Olemme puolustusministeriön johdolla tarjonneet kaikille kansanedustajille mahdollisuuden kaikkeen tietoon asiaan liittyen – myös salaiset tiedot. Avaan tässä kirjoituksessa vielä kerran, miksi jalkaväkimiinat tarvitaan Suomen puolustamiseksi ja miten koko prosessi on edennyt.

Venäjä muodostaa vaarallisen ja arvaamattoman uhan. NATO-jäsenyyden ja tiivistyvän kansainvälisen puolustusyhteistyön oloissa on aina syytä muistaa, että kaiken perusta on Suomen oma puolustuskyky. Suomen puolustusta on vahvistettava kaikin keinoin – ja sen aika on juuri nyt. Tavoitteenamme on rakentaa vahva ennakkopidäke ja rauhan varmistaminen.

Miinaprosessi alkoi kesäkuussa 2024. Annoin puolustusvoimille kesällä 2024 tehtäväksi arvioida jalkaväkimiinojen tarpeellisuuden Suomen puolustukselle. Selvitys piti käskeä ministeritasolta käyntiin, koska miinat ovat lailla kiellettyjä ja puolustusvoimien on tullut tähän tyytyä. Kun selvitys oli jo etenemässä, kenraali Jaakkola vastasi syksyllä 2024 MTV:n haastattelussa, että miinoista olisi syytä käydä keskustelua. Täysin luonteva vastaus, koska selvityskin oli jo käynnistetty.

Syynä selvitystehtävään antamiseen oli Venäjän sodankäyntitavassa Ukrainassa. Olen toki pitänyt miinasopimusta epäkohtana Suomen puolustuksen kannalta muutenkin, mutta saamani tiedot Venäjän sodankäyntitavasta ja vakavasti heikentynyt turvallisuusympäristö vahvistivat uudelleenarvioinnin tarvetta. Venäjä käyttää edelleen massiivisesti jalkaväkeä hyökkäyksissä ja alueiden valtaamisessa. Miinoittaminen ja linnoittaminen ovat edelleen keskeisessä roolissa.

Puolustusvoimat päätyi selvityksessään suosittamaan jalkaväkimiinojen palauttamista. Tämän jälkeen tein esityksen hallitukselle miinojen palauttamisesta ja hallitus yhtyi esitykseen. Nyt esitys tulee äänestykseen juhannusviikolla.

Miinasopimukseen kuuluminen aiheuttaa juuri Suomelle suurimman haitan NATO-maista. Suomella on NATO-maista eniten maarajaa Venäjän kanssa, joten miinat ovat meille olennaisempi kysymys kuin esimerkiksi Länsi-Euroopan saarivaltioille. Siksi miinojen tarvetta pitää arvioida Suomen turvallisuuden omista lähtökohdista.

Miinat sopivat erityisen hyvin Suomen laajan ja rikkonaisen maaston puolustamiseen ja tukevat laajempaa kotimaamme puolustamisen tapaa, jossa vihollista kulutetaan ja ohjataan puolustajalle edullisiin maastonkohtiin.

Jalkaväkimiinat ovat helppoja käyttää ja kouluttaa laajalle reserviläisarmeijallemme. Niiden valmistus laajamittaisesti on mahdollista kotimaisin kyvyin edullisesti ja huoltovarmasti myös kriisiaikana.

Ne ovat puolustuksellinen ase mitä suurimmassa määrin. Jalkaväkimiinojen avulla voidaan luoda viholliselle miinakauhua, joka hidastaa ja ohjaa hyökkääjän etenemistä ja vähentää omien sotilaidemme tappioita. Niiden avulla siis säästetään tavallisten suomalaisten reserviläisten henkiä. Suomen reserviläisille pitää antaa kaikki mahdolliset välineet tehtävässä onnistumiseksi.

Suomalainen miinoittaminen on myös vastuullista ja suunnitelmallista. Miinoja asennetaan maahan vain, jos vihollisen sotilaat hyökkäävät maahamme. Merkitsemme miinat miinakarttoihin, jotta omat joukot voivat liikkua turvallisesti, miinat voidaan raivata tarvittaessa ja vaara aiheutuu vain vihollisen sotilaille. Vastuullista miinoitusosaamista ja raivaamista tulee jatkossakin edistää maailmalla.

Entisenä oikeusministerinä pidän kansainvälistä oikeutta meille tärkeänä. Suomella on kuitenkin Euroopan maista kovin hinta miinasopimuksesta, pitkä maaraja Venäjän kanssa. Historiasta olemme myös oppineet, että kansainvälinen oikeus ei muodosta mitään pidäkettä Venäjälle. Muut maat kyllä ymmärtävät miksi tämän teemme. Voimme aivan hyvin jatkaa kansainvälisen oikeuden puolestapuhujana.

Kokonaisarviossa Suomen puolustus nyt vaan painaa enemmän. Toivon samaa johtopäätöstä kansanedustajilta.