Nato on poliittis-sotilaallinen järjestö ja puolustusliitto, jonka jäsenten oikeudet ja velvoitteet on kirjattu Naton peruskirjaan: 4.4.1949 allekirjoitettuun Pohjois-Atlantin sopimukseen eli Washingtonin sopimukseen. Sitä täydentää Naton strateginen konsepti, jonka päivitetty versio on tarkoitus julkaista Madridin huippukokouksessa kesäkuun lopussa. Naton toimintaa ohjaavat myös huippukokousten ja ministerikokousten kommunikeat ja julkilausumat. Uudet jäsenmaat sitoutuvat täysimääräisesti näiden asiakirjojen linjauksiin.

Pohjimmiltaan jäsenyydessä on kyse laajemmasta asiasta kuin Pohjois-Atlantin sopimuksen ja muiden ohjausasiakirjojen sisältämien oikeuksien ja velvollisuuksien kertaluonteisesta hyväksymisestä liittymisen yhteydessä.

Jäsenmaan arki on päivittäistä osallistumista poliittisiin ja sotilaallisiin kokouksiin, joissa muovataan Naton toimintaa yhdessä muiden liittolaisten kanssa, sekä oman panoksen antamista liittokunnan yhteisiin tehtäviin. Nato-maiden välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisimme esille omia kantojamme ja kansallisia näkökohtiamme, pyrkien samalla tukemaan liittokunnan yhteisen näkemyksen rakentumista.

Samalla jäsenyyteen sisältyy täyden kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttäminen. Nato ei voi millään tapaa ”pakottaa” jäsenmaata tekemään jotakin oman tahtonsa vastaisesti. Nato on puhtaasti hallitustenvälinen organisaatio, jossa päätökset kaikilla tasoilla tehdään yksimielisesti. Viimeisenä hätäjarruna jäsenmaalla on oikeus pysäyttää Naton päätöksenteko veto-oikeuden turvin. 

Naton jäsenenä Suomi olisi erottamaton ja täysimääräinen osa Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteisiä turvallisuusrakenteita ja puolustuksen järjestelyjä. Olisimme sitä paremmassa turvassa, mitä yhtenäisempi ja vahvempi Nato on.

Mitä Natossa oleminen sitten käytännössä tarkoittaisi ja mihin jäsenyys Suomea velvoittaisi? Tutustu seitsemään peruskysymykseen ja vastaukseen tästä linkistä.