Puheet
Puolustusministeri Antti Häkkäsen puheenvuoro ajankohtaiskeskustelussa Ukrainan tilanteesta eduskunnan täysistunnossa 21.2.2024
Puolustusministeri Antti Häkkäsen esittelypuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 21.2.2024 ajankohtaiskeskustelussa Ukrainan tilanteesta.
Arvoisa puhemies, hyvät edustajat,
Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on ensi lauantaina kulunut kaksi vuotta. Ilman dramatiikkaa tai liioittelua, voidaan todeta, että maailma ei sen jälkeen ole ollut entisellään.
Kylmän sodan päättymisen jälkeinen Euroopan turvallisuusjärjestys on jälleen pysyvästi muuttunut.
Länsimaissa vallinnut tulevaisuudenusko ja luottamus yhteistyön vakauttavaan vaikutukseen on kadonnut. On käynyt kylmällä tavalla selväksi, että Venäjän strategiset vaikuttimet poikkeavat selkeästi demokraattisen maailman vastaavista.
Merkit Venäjän linjan kovenemisesta ovat olleet ilmassa jo vuodesta 2007 Putinin pidettyä Münchenin turvallisuuskokouksessa katkeran ja kostonhaluisen puheensa.
Vuoden 2008 tekosyillä aloitettu Georgian sota ja lopulta Venäjän asettuminen Syyrian diktaattori Assadin tueksi arabikevään yhteydessä olisi pitänyt herättää demokraattisen maailman uuteen todellisuuteen.
Näin ei vain valitettavasti käynyt.
Venäjä sai ilman seuraamuksia sekaantua naapurinsa Ukrainan vallanvaihtoon ja lopulta miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin.
Ukrainan sota todellisuudessa alkoikin jo vuonna 2014 Venäjän käynnistettyä aseellisen kapinan Ukrainan itäisissä maakunnissa. Venäjän hyökkäys kaksi vuotta sitten oli edellä kuvatun kehityksen huipennus.
Yhteenvetona todettakoon, että Venäjän viimeisen noin 15 vuoden aikana harjoittama politiikka on ollut konfliktinhakuista ja piittaamatonta kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä. Järjestelmästä, jota Venäjä niin itsepintaisesti vaatii muiden noudattavan.
Provosoimattomalla hyökkäyksellään suvereenia naapuriaan vastaan sekä pöyristyttävillä sotarikoksillaan Venäjä on lopulta astunut sen rajan yli, jolloin sen toimintaan voitaisiin enää vaikuttaa sopimusteitse tai diplomatialla.
Demokraattisen maailman reagointi Venäjän toimintaan on ollut edelleen liian hidasta ja riittämätöntä. Vielä kaksi vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeenkin, Ukrainan sotilaallinen tukeminen ontuu ja on sattumanvaraista. Läntisen Euroopan ase- ja materiaaliapu on riittänyt juuri ja juuri Ukrainan minimitarpeisiin.
Länsimailla on taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen ylivoima. Nato-mailla on 50% maailman talousvoimasta ja 50% maailman sotilasvoimasta. Ukraina tarvitsee vahvempaa tukea, kyse on poliittisesta tahdosta ja päättäväisyydestä.
Vihdoin vaikuttaisi kuitenkin siltä, että suunta olisi muuttumassa Euroopassa. Euroopan valtiot tekevät nyt konkreettisia päätöksiä mantereen oman puolustuskyvyn vahvistamiseksi ja Ukrainan pitkän aikavälin tukemiseksi.
Olemme nyt tilanteessa, jossa kyse on myös paljon muustakin kuin Ukrainan sotilaallisesta tukemisesta.
Venäjä on avoimesti julistanut olevansa sodassa läntisen maailman kanssa ja vannoo kostoa Ukrainaa tukeville valtioille. Venäjä on uhkaillut vastatoimilla niitä valtioita, jotka ovat pyrkineet eri tavoin varmistamaan omaa turvallisuuttaan.
Ukraina käy tällä hetkellä sotaa itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Samalla se puolustaa kuitenkin koko läntistä arvoyhteisöä ja elämäntapaa.
Arvoisa puhemies,
Vietimme juuri hiljaisen hetken Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan tuhansien uhrien muistoksi. On velvollisuutemme sivistyskansana ja demokraattisena, vapaana maana varmistaa, että tätä uhria ei annettu turhaan.
Lisäksi on syytä tiedostaa, että myös kymmenet tuhannet venäläissotilaat ovat menettäneet henkensä johtajiensa vääristyneiden tavoitteiden vuoksi.
Hallitus on sitoutunut – eduskunnan laajalla myötävaikutuksella – jatkamaan Ukrainan tukemista niin pitkään kuin se on tarpeen.
Velvollisuutemme on kuitenkin niin ikään varmistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Joudumme siis tasapainoilemaan oman sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeiden ja Ukrainan materiaalisen tuen kesken.
Nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia tavoitteita.
Joudumme valitettavasti valmistautumaan Ukrainan pitkäkestoiseen tukemiseen.
Tukimuotomme tulevat kehittymään ja suomalaisen teollisuuden rooli niissä tulee todennäköisesti kasvamaan. Haemme myös erilaisia monikansallisia ratkaisuja tuen tehostamiseksi ja sen vaikuttavuuden parantamiseksi.
Herra puhemies, arvoisat edustajat,
Ukrainan asiasta on tullut meidän asiamme. Suomi ja suomalaiset kokivat aikanaan sen mitä Ukraina ja ukrainalaiset joutuvat nyt läpikäymään.
Tiedämme mitä on taistella olemassaolon ja valtiollisen itsenäisyytemme puolesta.
Eduskunnan ajankohtaiskeskustelu Ukrainan sodasta, sen surullisena vuosipäivänä, on arvokas tapa huomioida Ukrainan ponnistelut ja muistuttaa meitä kaikkia siitä, että vapaudella on hintansa.
Kiitos.