HX-hankkeen tarjouspyyntö 

Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti 27.4.2018 Hornetin seuraajahankkeen (HX-hanke) tarjouspyynnön (Request for Quotation, RFQ) Ison-Britannian, Ranskan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen hallinnoille välitettäväksi kaikille viidelle tietopyyntöön vastanneelle yritykselle.

Tarjousta pyydettiin seuraavista hävittäjistä: Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat), Dassault Rafale (Ranska), Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia), Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja Saab Gripen (Ruotsi).

Perusteet ja ohjaus tarjouspyyntöön olivat valtioneuvoston puolustusselonteossa sekä puolustushallinnon useissa eri suunnitelmissa ja ohjeissa. Tarjouspyynnön lähettämisen valtuutti puolustusministeri Jussi Niinistö. Asiaa puolsi aiemmin valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta.

Hankinnan kohde

HX-hankkeen tavoitteena on korvata vuodesta 2025 alkaen poistuvan Ilmavoimien Hornet-kaluston suorituskyky. HX-hankkeen tehtävänä on tuottaa annetuilla resursseilla paras mahdollinen sotilaallinen suorituskyky osaksi puolustusjärjestelmää. Tavoitteena on, että HX-hankkeen myötä saatava suorituskyky ei vain korvaa Hornet-kaluston suorituskykyä, vaan tuo mahdollisimman suuren lisäarvon koko puolustusjärjestelmälle.

Hankinnan kohteena oleva suorituskyky syntyi kunkin monitoimihävittäjävaihtoehdon ympärille rakentuneesta ja neuvotellusta hankintakokonaisuudesta. Kokonaisuus pitää sisällään 64 lentokoneen lisäksi muut tekniset järjestelmät, koulutusjärjestelmät, tarvittavat huoltovälineet, testilaitteet ja varaosat sekä aseet, sensorit ja muut tarvittavat tyyppikohtaiset tukitoiminnot.

Hankinnassa pyrittiin pienentämään eri järjestelmien yhteensovittamiseen ja tehokkaaseen yhteistoimintaan liittyvää riskiä pyytämällä toimittajilta kokonaisvaltaisia ratkaisuja suorituskykyvaatimusten täyttämiseksi. Koneen valmistaja oli yhdessä maan hallinnon kanssa vastuussa parhaimpien aseiden, sensorien ja erikoisjärjestelmien valinnasta, järjestelmäintegraatiosta ja tehokkaan toiminnan edellyttämien tehtävätukijärjestelmien toimivuudesta.

Päätösalueet

Monitoimihävittäjän valinta perustui viiteen päätösalueeseen: monitoimihävittäjän sotilaallinen suorituskyky, huoltovarmuus, teollinen yhteistyö, elinjaksokustannukset sekä hankinnan turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset.

Koska hankinta vaikuttaa Puolustusvoimien toimintakykyyn ja ratkaisee Ilmavoimien koko taistelukyvyn aina 2060-luvulle asti, tuli hankintapäätöksen ensisijaisesti johtaa suorituskyvyltään parhaimman järjestelmän valintaan, mukaan lukien tukevat elementit ja koko elinkaaren aikainen kehittämiskyky.

Suorituskyvyn osalta tarkasteltiin ehdokkaiden kykyä menestyä viidessä tehtävätyypissä: vastailmatoiminnassa (ilmapuolustus), vastamaatoiminnassa (ilmasta maahan -tulivaikutus), vastameritoiminnassa (ilmasta merelle -tulivaikutus), vaikuttaminen kaukana olevia kohteita vastaan sekä tiedustelu- ja valvontatehtävissä. Lisäksi tarkasteltiin ehdokkaiden kykyä sopeutua Ilmavoimien liikkuvaan ja hajautettuun taistelutapaan erilaisissa tukikohdissa.

Valmistajan oli tarjottava vaatimukset täyttävät teollisen yhteistyön ratkaisut sekä ylläpitojärjestelmä, joka mahdollistaa poikkeusolojen toiminnan ja sen edellyttämän riittävän itsenäisen toimintakyvyn. Hankittavan järjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannukset on pystyttävä kattamaan puolustusbudjetista.

Tarjoukset asetettiin paremmuusjärjestykseen vain suorituskyvyn perusteella. Muiden päätösalueiden osalta vaadittiin, että tarjous täytti päätösalueille tarjouspyynnössä määritetyt vaatimukset.

Hankinnan turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ulottuvuus käsiteltiin erillisenä kokonaisuutena varsinaisen tarjouskilpailun ulkopuolella.