Puheet
Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe 245. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 18.9.2023
Arvoisat maanpuolustuskurssin osallistujat, hyvät naiset ja herrat.
Maailmasta on tullut epävakaa ja vaarallinen. Kylmän sodan jälkeinen maailmanjärjestys on tullut tiensä päähän. Eri blokit hakevat vielä muotojaan mutta näyttää siltä, että suurvaltojen välinen kilpailu ja vastakkainasettelu on palannut. Kylmä sota on valitettavasti jossain muodossa taas alkanut.
Venäjän kehitys ei mennyt toivottuun suuntaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Venäjän idea ei koskaan täysin selkiytynyt. Yhtäältä, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjälle luotiin normaalin demokraattisen valtion perustat ja markkinatalous. Toisaalta näyttäisi siltä, että näitä instituutioita ja rakenteita ei koskaan ollutkaan tarkoitus hyödyntää. Neuvostoliiton perintönä elämään jäi myös suurvalta-ajattelun idea. Siinä missä Neuvostoliiton toimia voitiin ehkä perustella ideologisin syin, harjoittaa Venäjä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa nykyisin kyynisesti ja yksipuolisesti vain Venäjän valtaapitävien etuja ajaen.
Venäjälle ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut nollasummapeliä. Jos et ole Venäjän puolella – olet Venäjää vastaan. Tämä ajattelumalli jo yksinään uhkaa sen pienempiä naapureita. Venäjä on toistuvasti edellyttänyt, että itsenäiset ja suvereenit valtiot mukauttaisivat toimintansa ja valintansa sen etujen mukaiseksi. Samaan nollasummapeliin kuuluu myös Venäjän aktiivisuus kaukana sen omilta rajoilta. Myös Lähi-idässä, Afrikassa ja Kauko-idässä Venäjä valitsee kumppaninsa nimenomaan niiden maiden joukosta, jotka vastustavat läntisiä tai demokraattisia ryhmittymiä. Se, hyödyttääkö nämä kumppanit todellisuudessa Venäjää on toisarvoista. Pääajatuksena tuntuisi olevan se, että kaikki mikä vastustaa, hankaloittaa tai epävakauttaa läntistä, demokraattista maailmaa, on Venäjän etujen mukaista.
Jokaisella maalla on oikeus rakentaa ja edesauttaa omaa turvallisuuttaan. Niin myös Venäjällä. Tyypillisesti oikeusvaltiot pyrkivät ajamaan turvallisuusetujaan panostamalla maanpuolustukseen, vakaaseen yhteiskuntajärjestykseen ja kansainväliseen vuoropuheluun, diplomatiaan. Venäjän kohdalla asia ei valitettavasti ole näin. Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaan perusteltiin Venäjän turvallisuusintressien varmistamisella. Massiiviset hybridioperaatiot länsimaissa nähdään Venäjällä myös tarpeellisina toimina sen turvallisuuden varmistamiseksi.
Edellä kuvatun kaltaisen maan naapurina on oltava erityisen tarkkana.
Suurvaltapelissä on toki muitakin pelaajia. Ukrainan sodan myötä länsimaat ovat olleet jopa hämmästyttävän yhtenäisiä. Aina ei näin ole ollut. Lähi-idän ja Persianlahden konfliktit ja niihin suhtautuminen ovat aina jakaneet läntistä maailmaa. Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan ja sen turvallisuuteen on niin ikään ajoittain ollut huolen aiheena EU:n ja erityisesti Naton piirissä. Islamilainen terrorismi ei ole kadonnut mihinkään. Kiinan alati kasvava painoarvo maailmanpolitiikassa ja erityisesti siihen suhtautuminen vaatii länsimailta yhteistä linjaa. On traagista, että vaati Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, ennen kuin länsimaat kykenivät suoristamaan rivinsä ja seisomaan yhdessä. Tätä yhtenäisyyttä on syytä vaalia.
Maailman valtatasapaino on muutoksessa. Kiinasta on muodostumassa maailman toinen supervalta. Kiinan valitsema globaalin vaikuttamisen malli ei onneksi sisällä, Taiwania lukuun ottamatta, suoralla sotilaallisella voimalla uhkaamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Kiina pyrkisi ajamaan taloudellisia ja poliittisia etujaan rajojensa ulkopuolella. Se investoi voimakkaasti ulkomailla erityisesti infrastruktuuriin. Kiina on myös pyrkinyt luomaan sellaisia maailmanlaajuisia tuotanto-, kuljetus- ja palveluketjuja, joissa se käyttää huomattavaa näkymätöntä valtaa. On myös epäilyjä ja jossain määrin näyttöä, että Kiina käyttää näitä luomiaan ketjuja valtiollisten päämääriensä ajamiseen. Erityisesti Kiinan teknologiateollisuuden ja valtion rajapinta on hämärä ja aiheuttaa huolta lopputuotteiden käyttäjämaissa.
Globalisaation myötä maailmasta on tullut voimakkaasti keskinäisriippuvainen. Suunnittelu-, tuotanto- ja markkinointi-infrastruktuurien hajautumisen vuoksi yksittäisten valtioiden talous ja markkinat eivät ole enää täysin niiden omissa käsissä. Tämä muodostaa haasteen, miten varmistaa yhteiskuntien elintärkeiden toimintojen ja kriittisen infrastruktuurin toimintavarmuus. se edellyttää epäterveiden riippuvaisuussuhteiden katkaisua.
On myös paikallaan sanoa vielä muutama sana ydinaseista koska aihetta käsitelty viime aikoina myös mediassa.
Kylmän sodan aikana molemmat tärkeimmät ydinasevallat Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, omaksuivat retoriikassaan linjan, jossa ydinaseiden käytöllä uhkaamista tai käytön spekulointia vältettiin. Vaikka asiasta ei ollutkaan virallista sopimusta, molemmat osapuolet halusivat pitää ydinaseet päivittäisen keskinäisen nokittelunsa ulkopuolella. Syntyi siis käytäntö, jossa ydinaseisiin suhtauduttiin poliittisena aseena, jolla suurvaltojen välistä tasapainoa ylläpidettiin. Sotilasjohtajien pelkkä julkinen spekulointi ydinaseen käytöstä sodankäynnin välineenä –silloin harvoin kuin sellaista tapahtui - johti molemmissa maissa kenraalien nuhteluun. Tämä johti myös käytäntöön, jossa vain ydinaseiden maininnan katsottiin nostavan ydinsodan uhkaa.
Neuvostoliiton perillisenä ydinasevaltana Venäjä on vähitellen irtaantunut edellä kuvatusta käytännöstä. Venäjän presidentti on useassa yhteydessä ilmoittanut ydinaseiden siirtelyistä ja uudelleensijoittelusta vastauksena lännen, milloin mihinkin toimenpiteeseen.
Nyt on kuitenkin hyvä muistaa, että puheet ovat puheita ja käytännön toimenpiteet jotain muuta. Ainakin Venäjän tapauksessa. Venäjä on maailman suurin ydinasemahti ja sen ydinasearsenaali on moninainen. Sillä on hallussaan mannertenvälisiä ydinohjuksia, sukellusveneistä, laivoista ja lentokoneista laukaistavia risteilyohjuksia ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä huomattava määrä taktisia ydinaseita. Venäjä myös harjoittelee ydinaseiden käyttöä säännöllisesti.
Maalla on monitasoinen ja varmennettu järjestelmä aseiden käyttöä ja siirtelyä varten. Mikään tieto tällä hetkellä ei kuitenkaan viittaa siihen, että Venäjä olisi valmistelemassa ydinaseen käyttöä.
Hyvät kurssilaiset, arvon kutsuvieraat
Maamme sotilaallinen turvallisuus muodostuu Puolustusvoimista ja sen suorituskykyjen muodostamasta pidäkkeestä. Pidäke on luotu eri tavoin eri aikoina. Sotien jälkeisen Suomen puolustus rakennettiin itsenäisen puolustuskyvyn varaan. Turvallisuuspoliittinen tilanne ei mahdollistanut läntistä puolustusyhteistyötä ja Neuvostoliiton kanssa emme halunneet puolustusliittoon. Sotilaallinen puolustus mitoitettiin siten, ettei se uhkaa Neuvostoliittoa mutta tarvittaessa olisi kuitenkin niin vahva, että hyökkäys olisi viholliselle liian kallis. Se jäi onneksi kokeilematta, olisimmeko todellisuudessa kyenneet puolustautumaan riittävät tappiot aiheuttaen. Puolustusvoimien suorituskykyjen luoma pidäke siis toimi.
Olemme nyt tulleet kauas noista ajoista. Perusasiat ovat kuitenkin edelleen samat. Suomea puolustaa edelleen suomalaiset. Asevelvollisuus on edelleen maanpuolustuksen kulmakivi. Puolustusvoimien kehittäminen on Kylmän sodan päättymisen jälkeen kuitenkin ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Kun muut Euroopan valtiot supistivat puolustuskykyään, Suomi panosti ja investoi sotilaallisten suorituskykyjensä kehittämiseen.
Nyt, rauhan utopian osoittauduttua vääräksi, Puolustusvoimamme on paremmassa iskukyvyssä kuin koskaan aiemmin. Tämä ei tarkoita sitä, että puolustukseen ei tarvitsisi enää panostaa. EU- ja Nato-jäsenyytemme, yhdessä Venäjän rajanaapuruuden kanssa suorastaan pakottaa meidät jatkamaan suorituskykyjemme kehittämistä, vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Olemme kuitenkin onnekkaita, kun liittolaisemme ja muut Venäjän naapurit joutuvat käynnistämään asevoimiensa rakentamisen melkein lähtöruudusta, on meillä vahvat ja suhteellisen modernit asevoimat joita kehittää.
Hyvät kurssilaiset,
Nyt on alkamassa ensimmäinen kurssi, joka toimeenpannaan kokonaisuudessaan Suomen ollessa Naton jäsen. Olemme astuneet pitkässä historian kaaressa uuteen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikakauteen. Ensimmäisen, vuonna 1961 järjestetyn kurssin osallistujat saivat merkittävästi erilaista koulutusta saman aihekokonaisuuden ympärillä. Ulkopoliittiset realiteetit olivat silloin erilaiset – maantiede kuitenkin pysyy muuttumattomana.
Maantieteelle emme voi mitään. Tämän Paasikiven lausahduksen taustalla oli toteama, että valtioiden välillä vallitsee vahvemman laki ja heikomman on sopeuduttava tilanteeseen. Vuonna 1946 Suomi oli yksin. Sodan lopputulos asetti maamme asemaan, jossa kansakunnan selviytyminen oli pääasia. Luotiin selviytymisstrategia, jossa myötäiltiin Neuvostoliittoa ja korostettiin ystävällisiä naapurisuhteita. Selviytymisstrategia kuitenkin toimi. Suomi säilyi itsenäisenä valtiona ja kansakuntana. Kolikon kääntöpuolena Suomen itsenäisyyteen ei välttämättä täysin uskottu lännessä.
Nykytilanteeseen pätee samat perustotuudet kuin vuonna 1946. Maantieteelle emme edelleenkään voi mitään. Venäjä on ja pysyy naapurinamme. Venäjän näkökulmasta myös vahvemman laki on edelleen voimassa. Häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan sen osoittaa. Valitettavasti ystävälliset ja luottamukselliset suhteet Venäjän kanssa ovat osoittautuneet riittämättömäksi selviytymisstrategiaksi pienemmälle naapurille. Tämänkin Ukrainan sota on todistanut. Meidän kaikkien onneksi, Suomen kansa nopeasti ymmärsi kaiken edellä mainitun. Suomi liittyi Natoon eduskunnan ylivoimaisen enemmistön päätöksen seurauksena ennätysnopeudella. Suomen selviytymisstrategiaksi valittiin nöyrtymisen sijasta uskottava pidäke. Tämä pidäkkeeseen kuuluu vahva kansallinen puolustus, liittolaisten turvatakuut ja kokonaismaanpuolustuksen tuoma kriisinkestävyys.
Poikkeusolojen kriisinkestävyys luodaan normaalioloissa. Vain yhteiskunta, jonka sisäinen turvallisuus on vakaalla pohjalla ja elintärkeät toiminnot on suojattu jo normaalioloissa, selviää poikkeusolojen haasteista.
Hyvät kuulijat,
Uudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kokonaisturvallisuus nousee keskiöön. Turvallisuuspolitiikan kautta peilataan jatkossa yhä useampi politiikan sektori. Energia, tietoverkot, kiinteistöt, vapaakauppa ja niin edelleen.
Vahvistamme kokonaisturvallisuutta useilla hallitusohjelman kirjauksilla. Arvioimme kansallisen turvallisuuden valtioneuvostotason johtamisen nykytilan. Toteutamme valmiuslain kokonaisuudistuksen sekä häiriö- ja kriisitilanteiden sääntelyn tarkastelun kaikilla hallinnonaloilla. Uudistamme yhteiskunnan turvallisuusstrategian ja laadimme Suomen ensimmäisen kansallisen turvallisuuden strategian. Huomioimme huoltovarmuuden kaikessa päätöksenteossa. Parannamme sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintaedellytyksiä.
Tulemme myös edelleen panostamaan maanpuolustukseen. Maanpuolustuksen merkitys on entisestään kasvanut ja hallitus on sitoutunut varmistamaan sen toimintaedellytykset. Johdollani valmistellaan hallituksen puolustuspoliittinen selonteko, jossa puolustuksen perusteet määritellään. Tulemme toimimaan Naton jäsenenä täysimääräisesti ilman varauksia. Puolustusministerinä vastaan siitä, että täytämme jäsenyyden vaatimukset. Ennen kaikkea kuitenkin, tulen huolehtimaan siitä, että myös kaikki jäsenyyden edut ulosmitataan. Päivitämme asevelvollisten ja henkilökunnan aseman vastaamaan uusia velvoitteitamme ja kehitämme Puolustusvoimia edelleen määrätietoisesti. Lopuksi – pyrimme varmistamaan sen, että Puolustusvoimilla on resurssit saavuttaa kaikki edellä mainittu.
Hyvät kuulijat,
Maanpuolustuskurssi ei sisällä pelkästään yhteiskunnan kriisikestävyyttä ja poikkeusoloja. Se on myös loistava tilaisuus verkostoitua ja hakea näkemyksiä oman elinpiirin ja asiantuntemuksen ulkopuolelta. Käytössänne on maan parhaat asiantuntijat – hyödyntäkää tämä mahdollisuus. Maanpuolustuskurssien legendaarinen kellokuri ja loppuun asti rasvattu koneisto hoitaa puolestanne kaiken muun. Myös pitkä poissaolo omista työtehtävistä saattaa mietityttää osaa teistä. Kokemuksesta voin todeta, että tämä on sen arvoista.
Hyvät kurssilaiset, toivotan teille hyvää maanpuolustuskurssia.