Puheet 2006
17.03.2006 12:57
Ministeri Kääriäisen esitelmä Venäjän diplomaattiakatemian ja UKK Perinneyhdistyksen järjestämässä seminaarissa Moskovassa
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen esitelmöi 17.3.2006 Venäjän diplomaattiakatemian ja UKK Perinneyhdistyksen järjestämässä seminaarissa, jossa tarkasteltiin Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kehitystä.
Seminaarissa esiintyivät mm. Venäjän talous- ja kauppaministeri German Gref, duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kasatshev ja Venäjän entinen Suomen suurlähettiläs Juri Derjabin.Alla Kääriäisen esitelmä kokonaisuudessaan.
Paasikivi ja Kekkonen
Niin presidentti Urho Kekkonen kuin hänen edeltäjänsä Juho Kusti Paasikivi korostivat idänsuhteiden merkitystä Suomen turvallisuudelle. Paasikivi toisti toisen maailmansodan jälkeen useaan kertaan maantieteen pysyvyyttä ulkopolitiikkaa määrittävänä realiteettina. Hän totesi toisen presidenttikautensa päättyessä maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1956: "Pyrkimyksemme on ollut - ottaen huomioon maamme maantieteellisen aseman vaatimukset ja historiamme opetukset - löytää politiikka, joka on omiaan tyydyttämään molempien puolien, niin Suomen kuin Neuvostoliiton, oleelliset edut. Tämän hyvän naapuruuden ja luottamuksen politiikka, jota on johdonmukaisesti noudatettu, on ollut meille menestyksellinen, ja Neuvostoliiton puolelta sen on todettu vastaavan suuren naapurimme etuja."
Paasikiven ja Kekkosen muotoilemasta Suomen ulkopoliittisesta ratkaisusta - puolueettomuussuuntauksesta - muodostui kylmän sodan oloissa Suomen kansallisen säilymisen ja menestyksen strategia. Ilman sitä Suomesta olisi tuolloin tullut suurvaltakilpailun välikappale, ja mahdollisuutemme ohjata omaa kohtaloa olisivat olleet rajatut.
Puolueettomuuspolitiikasta versoi Kekkosen aktiivisen otteen ansiosta Suomen välittäjäasema, jolla oli merkitystä Pohjois-Euroopan vakauden ja liennytyksen näkökulmasta. Kekkoseen ja Suomeen luotettiin, ja maamme hyviä palveluksia haluttiin käyttää niin Moskovassa, Washingtonissa kuin laajemminkin.
Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat toimivat. Korkeimmalla tasolla tavataan säännöllisesti ja kaikkia, myös visaisia kysymyksiä, käsitellään ystävällisessä ilmapiirissä. On tuskin liioiteltua sanoa, että Suomella on tänäkin päivänä Venäjään laajemmat kahdenväliset suhteet kuin millään muulla EU-maalla, kiitos pitkän yhteisen rajan ja kahdenvälisen yhteistyön perinteen.
Vast'ikään tehdyn tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisista pitää Suomen Venäjä-suhteita ensisijaisina nykyisenä EU-jäsenyyden aikana. Paasikivi ja Kekkonen olivat aikansa realisteja, ja sellaisia ovat myös tämän päivän suomalaiset.
Vakaus
Suomen politiikan pitkänä linjana on ollut vahvistaa vakautta Pohjolassa ja koko Itämeren alueella. Se on Suomen turvallisuuspolitiikassa ykkössijalla myös tulevaisuudessa. Olen varma, että tämä vakautta vahvistava politiikka on kaikkien
tämän alueen valtioiden, Pohjoismaiden, Venäjän ja Baltian maiden, Saksan ja Puolan kiistaton etu. On myös tältä kannalta tärkeää, että nämä valtiot osallistuvat Itämeren alueen yhteistyöhön niin turvallisuuden, ympäristön kuin taloudenkin asioissa. Itämerellä on suuri merkitys niin talouden kuin vakaudenkin näkökulmasta. Itämeri yhdistää.
EU ja Venäjä ovat strategiset kumppanit, jotka syventävät ja konkretisoivat yhteistyötään useilla eri alueilla. Suomi korostaa myös EU:n jäsenmaana Venäjän osallistumisen tärkeyttä eurooppalaiseen yhteistyöhön. Alueellisesta näkökulmasta määräytynyt Euroopan Unionin pohjoinen ulottuvuus antaa siihen luontevat mahdollisuudet. Pohjoinen ulottuvuus käynnistettiin vuonna 1999 Suomen edellisen puheenjohtajuuden aikana. Nyt pohjoisessa ulottuvuudessa on tapahtumassa siirtyminen uuteen kehitysvaiheeseen. Vuoden 2007 alusta pohjoista ulottuvuutta on tarkoitus ryhtyä toteuttamaan EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteisenä politiikkana. Osapuolten kesken vallitsee poliittinen yksimielisyys siitä, että pohjoisen ulottuvuuden umpeutuessa se korvataan uudella kehysasiakirjalla ja poliittisella julistuksella. Tämän muutoksen läpivienti on Suomen puheenjohtajuuskauden keskeisiä tavoitteita.
Kauppa ja liikenne
Kekkosen presidenttikaudella Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa kasvoi voimakkaasti kohoten 1980-luvun puolivälissä reilusti yli neljäsosaan Suomen ulkomaankaupasta. Ylimmällä poliittisella tasolla neuvotellut pitkäaikaiset kaupalliset sopimukset mahdollistivat osaltaan Suomen kansantalouden rakenteen monipuolistamisen ja antoivat talouteen pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suurin muutos on se, että kun kaupoista sopivat aikaisemmin viranomaiset, nyt kauppaa käyvät yksittäiset yritykset puolin ja toisin. Valtiojohdon tehtävänä on omilla ratkaisuillaan kannustaa yrityksiä, luoda keskinäiselle kaupalle otollisia puitteita ja pelisääntöjä sekä poistaa kaupan tieltä tarpeettomia esteitä.
Tuoreimpien ulkomaankauppatilastojen mukaan Venäjä on kohoamassa Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi. Mikään ei viittaa siihen, että kasvu olisi taittumassa lähivuosien aikana. Huomattava osa Venäjän ja Suomen välisestä tavaraliikenteestä koostuu Suomen kautta tapahtuvasta Venäjän tuonnista. On arvioitu, että 20 % Venäjän ulkomaankaupasta kulkee tänään Suomen kautta. Tämä asettaa uusia haasteita maittemme välisille suhteille.
Venäjän luoteisena naapurina Suomella onkin tärkeä asema rakennettaessa liikenneyhteyksiä Venäjän ja Euroopan Unionin välille. Suomen ja Pietarin välinen maantieyhteys toimii hyvin ja myös rautatieliikennettä ollaan kehittämässä niin että ensi vuosikymmenen alussa Helsingistä päästään Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa. Maantiekuljetusten nopeuttamiseksi on tarpeen sujuvoittaa edelleen rajamuodollisuuksia.
Tyyneltä mereltä Suomeen ulottuva rataverkosto, vesitie- ja muut liikennemuodot sekä Venäjän mittavat voimavarat antavat valtavat mahdollisuudet luoda eri alojen yhteistyöohjelmia sekä kahdenvälisesti että Venäjän ja EU:n kesken.
Energia
Energian saatavuus on muodostunut maailmassa ja Euroopassa elintärkeäksi ja myös ongelmalliseksi asiaksi. Se on yhtä aikaa taloudellinen, ekologinen ja poliittinen kysymys. Suomen ja Venäjän välinen kaupallinen yhteistyö on nojannut suurelta osin juuri energiaan, kun Suomen tuonti Venäjältä on valtaosaltaan öljyä, kaasua ja sähköä. Parhaillaan on tutkittavana merenalaisen sähkökaapelin vetäminen Pietarin länsipuolelta Kotkaan.
Yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta turvattu energiansaanti on Suomelle perusasioita. Energiansaanti on toiminut moitteettomasti. Yhteistyöllä tulee varmistaa tämän jatkuminen. Tässäkin valtiovallan tehtävä on luoda energia-alan yrityksille tehokkaat toiminnalliset puitteet.
Modernit yhteiskunnat ovat Euroopassa ja maailmassa entistä haavoittuvaisempia energiariippuvuuden vuoksi. Yhä suurempi tutkimuspanostus onkin suunnattava uusien, aikaisempaa ympäristöystävällisempien ja riskittömämpien energiamuotojen löytämiseen. Todennäköinen siirtyminen uuteen jälkifossiiliseen energiatuotannon kauteen lähivuosikymmenten kuluessa on hoidettava hallitusti ja suunnitelmallisesti. Tässäkin Suomella ja Venäjällä on luullakseni runsaasti yhteistyömahdollisuuksia.
Energia kytkee yhteen Euroopan maat idässä ja lännessä, etelässä ja pohjoisessa. Keskinäinen riippuvuus on kasvanut ja kasvaa, osin myös energiapolitiikan seurauksena. Tämäkin korostaa Euroopan Unionin ja Venäjän yhteistyön sujuvuutta ja tarpeettomien kitkatekijöiden poistamista.
Jatkuvuus ja muutos
Urho Kekkosen mukaan turvallisuus ei synny aitoja panemalla, vaan yhteistyön portteja aukaisemalla. Hän totesi Tamminiemi-kirjassaan keväällä 1980: "Näkisinkin, että luottamuksellisen yhteistyöpolitiikan eräs tärkeä edellytys on se, että olemme voineet aikaansaada hyvät henkilökohtaiset suhteet. Tähän käsitykseni mukaan täytyy myös tulevaisuudessa pyrkiä."
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on tehnyt omana presidenttikautenaan tuloksellista työtä Suomen ja Venäjän suhteiden hyväksi. Hänen yhteydenpitonsa presidentti Putinin kanssa tiedetään, ja sitä arvostetaan. Henkilösuhteilla on merkitystä myös 21. vuosisadan globalisoituvassa järjestelmässä, olipa kyse Euroopan valtioiden kahdenvälisistä ja keskinäisistä suhteista, Atlantin yli ulottuvasta yhteistyöstä tai globaalista kanssakäymisestä.
Suomen ja Venäjän suhteita leimaavat jatkuvuus ja muutos. On taito yhdistää jatkuvuus ja muutos tasapainoisella tavalla. Jatkuvuus tulee naapuruudesta. Sen sanelee maantiede. Paasikivi oli siinä oikeassa. Tämä realiteetti puolestaan johtaa siihen, että monipuolisella yhteistyöllä ja henkilökohtaisella yhteydenpidolla hoidamme optimaalisella tavalla maittemme intressejä ja hyödytämme maanosaamme ja maailmaa. Siinä Kekkonen oli oikeassa. Muutoksiakin teemme jatkuvuuden hengessä.
Hyvä ohjenuora maittemme välisten suhteiden vaalimiselle on presidentti Kekkosen aikoinaan viljelemä kansanviisaus: "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin."