11.11.2002 Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin puhe 165. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä

Arvoisa Herra Puolustusvoimain Komentaja, hyvät 165.

maanpuolustuskurssin osanottajat, hyvät kummikurssilaiset, naiset ja herrat!

Olemme viime vuosina eläneet myös meillä Suomessa syvällisten muutosten aikaa. Kyse ei ole vain siitä, että turvallisuusympäristömme ja meihin kohdistuvat turvallisuushaasteet olisivat muuttuneet. Myös puolustushallintoon kohdistuu tällä hetkellä uusia ulkoisia paineita, jotka liittyvät valtion keskushallinnon kehittämiseen. Meiltä odotetaan ja edellytetään aikaisempaa enemmän avoimuutta, tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Perinteiset hallinnonalojen väliset rajat ovat samalla muuttuneet. Emme siksi voi toimia jatkossa yksin, vaan meidän tulee kiinnittyä aiempaa tiiviimmin muihin hallinnonaloihin ja yhteiskuntaan. Siksi haluankin keskittyä tänään erityisesti puolustushallinnon kehittämistä koskeviin uusiin haasteisiin.

Erityisesti haluan korostaa kahta puolustushallinnon kehittämiseen liittyvää seikkaa, joiden suhteen on tarpeen käynnistää pikaisesti toimenpiteet. Ensimmäinen näistä on ohjelmaperusteisen työskentelytavan käyttöönotto ja toinen aiempaa laajempi puolustushallinnon toimintojen alueellistaminen. Kehittämisohjelmia tarvitaan kokonaisuuden paremmaksi hallitsemiseksi, ja alueellistamiselle on puolestaan olemassa juuri nyt selkeä yhteiskunnallinen tilaus.

Hyvät kuulijat!

Valtioneuvosto on parhaillaan tehostamassa työskentelyään ottamalla käyttöön politiikkaa koskevia ohjelmia, jotka ylittävät nykyiset ministeriörajat. Tällaisia ohjelmia tultaneen rakentamaan esimerkiksi elinkeinopolitiikan tehostamiseksi. Meitä puolustushallinnossa kiinnostavat erityisesti sellaiset ohjelmat, joilla parannetaan suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta. Kansallisen turvallisuuden edistämiseksi myös puolustushallinnon tulee olla valmis osallistumaan ministeriöiden väliset rajat ylittävään yhteistyöhön. Tämä on ollut yksi konkreettisimmista opetuksista, jonka olemme vetäneet viime vuoden syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumista.

Ohjelmaperusteinen toimintamalli ei ole mikään uusi keksintö. Kyseinen työskentelytapa on tuttu muun muassa Euroopan Unionista ja se sopii hyvin myös puolustushallinnossa tehtävän työn organisointiin. Ohjelmaperusteisessa työskentelyssä toimintaa ei järjestetä organisaatiorajojen vaan erilaisten tehtävien mukaan. Hankkeet nähdään toisin sanoen kokonaisuuksina, joissa on mukana useita eri toimijoita.

Ohjelmaperusteiseen toimintatapaan siirtyminen puolustushallinnon sisällä on käsitykseni mukaan helppoa. Sitä on jo nyt sovellettu kumppanuustoiminnassa, mutta se sopisi uskoakseni varsin hyvin myös puolustusmateriaalihankintojen hallinnointiin. Lähtökohtana olisi, että ohjelmakokonaisuudet omistaa pääsääntöisesti puolustusministeriö kun taas niiden alle sijoittuvat hankkeet ja projektit olisivat puolustusvoimien toteutusvastuulla.

On luonnollista, että uudet toimintatavat synnyttävät aluksi kitkaa. Vanhaan toimintatapaan tottuneet vastustavat helposti kaikkia uudistuksia. Mielestäni mukaan kuitenkin juuri vanhat toimintatapamme ovat hallinnonalamme sisällä muutoksen tarpeessa. Ohjelmaperusteinen toimintamalli auttaisi jäsentämään uudelleen etenkin pääesikunnan roolia ja organisaatiota. Puolustusministeriö on viime vuosien aikana pääosin jo toteuttanut oman organisaatiouudistuksensa. Nyt tämä sama prosessi tulisi ulottaa myös ministeriön alaiseen hallintoon. Työskentely pääesikunnan toimintojen kehittämiseksi ja erityisesti materiaali-hankintojen tehostamiseksi on tästä syystä käynnistettävä viipymättä.

Toinen ajankohtainen kysymys on toimintojen alueellistaminen eli sijaintipai-kan etsiminen niille jostakin muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Voimassaolevien säädösten mukaan alueellistaminen tulee pohdittavaksi aina kun toimintoja muutetaan merkittävästi. Puolustusvoimat toimii maan kaikissa osissa, sitähän edellyttää jo alueellinen puolustusjärjestelmämmekin. Varuskunnat ja muut puolustusvoimien laitokset ovatkin usein omien paikkakuntiensa suurimpia työnantajia.

Alueellistamisen mahdollisuuksia ei tule tarkastella vain varuskuntien kautta, vaan mukaan tulee kytkeä myös puolustushallinnon muut toiminnot. Erityisen hyvin alueellistaminen sopisi erilaisille tutkimus- ja kehittämisyksiköille sekä tietoteknistä osaamista hyödyntäville palvelutehtäville. Toimintojen alueellistamista koskeva perinpohjainen kokonaisselvitys tullaankin käynnistämään puolustusministeriössä pikaisesti.

Arvoisat maanpuolustuskurssilaiset!

Olen aina korostanut puolustushallinnon tiivistä kytkentää suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhtenä käytännön esimerkkinä tästä on kumppanuusohjelma, jonka avulla pyrimme rakentamaan pysyviä yhteistyösuhteita suomalaiseen elinkeinoelämään. Yhteistyötä kumppanien kanssa on tarkoitus tehdä niin normaalissa rauhantilassa kuin poikkeusoloissakin.

Puolustushallinnon kumppanuusohjelma on laaja kokonaisuus, jonka toteuttaminen edellyttää toimintakulttuurin muuttamista. Ohjelma on käynnistynyt huhtikuussa 2001 puolustusministeriössä tehdyllä periaatepäätöksellä. Sen perimmäisenä tarkoituksena on, että puolustushallinto saa edellytykset keskittyä ydintehtävien hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tukipalvelut voidaan tällöin hankkia tarvittaessa myös ulkopuolisilta tuottajilta eli kumppaneilta.

Oikealla tavalla toteutettuna kumppanuus lisää puolustushallinnon toiminnan tehokkuutta. Ratkaisevaa tässä suhteessa on se, että voimme verrata omaa palvelutuotantoamme muuhun palvelutuotantoon yhtenevin mittarein. Meillä tulee toisin sanoen olla valmius solmia kumppanuussuhteita julkisen sektorin lisäksi myös yksityissektoriin.

Onnistuminen kumppanuuden vaativalla saralla edellyttää ratkaisuja myös meiltä. Meidän on omaksuttava uudenlainen toimintakulttuuri, jossa korostuvat toiminnan läpinäkyvyys, joustavuus ja avoimuus sekä tietojen vaihto. Vanhojen raja-aitojen ylittäminen näkyy esimerkiksi tilanteissa, joissa kumppaniksi valittavalle liikeyritykselle jälleenvuokrataan varuskunnan alueella olevia toimitiloja ja koneita, joilla se sitten tuottaa tukipalveluja puolustusvoimille.

Nyt onkin aika ryhtyä määrätietoisesti muuttamaan hallinnonalamme toimintakulttuuria avoimempaan suuntaan. Etenemisen suunta on jo selvä. Siksi edellytänkin erityisesti esimiesasemassa olevien keskittävän voimansa tämän päämäärän saavuttamiseen.

Hyvät kuulijat!

Puolustushallinnossa on aina haluttu pitää hyvää huolta henkilöstöstä. Haluankin tässä yhteydessä käsitellä vielä lyhyesti niitä periaatteita, jotka koskevat erityisesti sen asemaa edellä mainitussa kumppanuustoiminnassa.

Puolustusministeriön äskettäisellä ohjauskirjeellä kumppanuusohjelmaa laajennettiin lokakuussa 2002 ruokahuollon, vaatehuollon, kuljetuspalveluiden ja taloushallinnon alueille. Kullakin niistä käynnistetään pikaisesti pilottihankkeita pääesikunnan nimeämissä joukko-osastoissa.

Ensivaiheessa laadittavan esiselvitystyön aikana tutkitaan mahdollisten kumppanuussuhteiden sisältö ja muoto. Lisäksi arvioidaan, onko kyseisessä toiminnossa tarkoituksenmukaista edetä kumppanuusmallien laajamittaiseen käyttöönottoon puolustusvoimien sisällä. Samanaikaisesti suunnitellaan hankkeita tukevat henkilöstötoimet. Erityisesti on haluttu huolehtia siitä, että henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua toiminnan kehittämiseen kaikilla tasoilla. Kump-panuusohjelman toteuttamiseksi on toisin sanoen luotu toimintamalli, jossa henkilöstöjärjestöt ovat mukana hankkeissa ja pääsevät näin tuomaan esiin näkemyksensä sekä tukemaan työskentelyn hallittua etenemistä.



Kumppanuusohjelma etenee. Viimeisimpien päätösten myötä on otettu tärkeä askel ideoiden jalkauttamiseksi kentälle. Tämän jalkauttamisen myötä hankitaan kokemuksia ja tietoja, joita hyödynnetään sittemmin mm. valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatimisessa.

Hyvät naiset ja herrat!

Haluaisin vielä palata takaisin ohjelmaperusteiseen työskentelytapaan. Voin vain todeta, että siihen sisältyy puolustushallinnossa suuri haaste ja mahdollisuus. Valtioneuvostotason ohjelmien kautta pääsemme yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa kehittämään suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Toisaalta ohjelmaperusteisuus on myös keino organisoida uudelleen hallinnonalamme sisäinen työskentely.

Puolustushallinnon virtaviivaistamiseksi tarvitaan uusia ennakkoluulottomia ratkaisuja. Puolustushallinnossa tämä edellyttää sellaista toimintamallia, jossa ministeriön toiminta painottuu strategisesti merkittäviin kysymyksiin pääesikunnan keskittyessä operatiiviseen toimintaan. Operatiivisella toiminnalla tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan sotilaallista näkökulmaa. Uusien ratkaisujen myötä pääesikunnasta olisi mahdollista muodostaa nykyaikainen muiden Pohjoismaiden tekemien ratkaisujen tyyppinen kokonaisuus.

Yhteenvetona haluan korostaa vielä sitä, että seuraava rakennemuutos toteutetaan puolustushallinnossa keskushallintotasolla. Olemme vuosikaudet tehneet rakennemuutoksia kentällä, mutta nyt on tullut aika uudistaa yhteistyössä myös ylätason rakenteet. Näin voimme omalta osaltamme vastata niihin haasteisiin, joita turvallisuusympäristömme ja suomalaisen yhteiskunnan kehitys meille jatkuvasti asettaa.

Hyvät sadannenkuudennenkymmenennenviidennen maanpuolustuskurssin osanottajat. Toivotan teille omasta puolestani mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kurssipäiviä maanpuolustuksemme keskeisten kysymysten parissa.

Palaa otsikoihin