Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Sotainvalidien viikon avausjuhlassa Kotkassa 29.8.1999

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Sotainvalidien viikon avausjuhlassa Kotkassa 29.8.1999 Kunnioitetut sotainvalidit, Sotiemme veteraanit, Hyvät naiset ja herrat Minulla on ilo ja kunnia tuoda valtioneuvoston ja puolustushallinnon tervehdys Sotainvalidien syyskeräyksen avausjuhlaan.

Tänä syksynä talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 60 vuotta, joten meidän on syytä pysähtyä hetkeksi miettimään millaiseksi elämämme ja yhteiskuntamme olisi voinut muodostua ilman Teidän sukupolvenne uhrauksia.

Itsenäisyytemme säilyttämisen mahdollistaneet torjuntavoitot sodissamme saavutettiin olosuhteissa, joita meidän nuorempien on lähes mahdotonta kuvitella. Usko asian oikeutukseen sai miehet venymään yli sietokyvyn äärirajojen kerran toisensa jälkeen. Usko vahvisti tahtoa ja mahdollisti maamme itsenäisen kehittämisen haluamallamme tavalla.

Suomen menestyksen merkitystä talvi- ja jatkosodissa voidaan arvioida esimerkiksi tarkastelemalla Baltian maiden kehitystä ja asemaa sotien jälkeen. Maat joutuivat alistumaan vieraan vallan tahtoon ja menettivät itsenäisen valtion aseman. Tänä päivänä uudelleen itsenäistyneenä kyseiset valtiot ovat vasta rakentamassa omaa demokraattista yhteiskuntajärjestelmäänsä. Ne ovat päässeet työssään hyvään alkuun, mutta vie vielä vuosia ennen kuin maat saavuttavat Suomen tämänhetkisen tason. Me olisimme vastaavassa tilanteessa, ellei teidän sukupolvenne - arvoisat sotiemme veteraanit - olisi turvannut Suomelle itsenäisyyttä.

Suomen itsenäisyyden ja kansalaistemme hyvinvoinnin puolesta on tehty mittaamattomasti työtä ja annettu valtavat uhraukset. Niitä ei voi millään tavoin konkretisoida, mutta aavistuksen niiden merkityksestä antaa maamme elintason sekä kansalaistemme oikeuksien kansainvälinen vertailu. Maailmassa hyvin harva maa voi katsoa olevansa edistyksellisempi näissä asioissa. Kansalaistemme turvallisuus on maassamme myös korkealla tasolla. Perusturvallisuus on kiinteästi sidoksissa yleiseen hyvinvointiin. Me suomalaiset elämme hyvässä maassa.

Itsenäisen Suomen historiaan sisältyy runsaasti työtä, taisteluja ja dramatiikkaa. Te - kunnioitetut sotainvalidit ja sotiemme veteraanit - edustatte sukupolvea, jonka elämäntyö kattaa lähes koko itsenäisen Suomen historian. Elämäntyönne vaikeimmat jaksot sijoittuvat kansakuntamme olemassaolon kannalta ratkaisevimpiin tapahtumiin. Itsenäisyytemme oli mahdollista säilyttää vain teidän ponnistuksillanne ja uhrauksillanne. Me nuoremmat olemme saaneet olla silminnäkijöinä isänmaamme rauhanomaisessa kehityksessä.

Yhtä tärkeää on pohtia myös sitä, mitkä olivat ne pysyvät arvot, joiden puolesta Te taistelitte ja jotka perintönä siirtyivät meille nuoremmille sukupolville.

Puolustusvoimien tehtävänä on turvata maamme ja sen kansalaisten turvallisuus. Tämä on aina edellyttänyt valmistautumista toimimaan poikkeuksellisissa kriisiajan olosuhteissa. Maamme olosuhteet ja käytettävissä olevat resurssit edellyttävät yksilöllisiä ratkaisuja. Pelkästään ne eivät kuitenkaan riitä vaan tarvitaan myös tahtoa puolustaa maata. Maanpuolustustahto syntyy ja säilyy, jos maa on puolustamisen arvoinen.

Te, arvoisat sotiemme veteraanit olette perintönä antaneet meille nuoremmille puolustamisen arvoisen maan. Sotiemme aikana Teidän uhrauksien ansiosta maamme säilytti itsenäisyyden. Rauhan aikana Teidän sukupolvenne on ollut kehittämässä itsenäisestä Suomesta sen hyvinvointivaltion, jossa tänä päivänä saamme elää. Tämä on perusta sille, että maassamme on tänäkin päivänä erittäin korkea maanpuolustustahto. Suomalaisista miehistä yli 80 % suorittaa varusmiespalveluksen. Tämä on maailman korkeimpia lukuja ja kertoo sen, että veteraaniemme henkinen perintö on siirtynyt tämän päivän nuorisolle.

Hyvät naiset ja herrat

Vapaudella on aina hintansa. Te arvoisat sotainvalidit olette elävä todistus ja meille nuoremmille sukupolville myös muistutus sukupolvenne antamista uhreista isänmaamme hyväksi. Tänä päivänä media saattaa vääristää käsityksiä viime sotiemme ja tämän päivän kriisien julmuudesta. Teidän kokemukset kansakuntamme vaikeimpina aikoina eivät olleet yhtään helpompia vaikka mielle siitä saattaa mustavalkoisten dokumenttien muodossa syntyä. Te koitte sodan kaikkine väreineen ja äänineen etulinjassa, aivan kuten me nuoremmat saamme tiedotusvälineistä tämän päivän kriisit nähdä.

Viime sodat vaativat lukumääräisesti kansakunnaltamme kaatuneina kolme miesikäluokkaa ja samoin kolmen ikäluokan verran miehiä vammautui pysyvästi. Sota jätti ihmisten mieliin myös pysyvät jälkensä.

Arvoisat kuulijat

Valtiolla on ensisijaisesti vastuu sotavammaisista huolehtimisesta. Sotavammaistemme lakisääteistä korvausturvaa voidaan kansainvälisesti vertailtuna pitää yleensä melko hyvänä. Sotainvalidien Veljesliitto on painottanut, että sotavammaisten vanhuudenhuoltoon liittyviä ongelmia ei kuitenkaan ole vielä ratkaistu kokonaisuudessaan. Tämän me kaikki varmasti tiedämme ja olemme siitä samaa mieltä.

Maahamme rakennettiin pääosin 1980-luvulla nykyaikaisten sairas- ja veljeskotien verkosto. Näissä hoitolaitoksissa sotainvalideilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta. Lisäksi sairaskoteihin valmistui laitospaikkoja sellaisille sotainvalideille, jotka eivät enää kotioloissa selviydy. Kaikkiaan 24:ssä eri puolilla maata sijaitsevissa Sotainvalideille ja muille rintamaveteraaneille tarkoitetuissa kuntoutus- ja hoitolaitoksissa on tällä hetkellä yhteensä 1600 hoitopaikkaa.

Laitoshuoltoon pääsemisen edellytys on vähintään 30 % sotavamma. Alle puolella kaikista sotainvalideista on näin vaikea sotavamma. Mikäli tätä prosenttirajaa ei lasketa, Sotainvalidien Veljesliiton mukaan jo lähitulevaisuudessa on edessä tilanne, jolloin näissä sotainvalidien erityislaitoksissa on tyhjiä laitoshoitopaikkoja ja samanaikaisesti sotainvalideja jää ilman tarvitsemaansa laitoshoitoa.

Ensisijaisesti vanhenevankin sotainvalidin tulee voida asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Tämä tavoite on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Taloudellisestakaan syistä ei voida lähteä siitä, että ikääntyvää väestöä hoidettaisiin ensisijaisesti laitoksissa.

Jotta ikääntyvä selviytyisi kotona, on kodin kunto ja varustus keskeisessä asemassa. Sotainvalidien Veljesliitto on Raha-automaattiyhdistyksen tuella palkannut piiriyhdistyksiin korjausneuvojia. Näiden 18 rakennusalan ammattilaisen tuella on yli 7000 sotainvalidin asuntoa kunnostettu. Tätä kunnostustyötä on tuettu myös sotilasvammalain avulla. Sotilasvammalaki mahdollisti aiemmin asunnon muutostöiden korvaamisen vähintään 30 % sotainvalideille. Valtioneuvoston asettama itsenäisyyden 80-vuotisjuhlavuoteen liittynyt Veteraaniprojekti -97 -työryhmä esitti prosenttirajan laskemista 10 prosenttiin. Lähinnä valtiontaloudellisista syistä prosenttirajaa on laskettu asteittain. Vuonna 1997 korvattavuuden raja laski 20 prosenttiin. Sotainvalidien Veljesliitto on esittänyt, että tämä raja laskettaisiin mahdollisimman nopeasti työryhmän esittämälle tasolle eli 10 prosenttiin.

Hyvin varustetussakaan kodissa vanheneva invalidi ei selviydy ilman riittäviä palveluja. Veljesliiton tekemien esitysten pohjalta lainsäädäntöä on kehitetty kotihoitoa tukevaan suuntaan. Vuonna 1986 vaikeavammaisten vähintään 30 prosentin sotavammaisten tarvitsemat kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut säädettiin korvattaviksi. Sotainvalidilta ei peritä asiakasmaksua näistä palveluista. Yleisten leikkausten ja yhteiskunnallisten säästöjen yhteydessä eräät kunnat ovat vähentäneet myös vaikeavammaisten sotainvalidien avopalveluja. Tällä tavalla kunnille ei synny mitään todellista - ei edes lyhytaikaista - säästöä. Valtio korvaa nimittäin kunnille näistä palveluista aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti.

Myös lievävammaiset sotainvalidit tarvitsevat avopalveluja. Sotainvalidien Veljesliiton jäsenjärjestöt ovat ryhtyneet järjestämään näitä palveluja omatoimisesti käyttäen apunaan muun muassa työttömyyden hoitoon tarkoitettuja määrärahoja. Perinteisesti Veljesliitossa on jäsenistä pidetty huolta. Näin tehdään edelleenkin. Kuluvan vuoden lopulla tässä työssä tulee olemaan mukana jo 300 työtöntä ja muuta tähän työhän halukasta. Yhtä aikaa siis voidaan auttaa sotainvalideja ja järjestää ihmisläheistä työtä myös pitkäaikaistyöttömille. Tänään avattavalla syyskeräyksellä koottavia varoja käytetään erityisesti tähän tärkeään sotainvalidien avustusprojektiin.

Hyvät kuulijat

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rintamaveteraanien etuuksia kehitetään ja sotainvalidien etuja laajennetaan vapautuvien resurssien puitteissa. Näissä puitteissa tarvittavat uudistukset tulisi saada toteutetuksi tällä eduskuntakaudella. Seuraavan, vaalien jälkeisen eduskunnan kokoontuessa on ennusteiden mukaan neljännes nykyisistä sotainvalideista siirtynyt sen rajan taa, jolta ei enää ole paluuta. Tuolloin riveissä olevillakin on keskimäärin jäljellä alle neljä vuotta elinaikaa. Rehellisyyden nimissä, jos uudistuksilla tavoitellaan määrällistä ja ajallista vaikuttavuutta, niihin on ryhdyttävä pian. Enää ei sotainvalidi- ja veteraaniasioissa ole kysymys ajoituksesta vaan siitä onko tahtoa toteuttaa uudistukset.

Arvoisat sotainvalidit - sotiemme veteraanit

Syyskeräyskampanjan tunnuslause "Kaikki olisi toisin, jos..." tuo esille myös sen vaihtoehdon, joka olisi toteutunut ellette Te olisi yksimielisesti päättänyt puolustaa maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Teidän ansiostanne meidän historiaamme ei ole tarvinnut kirjoittaa lukua "miehityksen aika". Teidän tekojenne ja uhraustenne merkitys on selvimmin nähtävissä juuri tätä taustaa vasten.

Valtionhallinnon toimenpiteiden rinnalla on tärkeää, että Suomen kansalaiset voivat ja saavat vapaaehtoisesti osallistua keräykseenne. Puolustusvoimien kunnia-asiana on tarjota keräysapua. Asevelvollisille tämä on samalla kansalaiskasvatusta ja osoittaa, että armeijamme pitää huolta niistä, jotka ovat sen riveissään uhrauksia antaneet.

Uskon, että Suomen kansa ojentaa auttavan kätensä ja ymmärtää tarpeenne. Toivotan hyvää menestystä Sotainvalidien syyskeräykselle ja parasta mahdollista terveyttä Teistä jokaiselle.

Palaa otsikoihin