Liittokunnan jäsenenä Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton ydintoimintaan, eli pelotteen ja puolustuksen ylläpitämiseen ja ajantasaiseen kehittämiseen. Kaikki jäsenmaat jakavat yhteiseen puolustukseen liittyvät riskit, vastuut ja hyödyt. Suomelta odotetaan liittokunnan puolustamiseen suhteellisesti vastaavaa panosta kuin muilta samankokoisilta ja taloudeltaan vertailukelpoisilta Naton jäsenmailta.

Natoon liittymisen vaikutukset ovat moninaiset ja Natokaan ei odota, että täysi operatiivinen yhteensopivuus saavutettaisiin yhdessä yössä. Kumppanista täysjäseneksi muuttuminen vaatii Suomelta useita vuosia kestävää suunnitelmallista työtä ja rakenteellista uudistumista. Uudistukset liittyvät puolustuspolitiikkaan ja puolustusjärjestelmään, henkilöstöön, puolustusmateriaaliin, taloudellisiin resursseihin, lainsäädäntöön, tietotekniikkaan ja tietoturvallisuuteen. Uudistuksilla varmistamme kykymme toteuttaa velvoitteemme Naton jäsenmaana ja toimia tehokkaasti osana yhteistä puolustusta. Yhteisen puolustuksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen on Naton jäsenenä osa jokapäiväisiä tehtäviämme.

Naton puolustussuunnittelu (NATO Defence Planning Process, NDPP) ohjaa liittokunnan sotilaallisten ja siviiliyhteiskunnan tukemiseen tarvittavien suorituskykyjen kehittämistä sen kaikissa jäsenmaissa. Naton puolustussuunnittelu perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 3. artiklan mukaiseen velvoitteeseen kehittää yhdessä ja erikseen kykyä aseelliselta hyökkäykseltä puolustautumiseksi. Naton puolustussuunnittelun päätehtävänä on varmistaa, että Natolla on kokonaisuudessaan olemassa tarvittavat joukot ja suorituskyvyt Naton tehtävien toteuttamiseen.

Puolustussuunnittelu tukee Naton suorituskykyjen suunnittelua ja rakentamista kokonaisvaltaisella suunnitteluprosessilla. Prosessin avulla liittokunnan tarvitsemien suorituskykyjen suunnittelu ja rakentaminen voidaan harmonisoida jäsenmaiden välillä yhteisiä päämääriä palvelevaksi kokonaisuudeksi.

Puolustussuunnittelun tavoitteena on varmistaa, että Natolla on jatkuvasti käytössään laadullisesti ja määrällisesti riittävästi joukkoja, joiden avulla liittokunnan tehtävät voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja viiveettömästi. Tällä on olennainen merkitys Naton muodostaman ennaltaehkäisevän pelotteen uskottavuuden kannalta.

Naton puolustussuunnitteluprosessi toteutuu neljä vuotta kestävissä peräkkäisissä suunnittelusykleissä. Yksi neljä vuotta kestävä suunnittelukierros sisältää viisi erillistä toimintavaihetta:

1. Ensimmäisessä vaiheessa määritetään liittokunnan strategisen konseptin ja tehtävien pohjalta prosessin poliittinen ohjaus puolustussuunnittelulle ja tavoitetaso operaatioille, joihin Naton tulee kyetä vastaamaan.

2. Toisessa vaiheessa määritetään liittokunnan tehtävien toteuttamiseen tarvittavat sotilaalliset kokonaisvoimavarat eli minimisuorituskykyvaatimukset (Minimum Capability Requirements).

3.  Kolmannessa vaiheessa Naton kokonaisvaatimukset jaetaan jäsenmaille maakohtaisina suorituskykytavoitepaketteina. 

4. Neljäs vaihe eli suorituskykyjen suunnittelu ja rakentaminen toteutuvat kunkin jäsenmaan kansallisessa suorituskykyjen kehittämisohjelmassa. Jokaisen jäsenmaan odotetaan integroivan Naton tavoitteet osaksi kansallista suunnittelua, resursointia ja toimeenpanoa. Nato tukee asiantuntemuksellaan jäsenmaissa tapahtuvaa suunnittelua ja toimeenpanoa.

5. Viides vaihe eli toimeenpanon seuranta on jatkuvasti käynnissä. Puolustussuunnittelun neljän vuoden suunnittelusyklissä laaditaan jokaisesta jäsenmaasta maa-arvio kahden vuoden välein. Maa-arvion avulla seurataan tavoitteiden edistymistä liittokunnan asettamien tavoitteiden mukaisesti.

Kuva 1. Naton puolustussuunnitteluprosessi (NATO Defence Planning Process, NDPP)

Naton puolustussuunnitteluprosessia ohjaavat periaatteet ovat tasapuolinen taakanjako ja kohtuullisen haasteen asettaminen kullekin jäsenvaltiolle. Vaikka päätöksenteko yleensä Natossa perustuu konsensusperiaatteelle, niin puolustussuunnittelu muodostaa tässä suhteessa poikkeuksen päätöksentekomenettelyyn.

Puolustussuunnitteluun liittyvien jäsenmaakohtaisten suorituskykytavoitteiden hyväksyminen toteutuu Natossa aina konsensus miinus yksi päätöksentekomenettelyllä.  Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteiden asettamisen kohteena oleva jäsenmaa ei voi osallistua itseään koskevan tavoitepaketin päätöksentekoon, vaan muut liittolaiset vahvistavat maakohtaiset tavoitepaketit toisilleen. Tämän menettelyn avulla siis valvotaan jäsenmaiden välillä tasapuolisen taakanjaon ja kohtuullisen haasteen toteutumista.

Puolustussuunnittelun avulla pyritään tavoitteisiin ja aikaan perustuen tunnistamaan suorituskykyjen kehittämistarpeet. Lisäksi pyritään kehittämään ja ylläpitämään riittävää määrää joukkoja, jotka ovat keskenään yhteistoimintakykyisiä, riittävän korkeassa valmiudessa sekä varustettuja, koulutettuja ja harjoitettuja toimeenpanemaan sotilaallisia sekä ei-sotilaallisia operaatioita koko liittokunnan toimintakentän laajuudessa.

Kuva 2. NDPP-prosessin vaikutus liittokunnan puolustuskyvyn suunnitteluun ja suorituskykyjen harmonisointiin.

Natolla ei ole olemassa omaa armeijaa, vaan liittokunnan käytössä olevat joukot ja suorituskyvyt muodostetaan kaikkien jäsenmaiden voimavaroista. Jäsenmaiden suorituskykyjen kehittämistä ohjataan kattavasti ja kokonaisvaltaisesti siten, että kyetään varmistamaan tarvittavien suorituskykyjen rakentuminen jäsenmaiden doktriineissa, organisaatiorakenteissa, koulutuksessa, materiaalissa, johtamisessa, henkilöstössä, infrastruktuurissa ja yhteistoimintakyvyssä.

Puolustussuunnittelun sotilaalliset tavoitteet ovat jäsenmaita velvoittavia. Siviiliyhteiskunnan tukemiseen liittyvät tavoitteet ovat suosituksen omaisia ja jäsenmaille vapaaehtoisia. Vaikka Nato asettaa tavoitteet jäsenmaiden suorituskykyjen kehittämiselle, niin varsinainen kehittämistyö tehdään aina kansallisella rahoituksella ja kehittämisohjelmissa, joista jäsenmaat ovat itsenäisesti vastuussa.

On tärkeää huomata, että Naton puolustussuunnittelu on eri asia kuin operatiivinen suunnittelu, jossa suunnitellaan joukkojen ja suorituskykyjen käyttöä operaatioissa. Naton puolustussuunnittelu ei sisällä lainkaan joukkojen toiminnan mahdollistavia operatiivisia suunnitelmia tai päätöstä siitä aiotaanko joukkoja käyttää. Operatiiviselle suunnittelulle (Operational Planning, OPLAN) ja kriiseihin liittyvälle päätöksenteolle (NATO Crisis Response System, NCRS) on Natossa olemassa omat itsenäiset prosessit, joilla on läheinen kytkentä puolustussuunnitteluun, mutta ne eivät suoranaisesti sisälly siihen. Naton puolustussuunnittelu keskittyy siis pelkästään Naton tehtävien edellyttämien sotilas- ja siviilisuorituskykyjen suunnitteluun sekä niiden määrän ja laadun varmistamiseen. Mahdolliset päätökset joukkojen osoittamisesta liittokunnan yhteisen puolustuksen operaatioihin tehdään erikseen kansallisesti kussakin jäsenmaassa.

Kuva 3. Naton puolustussuunnittelu, operatiivinen suunnittelu ja suorituskykyjen käyttö toimeenpannaan erillisissä prosesseissa, mutta niillä on läheinen vuorovaikutussuhde toisiinsa.

Suomen integroiminen osaksi Naton puolustussuunnitteluprosessia on aloitettu jo tarkkailijajäsenyyden aikana. Tämä on Naton yleinen toimintatapa uusien jäsenmaiden kanssa. Osana puolustussuunnitteluprosessia jäsenmaat vastaavat neljän vuoden välein Naton laajaan suorituskykykyselyyn koskien puolustuskykyä ja sen kehittämistä. Vastausten perusteella Nato laatii kullekin jäsenmaalle analyysin kansallisten suorituskykyjen soveltuvuudesta Naton tehtäviin. Tässä maa-arviossa tunnistettujen suorituskykyvajeiden, bruttokansantuotteen ja asevoimien koon perusteella Nato määrittää kullekin jäsenmaalle suorituskykyjen tavoitepaketin eli suorituskykyjen kehittämisohjelman, joka sisällytetään osaksi kansallista kehittämisohjelmaa.

Liittolaisena Suomen tulee kyetä osoittamaan joukkoja kaikkiin Naton kolmeen päätehtävään liittokunnan koko alueella niin sanotun ”360 asteen” periaatteen mukaisesti. Tätä edellytetään kaikilta liittolaisilta niiden maantieteellisestä asemasta tai koosta riippumatta. Kyse on Naton yhteisen puolustuksen perusperiaatteesta: yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta.  

Kunkin jäsenmaan suorituskykytavoitepaketti sisältää tavoitteita, joiden toimeenpanon aikajänne kattaa seuraavat parikymmentä vuotta. Tavoitekohtaisissa valmiusvaatimuksissa ja toimeenpanoaikatauluissa on eroavuuksia tavoitteiden välillä. Suunnittelualat, joihin tavoitteita kohdentuu, ovat: puolustuspolitiikka ja puolustussuunnittelu, maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja avaruus, erikoisjoukot, huolto- ja tukitoimet, vakauttaminen ja jälleenrakennus sekä kriisinsietokyky eli resilienssi. Suomellekin aikanaan tuleva tavoitepaketti tulee olemaan laadullisesti ja määrällisesti linjassa muiden taloudelta, asevoimien vahvuudelta ja väestömäärältä vertailukelpoisten jäsenmaiden kanssa.

Olemme Naton kumppanina rakentaneet yhteensopivuutta liittokunnan kanssa (PARP-prosessi) viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Työ on lähentänyt meitä Naton kanssa merkittävästi ennen kaikkea kriisinhallintaoperaatioiden edellyttämän yhteistoimintakyvyn osalta, mutta se ei ole kuitenkaan sisältänyt yhteisen puolustuksen edellyttämien kovien suorituskykyjen luomista. Natoon liittoutumisen myötä saamme turvallisuutemme tueksi täysimääräisesti liittokunnan turvatakuut, ja samalla kannamme osamme ja vastuumme myös liittolaisuuden velvoitteista. Suomelle kohdentuvat muutostarpeet ovat kaikkein suurimpia liittolaisuuden alussa. Sen jälkeen, kun puolustusjärjestelmämme on sopeutettu Nato-jäsenyyteen, toimintamme lähinnä keskittyy vaaditun suoritustason ylläpitämiseen. Samalla on selvää, että Naton puolustussuunnitteluprosessin asettamien tavoitteiden toimeenpano vahvistaa merkittävästi Suomen puolustusvoimien valmiutta ja kykyä kotimaan puolustamiseen.

Naton yhteisen puolustuksen perusta on yhtäältä vahva poliittinen sitoumus ja solidaarisuuden osoitus jäsenvaltioiden kesken, ja toisaalta konkreettinen mekanismi yhteisen puolustuksen toimeenpanemiseksi. On Suomen etujen mukaista, että Naton muodostama ennaltaehkäisevä pelote ja puolustus on mahdollisimman vahva. NDPP on yksi niistä prosesseista, yhdessä operatiivisen suunnittelun, komento- ja joukkorakenteen sekä harjoitusten kanssa, joka mahdollistaa yhteisen puolustuksen toimeenpanon tarpeen vaatiessa.