Vaikka emme ole Venäjän silmissä erityistapaus, emme saa tuudittautua Ruususen uneen. Venäjän narratiivin mukaan olemme sille uhka riippumatta omista tavoitteistamme. Tämän vuoksi meidän on jatkuvasti parannettava yhteiskuntamme kriisinsietokykyä ja sotilaallista puolustustamme yhdessä liittolaistemme kanssa. Vastuullisesti tehtynä ja välttäen provosointia vahvistamme näin varautumisen luomaa pidäkettä. 


Hyvät maanpuolustuskurssilaiset,

Suomen sotilaallinen maanpuolustus on hyvällä mallilla. Tämä ei luonnollisesti tarkoita sitä, ettei sitä tulisi jatkuvasti parantaa. Aiempien leikkausten, Natojäsenyyden ja Ukrainan materiaalituen aiheuttamat tarpeet ja puutteet on täydennettävä. Uusien suorituskykyjen käyttöönotto on varmistettava. Kokonaiskuvassa sotilaallinen maanpuolustuksemme on kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. 

Tärkeä, äsken mainitsemani pidäkkeen osa, johon haluan nyt kiinnittää huomionne, liittyy kiinteästi edelliseen. Kyse on kokonaismaapuolustuksesta. 

Kokonaismaanpuolustus on siviili- ja sotilasalojen yhteistoimintaa, jolla turvataan kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus. Kokonaismaanpuolustuksen konseptia lähdettiin kehittämään jo sotien aikana. Suomen asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä on aina nojannut vahvasti siviiliyhteiskunnan toimintoihin.

Kokonaismaanpuolustusta johti vuodesta 1957 alkaen Puolustusneuvosto, jonka tehtävänä oli hahmotella eri hallinnonalojen varautumisen ohjeet. Nämä yleisohjeet eivät olleet eri hallinnonaloja velvoittavia, mutta silti niitä noudatettiin. Keskiössä oli sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet. Ajateltiin, että jos varaudutaan pahimpaan, eli sotaan, niin kaikki alemman asteen häiriöt kyetään hoitamaan.

Ajan myötä sotilaallisen maanpuolustuksen rooli siviilivarautumisessa pieneni. Puolustusneuvosto jatkoi kuitenkin toiminnan koordinointia ja sotilaallinen maanpuolustus säilyi yhtenä varautumisen perusteena. Puolustusneuvosto lakkautettiin vuonna 2000 ja sotilaallisiin uhkiin varautuminen jäi puolustushallinnon huoleksi. Viimeiset kokonaismaanpuolustuksen suositukset annettiin vuonna 1999.


Hyvät kuulijat,

Yhteiskuntamme on verkottuneempi kuin koskaan ennen. Lähes jokainen hallinnonala tai elinkeino on riippuvainen jostain toisesta. Digitaalinen tietoyhteiskunta on äärimmäisen riippuvainen tiedonsiirtoyhteyksistä ja hajautetuista tietovarannoista Monimutkaiset alihankintaketjut ja ulkoistukset tekevät koko yhteiskunnastamme erityisen häiriöherkän. Vaikutukset ulottuvat sotilaalliseen maanpuolustukseen siinä missä muuallekin. 

Äsken kuvaamani historian ansiosta Suomessa on ainutlaatuinen kokonaisturvallisuuden ja varautumisen perinne. Varautumisen merkitys on myös hienosti sisäistetty yksityisellä sektorilla. Kansainvälisesti meillä ei siis ole mitään hävettävää. Aina on kuitenkin parannettavaa.
   
Näinä epävarmoina aikoina olemme valitettavasti taas pakotettuja pohtimaan kokonaismaanpuolustusta myös sen sotilaallisten tarpeiden valossa. Valitettavasti turvallisuustilanteen vuoksi on pakko kysyä, palveleeko varautuminen riittävässä määrin sitä pahinta vaihtoehtoa – sotilaallista maanpuolustusta? Arvioni mukaan sotilaallista maanpuolustusta tukeva varautuminen on kohtuullisella tasolla. Haasteena on kuitenkin nyt se, voimmeko olla varmoja tästä. Puolustusneuvoston lakkauttamisen ja ei-sotilaallisten häiriötilanteiden myötä kokonaiskuva on hämärtynyt. 

Kokonaismaanpuolustuksen koordinointivastuu on määrätty puolustusministeriölle. Nykykäytännöissä ministeriöllä ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia –tai toimivaltuuksia arvioida eri hallinnonalojen varautumista tai sen sotilaallisen maanpuolustuksen vaikutuksia. Entisen kaltaista yleisohjeistusta tai velvoittavuutta ei nykyään ole. Ministeriöiden ja virastojen valmiuspäälliköt eivät aina saa riittävissä määrin esityksiään läpi. Meillä saattaa pahimmassa tapauksessa olla varautumisessamme aukko, jonka vaikutukset voivat olla kohtalokkaita yhteiskunnalle ja sen myötä sotilaalliselle maanpuolustukselle. 

Tällä puheenvuorolla toivon avaavani keskustelun kokonaisturvallisuuden ja erityisesti kokonaismaanpuolustuksen poikkihallinnollisesta koordinaatiosta ja johtamisesta. Heti alkuun totean, että minulla ei ole vielä konkreettista esitystä asiasta. Esitän lähinnä keskustelun pohjaksi muutamia näkemyksiäni aiheesta. En myöskään ole vaatimassa Puolustusministeriölle lisätehtäviä – vallitsevassa tilanteessa nykytehtäviäkin on aivan riittävästi.

Puolustusministeriön sisäisessä selvitystyössä on tunnistettu useita kehityskohteita kokonaismaanpuolustukseen ja sen johtamiseen. Tiivistetysti voidaan todeta, että poikkeusoloihin varautumisen johtaminen kaipaa vahvempaa poliittista selkänojaa. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta, jolle Puolustusneuvoston kokonaismaanpuolustuksen vastuut siirrettiin, ei kokoonpanonsa ja erityisesti asiakokonaisuuksiensa laajuuden puolesta ole ideaali varautumisesta vastaavaksi toimielimeksi. 

Varautumiskysymykset ja niiden toimeenpano edellyttävät, että niistä vastaa kunkin hallinnonalan toimivaltainen ministeri. Päätösten tulisi olla sitovia ja niiden tulisi perustua varautumisen kokonaisuutta ohjaavan poikkihallinnollisen elimen esityksiin. Nostankin esiin ajatuksen varautumisen ja kokonaisturvallisuuden ministeriryhmän tarpeesta. Ryhmää voisi johtaa pääministeri ja siihen kuuluisivat jäseninä kaikki varautumisen kannalta keskeiset ministerit.  

Toinen, edelliseen kiinteästi liittyvä kehitysajatus on edellisessä jo mainittu poikkihallinnollisen valmistelun ja seurannan toimielin. Kyseisessä kokoonpanossa olisi edustettuna varautumisen hallinnonalat ja sen tehtävänä olisi sovittaa yhteen eri varautumistoimet sekä arvioida niiden vaikutuksia. Kokoonpanon osana toimisi erillinen sihteeristö, joka kokoaisi ja valmistelisi edellä mainitun ministeriryhmän päätöksenteon edellyttämän materiaalin ja laatisi hallinnonaloja sitovat ponnet. Näitä toimivaltaiset ministerit sitten toimeenpanisivat omissa ministeriöissään. 

Maanpuolustusnäkökulman vuoksi sihteeristön luonteva sijoituspaikka olisi Puolustusministeriö.  Näin ministeriön yhteensovittamistehtävä selkiytyisi ja terävöityisi, kun se koskisi nimenomaan yhteiskunnan tukea sotilaalliselle puolustukselle. Tämä saattaisi selkiyttää myös muiden hallinnonalojen varautumista, jolloin niillekin syntyisi varmuus siitä, mitä suorituskykyjä niillä olisi eri tilanteissa käytettävissä.    

Puolustusministeriön yhteensovittamistehtävään liittyy myös kysymys Nato-resilienssistä.  Naton ydintoiminto on sotilaallinen puolustus. Tunnetusti se kantaa huolta myös yhteiskuntien kriisinsietokyvystä ja sotilaalliselle puolustukselle yhteiskunnan muilta aloilta saatavasta tuesta. Natossa odotetaan jäsenten asettavan yhden yhteistoimintatahon edustamaan tätä kokonaisuutta liittokunnan suuntaan. Tämän tahon tulisi tuntea hyvin Suomen sotilaallinen ja sitä tukeva siviilitahojen varautuminen. 
       

Arvoisat kurssilaiset ja kutsuvieraat,

Otan hyvin lyhyesti vielä esiin toisen keskeisen asiakokonaisuuden. Seuraavaan Naton huippukokoukseen heinäkuussa Suomi, muiden jäsenmaiden tapaan asettaa tavoitteita. Näillä tavoitteilla jäsenvaltiot pyrkivät ohjaamaan Naton kehityssuuntaa ja edistämään itselleen tärkeitä kokonaisuuksia. Suomella on, Naton toistaiseksi tuoreimpana jäsenenä, selkeät tavoitteet ja odotukset. 

Suomen tärkein tavoite on, että Nato esiintyy mahdollisimman vahvana ja yhtenäisenä Washingtonin huippukokouksessa. Yhtenäisyys osoittaa Naton vahvuuden toimijana sekä lujittaa liittokunnan pelotteen uskottavuutta. Pelotteen ja puolustuksen osalta Nato on palaamassa juurilleen. Tämä ei tule olemaan helppoa. Haasteita on mm. määrältään ja laadultaan riittävien joukkojen osoittamisessa Naton joukkokokonaisuuksiin. Lisäksi suunnitelmien toimeenpantavauus vaatii riittävät toimivaltuudet Naton Euroopan-joukkojen komentajalle. Suomi on vastuullinen ja kyvykäs liittolainen ja haluamme osoittaa tämän sekä puolustuksen resursoinnissa, että sitoutumalla meille asetettuihin tavoitteisiin myös joukkotarpeiden ja suorituskykytavoitteiden osalta.  

Toinen meille tärkeä kokonaisuus on Ukrainan tukeminen. Vilnan huippukokouksessa liittolaiset vahvistivat Ukrainan etenemisen kohti Nato-jäsenyyttä. Samalla todettiin, että Ukrainalle esitetään kutsu liittyä, kun liittolaiset ovat asiasta yksimielisiä ja jäsenyyden ehdot täyttyvät. Tämä keskustelu ei ole vielä alkanut ja nyt akuutein kysymys onkin Ukrainan puolustustaistelun tukeminen. Suomelle on tärkeää, että liittolaiset jatkavat pitkäjänteistä materiaali- ja rahallista tukea Ukrainalle. Suomi on vahvasti sitoutunut tukeen ja olemme kyenneetkin luovuttamaan Ukrainalle myös sellaista materiaalia, jota liittolaisten keskuudesta on ollut vaikea löytää. 

Muita huippukokouksen Suomelle tärkeitä teemoja ovat mm. puolustusteollisuuden osalta liittokunnan teollisen pohjan vahvistaminen. Tällä pyritään parantamaan myös suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä. Uutena Naton jäsenenä Suomella on mahdollisuuksien ikkuna avoinna. Erityisesti puolustushallinnon ja kotimaisen teollisuuden yhteistyön optimoinnilla Suomen kädenjälki Natossa voisi olla nykyistä vahvempi. Suomi tukee puolustusteollisen tuotannon toimintasuunnitelman toimeenpanoa ja päivittämistä.

Pidämme myös tärkeänä, että liittokunnan varautumista kyberuhkiin kehitetään. Tässä valossa tuemme Naton kehittämissuunnitelman ehdotusta uuden kyberpuolustuksen siviili-sotilasrakenteen perustamisesta Natoon. Kyberpuolustuksen osalta emme tule toimimaan ainoastaan Naton puitteissa. Suomi ja Yhdysvallat sopivat aivan lähipäivinä kyberpuolustuksen alalla kahdenvälisestä yhteistyöstä asevoimien tasolla. Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyösopimuksen myötä tämän tyyppiset hankkeet tulevat lisääntymään. Liittolaisten kahdenvälinen yhteistyö vahvistaa myös Naton piirissä tehtävää työtä. 


Kurssilaiset,

Teillä on käynnistymässä tiiviit viikot kokonaismaanpuolustuksen parissa. Aiheen käsittelyn kannalta ajankohta ei voisi olla mielenkiintoisempi. Se, mitä takavuosina jouduttiin mielikuvituksen avulla pelaamaan, on nyt todellista jokapäiväistä elämää. Kokonaismaanpuolustuksen lisäksi saatte rautaisannoksen valtion johtamiseen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää tietoa. Ottakaa kaikki irti näistä viikoista, verkottukaa ja solmikaa arvokkaita yhteyksiä! Sitä on kokonaismaanpuolustus parhaimmillaan.

Toivotan teille antoisaa ja tietorikasta kurssia.