoissa on jopa väläytelty täysmääräisyydestä luopumista.

Suomi on pyytänyt tarjousta 64 monitoimihävittäjästä, sillä suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen edellyttää saman suuruista hankintaa kuin Hornet-hankinta oli aikanaan. Lukumäärään vaikuttaa kolme pääsyytä: Suomen sotilaallinen toimintaympäristö, puolustusvoimille annetut tehtävät ja puolustukselle osoitetut resurssit. 

Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut

Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992. Turvallisuuspoliittinen tilanteemme oli tuolloin varsin erilainen. Neuvostoliitto oli hajonnut ja YYA-sopimus oli lopetettu. Suomi oli mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat ja hakemassa EU:n jäsenyyttä. Rautaesirippu oli vaihtunut uskoon Euroopan kahtiajaon päättymisestä ja liennytyksen alkamisesta.

Hornet-hankinnan kokoluokka oli hankkeen alkuvaiheessa, siis jo 1980-luvun puolella, mitoitettu Pariisin rauhansopimuksen ”60 taistelukoneen rajoituksen” mukaiseksi, vaikka tarve katsottiin suuremmaksi jo tuolloin. Monen mielenkiintoisen vaiheen kautta päädyttiin lopulta hankkimaan 57 kappaletta yksipaikkaisia Hornet F-18C -hävittäjiä ja 7 kappaletta kaksipaikkaisia Hornet F-18D -koulutushävittäjiä, jotka nekin lopulta osoittautuivat C-version tavoin täysiverisiksi hävittäjiksi.

Näin 25 vuoden jälkeen voin todeta, että vuonna 1992 tehty päätös on ollut Suomen kannalta erinomainen.   Hävittäjäratkaisulla Suomi on kyennyt osoittamaan uskottavaa puolustuskykyä jo yli kahden vuosikymmenen ajan.

Vuoden 2017 puolustusselonteossa todetaan, että ”Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut. Sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut.”

Turvallisuusympäristömme on muuttunut haasteellisemmaksi sitten vuoden 1992 Hornet-hankintapäätöksen ja tilanne Euroopassa on kireämpi. Turvallisuustilanteen muutos ei tue hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin. Vaikka HX-hankinnalla on turvallisuuspolitiikan suhdanteita pidempiä vaikutuksia eikä puolustuksen suunnittelu voi perustua suhdanteisiin, on hävittäjähankinnalla valtava merkitys uskottavan puolustuskyvyn luomisessa.

Puolustusvoimien tehtävien asettamat vaatimukset

Puolustusvoimilla on selvä tehtävä ylläpitää uskottavaa ja kriisejä ennalta ehkäisevää puolustuskykyä sekä kykyä puolustaa koko maata. Tähän tehtävään ei ole tullut muutoksia sitten Hornetin hankinnan.  Kansainvälisen yhteistyön lisääntymisestä huolimatta – sotilasliittoon yhä kuulumattomana maana –  Suomi vastaa itse puolustuksestaan.

Puolustuksemme ennaltaehkäisykyvyn perusta on ulospäin osoitettu joustava ja ennakoiva valmiuden säätely sekä uskottava hyökkäyksen torjuntakyky, joka muodostuu riittävästä määrästä taistelukykyistä kalustoa, osaavaa henkilöstöä ja maanpuolustustahtoa.

Suomen ilmatilan puolustaminen ja muiden puolustushaarojen taistelun tukeminen edellyttää, että ilmaan on saatava kaikissa tilanteissa riittävästi koneita. Vain ilmassa olevat koneet tuottavat torjuntavoimaa. Hävittäjän toimintasäde on noin 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunnassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja, joita pitää pystyä välillä tankkaamaan ja aseistamaan maassa. Lisäksi osa kalustosta on koko ajan pois käytöstä huoltojärjestelyjen vuoksi.

Toki uudet hävittäjät ovat tehokkaampia kuin Hornet, mutta niin ovat myös uuden koneen ilmassa olevat vastustajatkin; sotatekninen kehitys on jatkuvaa ja sitä tapahtuu kaikkialla. Ilmavoimien taistelukyvyn ja tehtävien hoitamisen kannalta on keskeistä, että uudet hävittäjät eivät ole Hornetia nopeampia tai ulottuvampia eikä niiden toiminta-aika ilmassa ei ole juurikaan pidempi. Myöskään niiden aseistaminen ja tankkaaminen maassa uuteen lentotehtävään ei ole yhtään nopeampaa.

Puolustusvoimien tehtäviin peilaten Hornetin suorituskyvyn täysmääräinen korvaaminen edellyttää samaa määrää hävittäjiä kuin meillä nykyään on.

Puolustukseen osoitetut resurssit

Puolustusjärjestelmän resursseja ovat rahoitus, materiaali, henkilöstö, osaaminen sekä infrastruktuuri. Näillä on kyettävä tuottamaan Puolustusvoimien rauhan ajan toiminta ja tulos. Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että tällä hetkellä meillä on resurssit reilun 60 hävittäjän Ilmavoimien ylläpitoon. Käytössä olevaa infrastruktuuria, henkilöstöä, koulutusjärjestelmää ja lentotuntien mitoitusta sekä johtamisjärjestelmää voidaan hyödyntää aikanaan HX-käyttöönotossa.

Hävittäjähankkeen osalta on linjattu, että uuden monitoimihävittäjän hankinta rahoitetaan normaalin puolustusbudjetin ulkopuolelta, mutta sen käyttö- ja kunnossapito tulee kyetä rahoittamaan normaalista puolustusbudjetista.

Vaikka joiltain osin olisikin perusteltu tarve hankkia nykyistä enemmän hävittäjiä, nykyisten ilmavoimiemme koko ja resurssit säätelevät omalta osaltaan hankittavien hävittäjien määrää. 64 uutta hävittäjää on tältä osin oikea ja nykyiseen puolustusjärjestelmäämme hyvin sopiva lukumäärä.

Pelissä Ilmavoimien taistelukyky ja merkittävä osa uskottavaa puolustusta

Ilmavoimien taistelukyky perustuu hävittäjien määrään, hankittavan järjestelmän suorituskykyyn sekä kykyyn ja resursseihin ylläpitää ja kehittää hankittavaa järjestelmää seuraavat 30 vuotta.

Päätös tästä kaikesta tehdään vuonna 2021 ja sen päätöksen mukaisesti tuotetaan uskottavaa ja ennalta ehkäisevää puolustuskykyä Ilmavoimien osalta aina 2060-luvun alkuun asti. Mikäli tässä päätöksessä epäonnistutaan, on siitä aiheutuvaa virhettä mahdotonta korjata ilman merkittäviä uusia investointeja. Näin on myös hävittäjien lukumäärän osalta.  


Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi

19.12.2018 00:21
Pasi Pulkkinen
Hx-hävittäjien puolustuksellinen merkitys?
Hävittäjähankinta näyttää tapahtuvan kaikessa hiljaisuudessa ilman sen analysointia, mikä merkitys hävittäjillä on Suomen puolustukselle, ja miksi ylipäätään hävittäjiä ollaan hankkimassa. Hävittäjien tarve on aksiooma, jota ei edes analysoida.



Keskustelu olisi kohta aloitettava, koska miljardeja ollaan heittämässä hukkaan, samalla kun hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan ajamassa alas vedoten velkakriisiin tai kestävyysvajeeseen ym.



Siis.....



Hornetit olivat turha ostos, ja tuleva hävittäjä hankintakin on puolustuksellisesti merkityksetön ja taloudellisesti pelkkää tuhlausta.



Vastaani ei ole tullut vielä yhtään järkevää skenaariota, jossa hävittäjillä olisi puolustuksellista merkitystä. Tarkennan tässä heti, ennen kuin joku repeää, että hyökkäyksellinen skenaario on löydettävissä.



Suomen ainut mahdollinen sota, ja sekin hypoteettinen, käydään tällä vuosisadalla Venäjää vastaan. Tuossa sodassa Suomen mahdollisuus edes hetkelliseen ilmaherruuteen hävittäjillä on lähes olematon. Vaikka nyt Venäjän aktiiviset ilmavoimat eivät ole suuret, voivat he muutamassa kuukaudessa kymmenkertaistaa ilmavoimansa ottamalla varastoidut koneet käyttöön, ja laittamalla "sotatuotantokoneen" käyntiin. Suomen ilmavoimat menetetään, joka tapauksessa sodan ensimmäisinä kymmeninä minuutteina. Jos hankimme F35 hävittäjän, tulee elinkaarikustannukset olemaan yli 30 mrd euroa (600 miljoonaa dollaria per kone on USA:n oma arvio). Samalla kun ajamme hyvinvointi yhteiskuntaa alas olemme valmiit laittamaan tuollaisen summan teknologiaan, josta ei ole meille hyötyä tai suojaa.



Pienenä kansana emme voi kuvitella torjuvamme hyökkäystä, vaan puolustuksemme täytyy perustua siihen, että vihollinen tietää valloitussodan tuottavan sille valtavasti tappioita. Hyvin varustettu aluepuolustus ja sissisotaan valmistautuminen, yhdessä runsaan lähi-ilmatorjuntaohjuskaluston kanssa, luo tehokkaan ja edullisen tavan tehdä maastamme raskaan valloitettavan. Hajalleen levitetty runsas ilmatorjunta estää vihollista rakentamasta tehokasta suojausta huoltokuljetuksille, joka on ennakkoedellytys valloitussodassa. Vihollisen kyvyttömyys toimia vapaasti ilmatilassa, etenkin matalalla, antaa omille joukoille mahdollisuuden toimia tehokkaasti vihollisen huoltoa vastaan. Tämän tietäessään vihollinen ei lähde ilman hyvin painavaa syytä etenemään syvälle maahyökkäyksellä.



Yhdellä F35 hävittäjän kustannuksella voisimme hankkia 15 000 lähitorjuntaohjusta sisseille. Aika monta voitaisiin laittaa ilmaan, vaikka yhtä aikaa, vihollisen tuhoamiseksi tai toiminnan estämiseksi. Sissien toiseksi pahin vihollinen eli helikopterit ainakin pysyisivät poissa taistelukentiltä ja huoltoreittien varsilta.



Tulevaisuuden sodissa taistelevat koneet vastaan koneet. Miehitettyjen lentolaitteiden aika puolustuksessa on päättymässä. Ihminen on lentokoneen heikoin lenkki. Miehittämättömät dronet tulevat olemaan ominaisuuksiltaan ylivertaisia taistelutilanteessa. Nyt olisikin aika laittaa pystyy projekti jossa Suomi kehittää miehittämättömän dronen ilmapuolustukseen pohjoisiin olosuhteisiin. Puolustuksellisia "drone-verkkoja" kehitetään jo maailmalla, mutta ei meidän olosuhteisiin eikä meidän puolustuksellisiin tarpeisiin.



Kuten alussa mainitsin, on hävittäjille kuitenkin löydettävissä käyttötarkoitus hyökkäyksellisessä skenaariossa............hyökättäessä yhdessä jonkin sotilaallisen liittouman kanssa. Nyt pääsimme siihen kiellettyyn aiheeseen. Miehitetyillä lentoaseilla on vielä merkitystä hyökkäyssodassa, jossa tarvitaan inhimillistä päätöksentekoa ja havainnointia. Hyökkäyssodassa Venäjää vastaan on suuri vaara joutua tietoyhteyksien ulottumattomiin voimakkaan häirinnän takia. Tällöin miehitetyillä ilma-aseilla on käyttötarkoitus.



Olemmeko siis valmistautumassa hyökkäyssotaan Naton rinnalla?! Horneteihin hankittavat pitkän kantaman ilmasta-maahan ohjuskalustot viittaavat hyökkäyssotaan valmistautumiseen. Samoin jos hankimme F35 hävittäjät viittaa se selvästi hyökkäyssotaan valmistautumiseen. Häive teknologiasta ei ole juurikaan mitään hyötyä puolustushävittäjissä, koska vihollinen tietää koneiden olevan ilmassa kuitenkin ja häiveominaisuudet eivät estä näkymistä kuin etäisyyksillä yli 50 km. Häiveominaisuuksista on kuitenkin suuri hyöty hyökkäyssodassa, sen mahdollistaman syvemmän "tunkeutumisen" vuoksi.



Suomella voi tietenkin olla muutama hävittäjä rauhan ajan tunnistustehtäviä varten, mutta puolustuksellista merkitystä hävittäjillä ei ole.



Kaikesta tästä herää kysymys: onko puolustusvoimamme ja poliitikkomme niin kyvyttömiä, etteivät kykene strategiseen ajatteluun?! Poliitikoista voin sen uskoa, mutta entä puolustusvoimien johto ja sotilasasiantuntijamme........ Miksi he haluavat "torjunta"hävittäjät....vai haluavatko?!

Toki puolustusvoimien komentaja on nyt ilmavoimista, mutta hän ei tee päätöksiä tai suosituksia tällaisissa asioissa yksin. Onko kyse puolustusvoimissa olevasta kollegiaalisuudesta?!

Ei, en usko ettei puolustusvoimissa tiedettäisi tasan tarkkaan Venäjän doktoriinit, ja meidän strategiset vaihtoehdot ja kaikki millään tavalla mahdolliset ja järkevät skenaariot. Kyse on siis joko valmistautumisesta hyökkäyssotaan, yhdessä Naton kanssa.............

..........................tai siitä, että puolustusvoimissa ymmärretään, toisin kuin poliittisessa johdossa, että sota Venäjää vastaan ei ole millään tavalla näköpiirissä oleva tai edes mahdollinen uhka. Ensimmäistä Nato -vaihtoehtoa on lähes mahdotonta uskoa, mutta toinen vaihtoehto herättää kysymyksen puolustusvoimien omasta selviytymistaistelusta. Jos sota on käytännössä mahdoton, on puolustusvoimissa saattanut herätä pelko siitä, että valtiontalouden leikkaukset saattavat kohdistua myös sinne. Tällaisessa tilanteessa voi hyvin kuvitella organisaation korostavan omaa merkitystään, jos ei nyt luomalla uhkakuvia, mutta olemalla kiistämättä niitä.

Maailman kriisit Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä ovat pitäneet yllä maailman poliittista jännitettä jo pitkään. Ukrainan vallankaappaus ja sitä seurannut Krimin vallankaappaus ja liittäminen Venäjään sekä Itä-Ukrainassa käytävä Venäjän tukema sisällissota loivat mahdollisuuden sellaiselle kriisitietoisuudelle, joka suojaa puolustusvoimien määrärahoja leikkausinnolta. Sitä en tiedä onko puolustusvoimat hävittäjähankinnan takana miten yhtenäisessä rintamassa, mutta hyvin voin kuvitella, ettei kukaan halua siellä ruveta avaamaan hävittäjähankinnan järkevyyttä tällaisessa tilanteessa. Jos hävittäjä hankinnat tehdään, ei se tule kuitenkaan pienentämään muiden puolustushaarojen resursseja. Ehkä puolustusvoimissa ajatellaan että: mikä ettei, hankitaan vaan kun yleinen mielipide on suosiollinen. Onhan lentäjillä sitten parhaat mahdolliset lelut.

Sotaa Venäjää vastaan ei tule. Historia ei tue väitettä, että Venäjä haluaisi valloittaa Suomen. Jos NL olisi halunnut valloittaa Suomen, olisi se tehnyt sen. Porkkalan palautus ennen aikojaan ei myöskään tue valloitus väitteitä.

Nykyinen Putinin Venäjä esitetään arvaamattomana "öykkärinä". Tämä tarina tukee niin hävittäjähankintoja kuin Nato-innostustakin. Tarina on kuitenkin lähinnä tarkoitushakuinen sepite. Venäjän käyttäytyminen on mennyt juuri "geopoliittisen oppikirjan mukaan" reaktiivisesti. Venäjä on reagoinut sen omien tarpeiden ja pelkojen mukaan siihen kohdistuviin uhkiin. Venäjän toiminnassa ei ole ollut mitään ennalta arvaamatonta, ja tämän uskon puolustusvoimissakin tiedettävän.



Sotaa ei ole tulossa, mutta siihen kuitenkin valmistaudutaan. Miksi?

"Follow the money"

Suomi on suuntautunut asehankinnoissa länteen ja etenkin Usa:han. Suomalaisia kenraaleita on rekrytoitu "konsultoimaan" hävittäjähankintoja. Aseteollisuudella on suuri vaikutusvalta etenkin Usa:ssa. Pisteiden tulisi jo alkaa yhdistyä.....

Suuren vihollisen, kommunismin kaaduttua olisi luullut alkavan liennytyksen ja rauhan aika, mutta toisin kävi. Ilmestyi "joukkotuhoaseita" ja "tyranneja" strategisiin maailman kolkkiin. Saimme" terroristit" ja niiden "suojelijat". Saimme "muslimikevään", "vallankumoukset" ja "kaasuiskut". Saimme "valtaukset" ym.... kriisien määrä ei ole ainakaan vähentynyt, sen suuren uhan poistuttua.

"Follow the money"

Eisenhower jo varoitti tästä. Usa:ssa merkittävä osa työväestöstä on tekemisissä aseteollisuuden ja tiedustelun kanssa. Aseteollisuus ja tiedustelu salaisine budjetteineen on yli 1 500 mrd dollarin business Yhdysvalloissa. Tuo business sisältää valtavan intressin ohjailla maailmaa ja vaikuttaa siihen, ettei tuo business haihdu pois maailman rauhoittuessa.



Tästä on kyse niin hävittäjähankinnoissa kuin Nato-kysymyksessä kuin Venäjä tarinassa.

"Follow the money"
24.12.2018 05:20
Petrus Saukkonen
Ei mitään mahdollisuuksia puolustautua uskottavasti, ainakaan ohjuksia vastaan, vaikka hävittäjiä olisi 1000. Panostetaan hävittäjien sijaan ilmatorjuntaan (mitä tarvitaan myös terrorismin ehkäisyssä). Venäjä otettava NATO:on ja EU:hun mukaaan. Edistetään rauhanomaisia tekoja niin ei ikinä uhkaa. Eikä Suomessa edes ole kiinnostavia resursseja: Venäjällä on omaa maata ihan tarpeeksi...
27.12.2018 12:04
Veronmaksaja
"Erinomainen" Hornet?
"Näin 25 vuoden jälkeen voin todeta, että vuonna 1992 tehty päätös on ollut Suomen kannalta erinomainen. Hävittäjäratkaisulla Suomi on kyennyt osoittamaan uskottavaa puolustuskykyä jo yli kahden vuosikymmenen ajan." Miten tätä mitataan? Väite on perusteeton ilman mitään mittayksiköitä tai faktoja.

Mitä kävi niille silloin salaisille Hornet-vastaostoille? Kuka hyötyi? Mitä konkreettista hyötyä Horneteista on ollut, mitä ei jo silloin olisi voinut korvata paljon halvemmalla ilmatorjuntaohjuksilla, uusimalla silloin käytössä ollut kalusto, tai halvemmalla uudella konetyypillä? Mikä on se ratkaiseva ero josta maksoimme pitkän pennin?

Hornet-ostosta perusteltiin kaksimoottorisuudella. Samalla perusteella MIG-29 koneet suljettiin ulos kilpailusta. Jos kaksimoottorisuus tekee koneesta varmatoimisemman, niin miten monta yksimoottorista konetta meillä olisikaan jo joutunut onnettomuuteen? Kaksinkertainen määrä Horneteihin verrattuna? Pitäisikö samaa kriteeriä käyttää myös HX-hankkeessa?

Miksi MIG-21 koneet piti uusia 20 vuotta sitten? Moni natomaa on uusinut MIG-21 kalustonsa vasta viime vuosina. Se oli Suomen valtion kallein hankinta siihen mennessä. Heitettiinkö se raha kankkulan kaivoon? Rehellisesti?

Jos todellinen syy olla ostamatta MIG-29 koneita (vanhaa velkaa vastaan) oli se ettei Venäjään varaosatoimittajana luotettu, niin tarkoittaako se, että Suomen ilmavoimat on ollut 60-luvun puolivälistä lähtien 90-luvulle saakka turha instituutio, koska sen silloinen kalusto oli täysin riippuvainen Neuvostoliiton varaosatoimituksista?

Mikä on ollut Hornet-koneiden todellinen "suorituskyky"? 8-12 lentokuntoista konetta, mutta ei yli 17 asteen pakkasella? Hornet oli outo yhdistelmä maailman hitaimmasta ja sillä hetkellä kalleimmasta tarjolla olleista koneista. Eikö ollutkin?

Nyt Hornet koneisiin on ostettu sekä ilmasta ilmaan asejärjestelmä, että ilmasta maahan järjestelmä. Mikä on se tilanne, jossa suomalainen Hornet vaihtaa yhdestä järjestelmästä toiseen? Löytyykö koko Suomesta sellaista lentokenttää, missä sodan syttyessä suomalaiskoneet voivat tehdä tämän operaation (tai edes tankkauksen) venäläisen tuhoamatta suomalaiskoneita siihen kentälle? Faktat kehiin!

HX-hankkeessa on jotenkin ehdokkaiden joukkoon eksynyt (yksimoottorinen) F-35, joka on mitä ilmeisin prototyyppi lastentauteineen. Sen kehityskaari muistuttaa ikävästi Bradley-"taisteluajoneuvon" kehitystä. USA:n kenraalit ovat halunneet jonkinlaisen monitoimikoneen ja lopputulos on suhteettoman kallis kompromissi, joka ei oikein toimi missään siltä odotetuissa tehtävissä - paitsi tietysti valmistajan (ja valmistusmaan) propagandassa.
31.12.2018 16:18
Rauta
Kallista on
Suomen hävittäjiä halutaan käyttää mitä ilmeisemmin myös Amerikan, Naton ja Eu:n tarpeisiin meidän verorahoilla. Siksi niitä tarvitaan paljon, näennäisen edullisesti ja tiukoilla sitoutumisehdoilla.