Asevalvonta on yleisnimitys toimille, joilla pyritään rajoittamaan kahdenvälisin tai monenkeskisin sopimuksin tai järjestelyin aseiden tai sotilaallisten resurssien määrää tai ominaisuuksia tai sääntelemään asejärjestelmien käyttötapoja.
Asevalvonnan toimiala on erittäin laaja. Asevalvonta sisältää muun muassa toimet, joilla pyritään
- aseidenriisuntaan eli aseiden määrän vähentämiseen tai asekategorioiden kieltämiseen,
- joukkojen, kaluston sijoittelun ja sotilaallisten toimien rajoittamiseen,
- aseiden, sotilaallisen infrastruktuurin ja teknologian siirtojen valvomiseen,
- avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseen sotilaallisessa toiminnassa erilaisten tiedonvaihtojen ja seurannan avulla,
- tiettyjen aseiden ja toimintatapojen käytön rajoittamiseen tai kieltämiseen (sodan oikeussäännöt).
Kansainvälisen sopimusjärjestelmän tilanne asevalvonnan alalla on heikko. Länsimaiden ja Venäjän, ja toisaalta länsimaiden ja Kiinan, välisten jännitteiden leimaama aikakausi aiheuttaa epävarmuutta. Erityisesti Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikeuttanut asevalvontatoimintaa ja rapauttanut kansainvälisiä sopimusjärjestelmiä. Kansainvälisen asevalvonnan toimintaympäristöä ovat heikentäneet Venäjän johdon vastuuttomat viittaukset ydinaseen käytön mahdollisuuteen, Pohjois-Korean ja Iranin epävakauttava toiminta, kasvanut ydinaseiden leviämisen uhka ja ydinasevarustelun mahdollinen laajentuminen avaruuteen sekä viime vuosina nähty kemiallisten aseiden käyttö. Lisäksi asevalvonnan toimintaympäristöön vaikuttaa merkittävästi sodan kuvan ja sodankäynnin keinojen muuttuminen mm. teknologisen kehityksen, uusien asejärjestelmien, sotilaallisten suorituskykyjen ja strategioiden kehittymisen myötä.
Heikentyneessä asevalvonnan toimintaympäristössä myös CBRNE-uhkien todennäköisyys on kasvanut. CBRNE-uhkalla tarkoitetaan kemiallisista aineista (C), biologisista taudinaiheuttajista (B), radioaktiivisista aineista (R) ja ydinaseista (N) sekä räjähteistä (E) ja näiden tahallisesta tai tahattomasta käytöstä johtuvia vaaratilanteita tai sellaisten uhkaa. CBRNE-tilanteet voivat johtua onnettomuudesta, tahallisesta teosta tai luonnollisesta syystä, esimerkiksi luonnollisesta tartuntataudista. CBRNE-aineiden tahallinen käyttö on Suomessa mahdollista niin normaali- kuin poikkeusoloissakin. Tahallisissa tilanteissa toimija voi olla valtiollinen tai ei-valtiollinen, esimerkiksi yksittäinen henkilö, ryhmittymä tai terroristinen järjestö. Suomessa poikkihallinnollinen varautuminen CBRNE-uhkiin on hyvällä tasolla, ja lisäksi uhkiin varautumisessa tehdään laajaa kansainvälistä yhteistyötä erityisesti EU:n ja Naton puitteissa.
Eri asevalvontatoimet ja prosessit ovat tärkeitä erilaisiin uhkiin vastaamisessa. Asevalvonta on osa globaalia ja alueellista vakautta ylläpitävää sääntöpohjaista järjestelmää, ja sen merkitys korostuu erityisesti konflikteissa ja muissa vaikeissa turvallisuustilanteissa. Asevalvonnalla on keskeinen rooli ennustettavuuden ja vakauden vahvistamisessa, ja se tarjoaa mahdollisuuden konkreettiselle yhteistyölle. Asevalvonnan keinoin kyetään lisäämään sotilaallista läpinäkyvyyttä sekä rakentamaan luottamusta eri toimijoiden kesken.
Puolustusministeriön tehtävät asevalvontatoimialalla
Kansainvälisiin neuvotteluprosesseihin osallistuminen, niiden seuranta ja niihin vaikuttaminen
Puolustushallinto osallistuu kansainvälisiin asevalvontaneuvotteluihin yhdessä muiden viranomaisten kanssa silloin, kun käsiteltävät asiat koskettavat olennaisesti puolustusjärjestelmää, puolustusyhteistyötä tai puolustusvoimien suorituskykyä. Esimerkiksi CBRNE-uhkia sekä joukkotuhoaseita ja niiden leviämisen estämistä koskevat kansainväliset prosessit ja neuvottelut ovat puolustushallinnolle tärkeitä CBRN-puolustuksen kehittämiseksi. Lisäksi monilla tavanomaisia aseita koskevilla asevalvonta-aloitteilla ja -sopimuksilla voi olla vaikutuksia puolustusjärjestelmäämme ja sen kehittämiseen, minkä vuoksi niiden seuraaminen ja prosesseihin vaikuttaminen on välttämätöntä. Teknologisen kehityksen myötä esimerkiksi tekoälyn sotilaskäytön sääntelystä käytävät asevalvonta-alan keskustelut ovat keskeisiä.
Asevalvonta tukee ja täydentää Naton pelotetta ja puolustusta. Nato ei ole asevalvontasopimusten osapuoli, mutta se on sitoutunut liittolaisten aktiivisen asevalvontapolitiikan tukemiseen; Nato esimerkiksi tukee liittolaisten välisiä keskusteluita asevalvonnasta sekä liittolaisia sopimusvelvoitteidensa toimeenpanossa. Puolustushallinto osallistuu liittokunnan sisäiseen asevalvontapolitiikan ja -toimien keskusteluun ja koordinaatioon.
Toimialan kokonaisohjaus ja koordinointi puolustushallinnossa
Puolustusministeriö ohjaa hallinnonalan asevalvontatoimia kansainvälisten asevalvontasopimusten velvoitteiden toimeenpanemiseksi. Velvoitteisiin kuuluu mm. lukuisten vuosittaisten tiedonvaihtoilmoitusten laadinta, vientivalvontakysymykset sekä erilaisten velvoitteiden toimeenpano Puolustusvoimien koulutuksessa ja käytännöissä. Lisäksi puolustusministeriö ohjaa suorituskykyjen kehittämistä asevalvontatoimialaan liittyvissä kysymyksissä.
Yhteistoiminta muiden viranomaisten kanssa
Puolustushallinto toimii aktiivisesti yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa mm. harjoitus- ja koulutusyhteistyön osalta. Lisäksi Puolustusvoimat tukee tarvittaessa muita viranomaisia asiantuntijatuella ja materiaalilla sekä antaa virka-apua asevalvontasopimuksiin ja yhteistyöjärjestelyihin liittyvien tehtävien täyttämiseksi.
Puolustusministeriön tehtävät vientivalvonnassa
Puolustusministeriö vastaa puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta ja on lupaviranomainen puolustustarvikkeiden maastaviennissä. Lisätietoa vientivalvonnasta löydät osiosta Vienti- ja siirtoluvat.
