Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Maanpuolustuspäivä 2018 -tapahtumassa
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat maanpuolustajat
Puolustuksen rakentaminen, jos mikä, on pitkäjänteistä työtä. Se edellyttää suunnittelua, sitoutumista ja resursseja. Esimerkiksi jos nyt aloitetaan materiaalihanke, alkaa se konkretisoitua todellisena suorituskykynä vasta 6–15 vuoden kuluttua ja sen vaikutukset saattavat ulottua jopa 2040-luvulle saakka. Juuri pitkäjänteisyyden tavoittelu oli johtotähtenä viime vuonna eduskunnan hyväksymässä lajissaan ensimmäisessä valtioneuvoston puolustusselonteossa. Laajan parlamentaarisen katteen saanut selonteko on loistava strateginen paperi, jossa yhtäältä linjattiin nopeasti toteutettavia muutoksia, mutta toisaalta linjattiin puolustusta pitkälle ensi vuosikymmenelle, tai näin ainakin toivon.
Puolustusselontekoa on nyt toimeenpantu reilu vuosi ja viime kuussa budjettiriihessä lyötiin kiinni seuraavan vuoden resurssit. Ne ovat historialliset. Puolustusbudjetti nousee ensi kertaa yli kolmen miljardin euron. Se on yli 450 miljoonaa enemmän kuin mitä edellinen huono hallitus jätti tälle hyvälle hallitukselle perinnöksi.
Puolustusmenoja leikattiin viime vaalikaudella kymmenkunta prosenttia. Tämä johti muun muassa siihen, että materiaalihankkeita jouduttiin myöhentämään tai jopa kokonaan perumaan. Näin syntyi vaje, jota nykyhallitus sitoutui korjaamaan edustaja Kanervan selvitysryhmän suositusten mukaisesti. Tämä materiaalirahoitus on ensi vuonna 130 miljoonaa euroa, nousten siitä 150 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. On välttämätöntä, että saavutettu tasokorotus pidetään yllä vuoden 2020 jälkeenkin selonteon esittämällä tavalla – muutoin uskottava puolustuksemme kärsii.
Ei vähiten Krimin valtauksen takia muuttunut turvallisuustilanne edellytti nopeita toimia valmiuden kehittämiseksi. Lainsäädännön lisäksi keskiöön nousivat resurssit.
Valmiusharjoitukset, henkilöstön varallaolo ja koulutuskäytössä olevan kaluston jatkuva kunnossapito maksavat. Viimeksi mainitusta olen muuten saanut koko lailla kattavan kuvan, sillä olen vieraillut parilla kymmenellä varastoalueella. Niissä tehdään suurelle yleisölle huomaamatonta, mutta arvokasta työtä.
Vierailujeni yhteydessä olen myös vakuuttunut siitä, että puolustusvoimien henkilöstöresurssit ajettiin liian pieniksi vuoden 2015 puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Ensiapuna puolustusvoimat saa ensi vuonna sata uutta virkaa. Mutta tämä ei riitä. Olen jo avannut keskustelun puolustusvoimien henkilöstötilanteeseen paneutuvan työryhmän perustamiseksi.
Budjetti sisältää ensimmäisen rahoitusosuuden myös Laivue 2020-hankkeeseen, jonka päämäärä on korvata seitsemän merivoimien vanhentuvaa ja käytöstä poistuvaa alusta neljällä monitoimikorvetilla 2020-luvulla. Pohjanmaa-luokaksi nimetyillä aluksilla suojaamme meriliikenteemme pitkälle 2040-luvulle.
Hornetien seuraajien valinta jää seuraavalle hallitukselle, mutta asian valmistelu on sekin jo pitkällä. Puolustusselonteon lähtökohtana on hyviksi osoittautuneiden Hornetien suorituskyvyn täysmääräinen korvaaminen, siis niin laadullinen kuin määrällinen korvaaminen. Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja sen ilmatilan valvonta ja puolustaminen edellyttävät riittävää määrää koneita. Vähimmäismäärä on 64 konetta, mutta suuremmallekin määrälle olisi käyttöä.
Arvoisat kuulijat
Suunniteltaessa puolustuksen tulevaisuutta on huomattava, että Euroopan turvallisuustilanne ei ole muuttunut. Ukrainassa käydään yhä sotaa, vaikka laukausten kaiut eivät tunnu enää tänne kuuluvankaan.
Samanaikaisesti sotilaallinen toiminta Pohjois-Euroopassa on jatkunut tiiviinä. Venäjä on systemaattisesti lisännyt joukkojaan pohjoisessa, myös Suomen vastaisella rajalla.
Venäjä hakee määrätietoisesti asemaa suurvaltana ja kehittää asevoimiaan. Venäjä kykenee myös tekemään nopeita päätöksiä ja käyttämään asevoimiaan nopean yllätyksellisesti siellä missä niitä tarvitaan. Sen keinovalikoimaan kuuluvat niin monikasvoinen hybridisodankäynti kuin tarvittaessa laajamittainen sodankäynti. Vaikka Suomeen ei kohdistu suoranaista sotilaallista uhkaa, on sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan varauduttava.
Samanaikaisesti Naton on ollut pakko muuttaa toimintaansa. Painopiste on siirtynyt Euroopan ulkopuolella tehtävästä kriisinhallinnasta takaisin jäsenvaltioiden puolustamisen. Nato-maat ovat lisänneet harjoitustoimintaa ja kehittäneet sotilaallista valmiutta keskittämällä joukkoja Puolaan ja Baltiaan. Norjaankin on sijoitettu Yhdysvaltain merijalkaväkeä ja Britannia suunnittelee seuraavansa liittolaisensa esimerkkiä.
Mitä sitten tulee Euroopan puolustukseen, siitähän on puhuttu viime aikoina paljon. Eurooppalainen puolustusyhteistyö tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Perinteisesti se on tarkoittanut kriisinhallintaa Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Afrikassa. Meillä Suomessa odotukset taas kohdistuvat ensisijaisesti toimintaan, jolla kohennetaan Suomen rajojen puolustamista. Suomen kannalta olennainen kysymys onkin, miten EU-yhteistyö tukee omaa puolustustamme. Näkemykseni mukaan kaikkea puolustusyhteistyötä on arvioitava Suomen hyödyn näkökulmasta. Useat eurooppalaiset puolustusaloitteet – kuten sotilaallisen liikkuvuuden lisääminen, siis joukkojen ja materiaalin siirtämisen helpottaminen valtiosta toiseen – ovat mielenkiintoisia. Kansallisen puolustuksen korvaajiksi niistä ei kuitenkaan ole.
Puolustuksemme kivijalka rakentuu yhä yleiseen asevelvollisuuteen. Puolustusselonteon linjauksen mukaisesti nostimme sodan ajan vahvuuden 280 000 sotilaaseen. Kyse ei ole silmänkääntötempusta, vaan puolustusvoimien hallussa on jaettavaksi henkilökohtainen perusvarustus kaikille sodan ajan joukkoon kuuluville reserviläisille.
Puolustusta ei ole ulkoistettu palkkasotilaille, vaan suomalaisella on edelleen puolustaa kotiaan, arvojaan ja koko kansakuntaa ase kädessä. Valtaosassa eurooppalaisissa maissa kansalaiset on jo kuohittu tästä mahdollisuudesta.
Vahvuuden nostossa oli kysymys kustannustehokkaasta tavasta hyödyntää olemassa olevaa reserviä ja sotavarustusta erityisesti paikallispuolustuksen tehostamiseksi. Niin ikään tämä on voimakas signaali ulospäin. Moniko muu eurooppalainen valtio on tiedottanut vahvuuden kasvattamisesta 50 000 sotilaalla?
Yleinen asevelvollisuus ja koko palveluskelpoisen miesikäluokan kouluttaminen ovat jatkossakin ainoa mahdollisuutemme tuottaa kustannustehokkaasti riittävät sodan ajan joukot. Reservin koosta ei ole syytä tinkiä.
Hyvät kuulijat
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen on kiinteä osa puolustuksemme kehittämistä. Vapaaehtoistoiminta ylläpitää maanpuolustustahtoa, mikä on kaiken toiminnan perusta, sekä tukee puolustusvoimien toimintaa. Sillä on erityisen tärkeä asema erityisesti paikallisjoukkojen koulutuksessa sekä kansalaisten turvallisuustaitojen edistämisessä. Käynnissä onkin ollut hanke, jonka tavoitteena on kehittää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta niin, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tarjoama sotilaallinen koulutus siirretään puolustusvoimille.
Puolustusministeriö on johdollani laatinut hallituksen esityksen vapaaehtoista maanpuolustuskoulusta koskevan lainsäädännön kehittämiseksi. Esitys on tarkoitus saada eduskuntaan viikolla 44. Aikataulu on kunnianhimoinen. Lainsäädäntöuudistuksilla pyritään saattamaan voimaan selvitysryhmän keväällä jättämän mietinnön edellyttämät lainsäädäntömuutokset.
Rinnan lainsäädännön kanssa on käynnissä valmiuspäällikköpilotointi Helsingissä ja Lahdessa. Kokonaisuudessaan pilotoinnilla varmistetaan valmiuspäällikköjärjestelmän toimivuus sekä luodaan edellytykset valtakunnalliselle käyttöönotolle. Puolustusvoimat raportoi pilotoinnista minulle joulukuussa. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen uudelleenjärjestelyn valmistelu etenee kokonaisuudessaan suunnitelman mukaisesti ja tavoite on käynnistää uusimuotoinen toiminta vuoden 2020 alusta. Uusi järjestely tuo 42 uutta virkaa puolustusvoimille ja 23 valtion rahoittamaa tehtävää Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle.
Ampumataidolla on edelleen tärkeä merkitys taistelukentällä. Ampumaharrastuksella on selkeä liittymäpinta vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja reserviläistoimintaan.
Tiedän, että EU:n asedirektiivi on herättänyt huolta kentällä. Tuo direktiivi voimaantullessaan laajentaa kiellettyjen aseiden luokkaa. Kielto ei ole ehdoton, vaan siihen on poikkeuksia, joista merkittävimmät ovat urheiluammunta ja kansallisen puolustuksen poikkeus, niin sanottu reserviläispoikkeus. Sen sain Suomelle taisteltua yhdessä silloisen sisäministeri Petteri Orpon kanssa.
Puolustusministeriön kannan mukaan kaikilla sijoituskelpoisilla reserviläisillä tulisi olla osoitettuaan riittävää aktiivisuutta hankkia puoliautomaattikivääri, jossa käytetään yli 10 patruunan lippaita. Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa riittäväksi aktiivisuudeksi reserviläispoikkeuksen osalta on katsottu ammunnan harrastaminen haettavalla asetyypillä vähintään kahden vuoden ajan MPK:n järjestämässä sotilaallisia valmiuksia palvelevassa ampumakoulutuksessa ja suoritettu ampumakoe. Mainittuun kahden vuoden määräaikaan luettaisiin hyväksi puolet hakijan suorittamasta varusmiespalveluksesta. Asia on tällä hetkellä sisäministeriössä lausuntokierroksen jälkeisessä jatkovalmistelussa
Hyvät kuulijat
Punaisena lankana puolustuksen kehittämisessä on ollut itsenäisen, uskottavan puolustuksen kehittäminen suorituskyky edellä, laaja maanpuolustushenkinen reservimme huomioiden. Mutta puolustuksen rakentaminen – kuten puheeni alussa totesin – on pitkäjänteistä työtä. Kansalaistemme turvallisuutta ei rakenneta yhdessä vaalikaudessa, vaan se edellyttää jatkuvia ponnisteluita.