Puheet
Kansliapäällikkö Esa Pulkkisen puhe kansallisen veteraanipäivän juhlassa 27.4.2023 Kilpisjärvellä
Kunnioitettu sotiemme veteraani, suomalaiset sotilaat, arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat.
Minulla on ilo ja kunnia palata Kilpisjärvelle kolmen valtakunnan rajapyykille kansallisena veteraanipäivänä. Edellisen kerran olin mukana tässä arvokkaassa tilaisuudessa lähes kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 2005 toimiessani Jääkäriprikaatin komentajana.
Kilpisjärvi on Suomen historian kannalta merkittävä paikka. Käytiinhän näissä jylhissä maisemissa Suomen sotien viimeiset taistelut ja viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat käsivarren alueelta 27.4.1945. Tuolloin 78 vuotta sitten suomalaiset sotilaat nostivat siniristilipun salkoon tällä samalla paikalla. Tapahtuma oli merkittävä ja se symboloi lähes kuusi vuotta kestäneen sodan päättymistä.
Sittemmin tämä päivämäärä on vahvistettu koko veteraanisukupolven juhlapäiväksi. Ensimmäisen kerran juhlaa vietettiin vuonna 1987. Kansallinen veteraanipäivä on ennen kaikkea rauhan juhla. Rauhan, jonka veteraanisukupolvi on mittaamattomin ponnistuksin ja uhrauksin meille lunastanut.
Hyvät kuulijat,
Aseet vaikenivat Suomessa lähes 80 vuotta sitten, mutta tällä hetkellä Euroopassa käydään jälleen avointa sotaa. Venäjä on jatkanut oikeudetonta hyökkäyssotaa Ukrainassa yli vuoden. Tilanne, joka kohtasi Ukrainaa ja sen kansaa 24. päivänä helmikuuta viime vuonna palautti monien suomalaisten mieliin marraskuun viimeisen päivän vuonna 1939, päivän jolloin talvisota alkoi. Yksin ylivoimaisen vihollisen edessä.
Tänä vuonna veteraanipäivän teemaksi on valikoitunut ”Sotiemme opetukset – Tulevaisuutemme turvaksi”. Lukuisista sotiemme opetuksista ehkä tärkein oli ”ei enää koskaan yksin”. Tätä opetusta alleviivaa ja vahvistaa tilanne, jota todistamme nyt Ukrainassa. Ukrainalaiset taistelevat yksin, vaikkakin länsimaiden tuella. Joiden joukossa Suomi on sitoutunut Ukrainan tukemiseen niin pitkään kuin on tarpeen.
Venäjän aloittama hyökkäyssota aiheutti turvallisuusympäristössämme peruuttamattoman muutoksen, jonka seurauksena Suomen kansa ja valtionjohto katsoi parhaaksi lunastaa ”ei enää koskaan yksin” –opetuksen. Suomi haki sotilasliitto Naton jäsenyyttä 17 toukokuuta viime vuonna.
Tänään Suomi on ollut Naton jäsen hieman yli kolme viikkoa (23 päivää). Suomen Nato-jäsenyys ratifioitiin ennätyksellisen nopeasti. Tämä kertoo siitä, että liittolaisemme arvostavat Suomea pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, länsimaisena demokraattisena oikeusvaltiona sekä valtiona jolla on vahva kansallinen puolustus sekä korkea maanpuolustustahto. Valtiona, joka tuottaa liittokunnalle turvallisuutta. Tämän valtion rankentamisesta meidän on suurelta osin kiittäminen veteraanisukupolvea.
Puolustusliiton jäsenyys tuo turvaa Suomelle ja Suomi puolestaan tuo turvaa liittokunnalle. Suomi tulee olemaan luotettava liittolainen, joka tuo alueelleen vakautta sekä sitoutuu kaikkien jäsenmaiden turvallisuuteen. Tulevaisuus näyttää minkälaisia konkreettisia toimenpiteitä Nato-jäsenyys tuo puolustuksellemme. Voin kuitenkin taata sen, että myös tulevaisuudessa Suomen puolustuksen kulmakivinä tulee olemaan asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko valtakunnan alueen puolustaminen sekä korkea maanpuolustustahto. Suomen puolustuskykyä tullaan rakentamaan myös Nato-jäsenenä kansallisen puolustuksen lähtökohdista. Suomi päättä tulevaisuudessakin itse omasta puolustuksestaan.
Arvoisa juhlayleisö,
Maanpuolustustahto on viime kädessä se joka voi ratkaista tilanteen alivoimaisen eduksi. Tästä erinomaisena opetuksena on talvisodan henki, joka 83 vuotta sitten yhdisti Suomen kansan ylivoimaista vihollista vastaan. Sama talvisodan henki on edelleen vahvan maanpuolustustahtomme perusta. Maanpuolustustahto on Suomessa tällä hetkellä ennätyksellisen korkealla. Tästä meidän tulee olla ylpeitä, mutta emme saa pitää sitä itsestään selvyytenä. Meidän kaikkien on työskenneltävä sen eteen, että myös tulevat sukupolvet pitävät Suomea ja suomalaisuutta puolustamisen arvoisena.
Talvisodan henki näyttäytyy myös tahtona ja kykynä tehdä yhteistyötä silloin kun tilanne sitä vaatii. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä on joutuminen vieraan vallan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Yhteistyötä tarvitaan myös pienenpien vaikeuksien keskellä. Kannattaa pitää mielessä veteraaneilta oppimamme kultainen periaate; kaveria ei jätetä. Tämän periaatteen toivoisin elävän vahvasti koko yhteiskunnassamme niin hyvinä kuin vaikeina aikoina.
Uskottava puolustuskyky edellyttää maanpuolustustahdon lisäksi myös ajanmukaista kalustoa sekä sotataitoa. Viime aikoina Suomi on tehnyt mittavia hankintoja Ilma- sekä Merivoimien päätaistelukaluston uusimiseksi. Näiden hankintojen lisäksi myös kaiken muun puolustusmateriaalin tulee olla ajanmukaista sekä taistelukentän vaatimukset täyttävää. Puolustusvoimien henkilökunnan sekä erityisesti kenttäarmeijamme selkärangan, reserviläisten, osaamisen tulee olla korkea tasoista. Puolustusvoimien 280 000 sotilaan sodan ajan vahvuudesta yli 95% on reserviläisiä. Puolustuksemme uskottavuus lepää reserviläisten vahvoilla hartioilla aivan kuten sotavuosina.
Puolustuskykymme vaatii tulevaisuudessa panostamista materiaalihankintoihin sekä varusmiespalveluksen ja reserviläiskoulutuksen kehittämiseen unohtamatta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Panostamalla omaan sekä liittokunnan puolustukseen, nostamme kynnystä, ettemme enää koskaan joutuisi sotilaalliseen konfliktiin.
Hyvät läsnäolijat,
Kolmen valtakunnan rajapyykillä on sopivaa mainita myös pohjoismaisesta yhteistyöstä. Suomi on tehnyt jo vuosikymmeniä sotilaallista yhteistyötä muiden pohjoismaiden kanssa. Pohjoismaat ovat Suomelle luonnollisia yhteistyökumppaneita niin maantieteellisesti kuin kulttuurihistoriallisesti. Pohjoismaista yhteistyötä on syvennetty erityisesti Ruotsin, mutta viime vuosina myös Norjan kanssa. Yhteistyötä tehdään myös kolmen välisesti, josta on osoituksena vuonna 2020 Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen aiejulistus puolustusyhteistyön syventämisestä.
Ruotsin kanssa tehdylle puolustusyhteistyölle ei ole asetettu rajoitteita ja yhteistyömme kattaa operatiivisen suunnittelun kaikissa tilanteissa. Yhteistyömme tähtää Itämeren alueen turvallisuuden sekä Suomen ja Ruotsin puolustuksen vahvistamiseen.
Ruotsin saavuttaessa Nato-jäsenyyden, joka toivottavasti tapahtuu mahdollisimman nopeasti, pohjoismaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön tulee uusi ulottuvuus. Kaikkien pohjoismaiden Nato-jäsenyys avaa mahdollisuuden tiivistää ja kehittää yhteistyötä tulevaisuudessa myös liittokunnan yhteisen puolustuksen näkökulmasta.
Arvoisa juhlayleisö,
Kansallisena veteraanipäivänä muistamme erityisesti veteraaneja ja koko sotiemme aikaista sukupolvea heidän uhrauksistaan. Heidän ansiosta saamme elää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa. Sotaveteraaneja on joukossamme enää noin 3000. Heidän keski-ikä on yli 97 vuotta ja useat kymmenet ovat jo saavuttaneet kunniakkaan sadan vuoden iän. Veteraanien väistämättä pienenevä määrä ei koskaan saa himmentää sitä arvostusta ja kunnioitusta, joka heille kuuluu. Tämä juhlallinen lipunnosto tilaisuus on erinomainen esimerkki veteraaniemme perinnön vaalimisesta.
Tänään tilaisuudessa on mukana Sodankyläläinen 99 vuotta nuori sotaveteraani Kalle Sukuvaara. Haluan erityisen lämpimästi kiittää sinua Kalle, että olet saapunut tilaisuuteen. Paikallaolosi merkitsee meille kaikille todella paljon ja kohottaa tilaisuuden arvokkuuden aivan omalle tasolleen.
Näillä sanoin, tervehdin tänne kokoontunutta juhlaväkeä sekä kiitän Pohjan Jääkärikiltaa ja Jääkäriprikaatia tilaisuuden järjestelyistä ja arvokkaasta työstä suomalaisen maanpuolustuksen ja veteraanisukupolven muiston eteen.
Hyvää kansallista veteraanipäivää!