Puheet

22.01.2018 08:45

Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe 224. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Niinisto_JussiHyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat. Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.

Valtioneuvoston puolustusselonteko – lajissaan Suomen historian ensimmäinen – hyväksyttiin viime kesänä. Puolustuksen kaikkia osa-alueita käsittelevä selonteko on nyt edennyt toimeenpanovaiheeseen. Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin kaksi selonteon osakokonaisuutta: lainsäädäntöhankkeet ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämisen.

Kuten tiedätte, suomalainen kansanvalta perustuu laillisuusperiaatteeseen. Yhteiskunnan ja sen viranomaisten toiminnan tulee nojautua lakeihin: maa on lailla rakennettava, kuuluu vanha viisaus.

Palautan mieliinne selonteossa lainsäädäntötyölle asetetut tavoitteet. Sen avulla tuli kehittää valmiutta, viranomaisyhteistyötä, aluevalvontaa ja tiedonhankintaa. Lisäksi lainsäädäntöä kehittämällä tuli luoda valmiuksia kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

Sodan tai kriisin kuva on muuttunut merkittävästi. Vaikka hybridisodankäynti alkaa jossain määrin olla jo kulunut ilmaisu, eikä suomenkielistä vastinetta ole sille valitettavasti keksitty, antaa hybridistä puhuminen osuvan mielikuvan sodankäynnin muuttuneesta keinovalikoimasta: ruudin lisäksi sotaa käydään biteillä ja mielikuvilla. Sodasta ja siihen valmistautumisesta on tullut entistä moniulotteisempi ja se ulottuu keinoiltaan yhteiskunnan eri rakenteisiin ja lähes kaikkien viranomaisten toimintoihin.
Sodan kuvan muutos nivoutuu turvallisuusympäristömme muutokseen. Keväällä 2014 toteutunut Krimin valtaus ja sotatoimien alkaminen Itä-Ukrainassa olivat todellinen herätys: Valmius nousi tärkeäksi lainsäädäntökohteeksi. Tämän johdosta esimerkiksi asevelvollisuuslakia muutettiin jo vuoden 2016 aikana.

Kertausharjoitukseen määräämistä koskevasta kolmen kuukauden määräajasta voidaan poiketa, jos harjoituksessa on kyse sotilaallisen valmiuden joustavasta kohottamisesta ja Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevä välitön tarve tätä edellyttää. Lakimuutos mahdollistaa näin ollen nopeimmin perustettavien joukkojen kutsumisen harjoituksiin joustavasti ilman valmiuslain käyttöönottoa. Kun tähän yhdistetään pyytämäni oikeuskanslerin tulkinta varusmiesten käytöstä maanpuolustustehtäviin, on meillä merkittävästi joustavampi ja uhkamuutoksin nopeammin reagoimaan kykenevä järjestelmä kuin muutama vuosi sitten.

Hybridisodankäynnille ominaista on vastustajan hämääminen ja harhauttaminen. Venäjällä on tälle oma sanakin, puhutaan ”maskirovkasta”. Muistamme esimerkiksi kuinka Krimin valtaus toteutettiin tunnuksettomin joukoin. Sodan ja rauhan välinen tila pyrittiin hämärtämään, vieläpä onnistuneesti: tiettävästi laukaustakaan ei ammuttu vihreitä miehiä kohti. Tämän johdosta muutimme aluevalvontalakia ja rikoslakia viime vuoden aikana niin, että lain soveltamisalan piiriin kuuluu nyt myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa ulkoisten valtiollisten tunnusmerkkien perusteella. Kyseessä on selkeästi havaittavien ulkoisten tuntomerkkien puuttuminen, kuten esimerkiksi sotilasunivormujen kansallistunnusmerkit tai ajoneuvojen vastaavat tunnukset.

Niin ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kuin puolustusselonteon mukaan Suomi ei EU:n jäsenenä voisi olla ulkopuolinen, jos sen lähialueella tai muualla Euroopassa turvallisuus on uhattuna. Vaikka Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, velvoittavat EU:n yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke meitä. Eduskunta hyväksyikin viime kesänä lakimuutokset, joiden perusteella puolustusvoimat voi sekä antaa että vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua. Tätä tehtävää – kuten olen aiemmin useassa yhteydessä sanonut – on myös harjoiteltava yhdessä kumppanien kanssa määrätietoisesti. Papereita tärkeämpää on toiminta. Vasta harjoittelu paljastaa hyvänkin suunnitelman todelliset kipupisteet. Sanoista tekoihin ja kitkan kautta kirkkauteen!

Hyvät kuulijat

Kaikki edellä kuvaamani lakihankkeet ovat jo toteutuneet tämän hallituskauden aikana. Ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä pohdittaessa on tunnistettava se, että nykymaailmassa turvallisuus ulottuu paljon syvemmälle kuin perinteiseen turvallisuuskoneistoon, kuten puolustusvoimiin tai poliisiin. Turvallisuus ja turvallisuusuhkat ulottuvat sähkö- ja tietoverkkojen muodossa kaikille toimialoille, kaikkien ministeriöiden toimialueelle, kaikkien kansalaisten kotiin.

Teknologia on kehittynyt erityisen voimakkaasti sotilaallisessa viestiliikenteessä. Analogisesta toimintaympäristöstä ollaan siirtymässä vauhdilla digitaaliseen. Sen seurauksena valtakunnan ja suomalaisten turvallisuutta uhkaavien toimien valmistelu on siirtynyt yhä syvemmälle tietoverkkojen valokuitujen kätköihin. Tämän uhkan taklaamiseksi on jo kaksi vuotta valmisteltu sotilastiedustelulakia, joka antaisi sotilastiedustelullemme riittävät keinot hankkia tietoja kansainvälistä uhkista. Laki on kaikkien suomalaisten puolella eikä ketään suomalaista vastaan.

Pidän välttämättömänä, että tiedustelulainsäädäntö – niin siviili- kuin sotilas –saadaan mahdollisimman pikaisesti voimaan. Keskeisenä perusteena on juuri tarve saada sotilastiedustelujärjestelmä vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä ja teknologista kehitystä. Vain siten pystymme mahdollistamaan oikea-aikaisen ennakkovaroituskyvyn ja tilannekuvan. Krimin valtauksesta 2014 - tai jo itse asiassa Georgian kriisistä 2008 - alkanut muutos on ollut nopea ja se jatkuu edelleen. Aika ei tässä asiassa ole puolellamme, vaan meitä vastaan. Sen takia toivonkin, että ne kansanedustajat, jotka pitävät tiedustelulainsäädäntöä hyvänä ja tarpeellisena, kannattavat sen kiireellistä voimaansaattamista. Kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, tulee vastuullisesti toimivien päättäjien kaataa hallituksen ja opposition väliset keinotekoiset raja-aidat.

Sotilastiedustelulain päämääränä on selkeästi ulkoisen uhkan torjuminen, vaikka joissain huhutehtaissa luodaankin mielikuvia kansalaistemme sähköposteja urkkivista tiedustelunörteistä. Kaksoiskansalaisiin liittyvän lainsäädäntöhankeen päämääränä on sen sijaan selkeästi puolustushallinnon sisäisen turvallisuuden turvaaminen. Tavoitteena on lainsäädäntö, jonka perusteella puolustusvoimien sotilasvirkoihin voitaisiin jatkossa nimittää henkilö, jolla on vain Suomen kansalaisuus. Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana. Meillä tulee olla 100 % luottamus niihin henkilöihin, joita nimitämme maanpuolustuksen avaintehtäviin. Niin ikään näillä henkilöillä tulee olla 100 % lojaliteetti Suomeen.

Kolmas, vielä keskeneräinen merkittävä lainsäädäntöhanke on maa-alueiden ja kiinteistöjen hallintaa ja omistusta koskeva aloite. Yksi mahdollinen hybridivaikuttamista tukeva osa-alue on soluttautuminen yhteiskunnan kriittisten kohteiden läheisyyteen. Tällaisia kohteita ovat tietysti sotilasalueet, mutta kokonaisturvallisuuden näkökulmasta myös monet muut toiminnot, kuten sähkön-, lämmön- tai vedentuotanto taikka -toimitus.

Pidän tärkeänä, että turvallisuusviranomaisilla on riittävät keinot puuttua tilanteisiin, joissa kiinteistöjä, huoneistoja tai vastaavaa omaisuutta voitaisiin käyttää valtakunnan turvallisuutta vaarantavalla tavalla. Keinovalikoiman tulee olla sellainen, että se antaa tosiasiallisen ja riittävän ketterän mahdollisuuden puuttua tilanteeseen. Jo hallitusohjelma edellyttää tarkentamaan kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä.

Pelkästään omistajan kansallisuus ei voi olla asiassa keskiössä, vaan tarkastelun kohteena olevan kiinteistön ominaisuudet ja kiinteistön hallinta. Näyttäisi siltä, että asian hallitsemiseksi tarvittaisiin yhden lain sijaan useampia instrumentteja. Mahdollisia keinoja ovat puolustuslunastuslain kehittäminen, valtion etuosto-oikeudesta säätäminen sekä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien ennakkovalvontamenettely.

Valtioneuvoston kanslian johtama työryhmä on antamassa asiassa mietintönsä toukokuun loppuun mennessä. Tämänkin lainsäädännön muutosehdotukset tulisi käsitellä eduskunnassa vielä tämän hallituskauden aikana.

Arvoisat kuulijat

Vaikka kuluvalla hallituskaudella on paljon kehityshankkeita lainsäädännössä, on sata vuotta täyttävän itsenäisen puolustuksemme perusta kunnossa. Meidän ei tarvitse käydä samanlaista keskustelua kuin Ruotsissa. Siellä kollegani puolustusministeri Peter Hultqvist viime viikolla esitti käsityksiään Ruotsin maanpuolustuksessa kylmän sodan päättymisen jälkeen tehdyistä virheistä, jotka hänen mukaansa johtuivat naiivista maailmankuvasta.

Suomessa maailmantilanne arvioitiin kylmän sodan päättyessä realistisemmin, ja puolustusjärjestelmän perusta, yleinen asevelvollisuus, säilytettiin. Tämä mahdollistaa nopean reagoinnin turvallisuusympäristön muutokseen. Tästä merkkinä on sodan ajan vahvuuden nostaminen tämän vuoden alusta 50 000 sotilaalla.

Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa myös riittävän reservin ylläpitämisen pinta-alaltaan suuressa, mutta vähäväkisessä maassamme. Yleinen asevelvollisuus on myös perusta kansalaisten maanpuolustustahdolle. Asevelvollisuus koskettaa jokaista kansalaistamme jollain lailla.

Kehitettävääkin on. Reserviläiset muodostavat pääosan sodan ajan joukoistamme. Näin ollen reservimme koulutustason ja käytettävyyden varmistaminen on tärkeää. Tähän nivoutuu myös selonteossa mainittu tarve vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiselle.

Eri mahdollisuuksia kehittää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta selvitettiin viime syksynä. Tavoitteenahan on ottaa käyttöön maanpuolustustyön hyödyntämätön potentiaali ja suunnata se ensisijaisesti paikallisjoukkojen kehittämiseen. Järjestelyllä on tarkoitus myös tehostaa vapaaehtoisten reserviläisten käyttömahdollisuuksia puolustusvoimien antaman virka-avun kehittämisessä, jolla voi olla suuri merkitys erityisesti haja-asutusalueilla.

Työryhmä on nyt selvityksensä jättänyt. Selvityksessä käsitellyn mallin mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antama sotilaallinen koulutus siirrettäisiin puolustusvoimille. Lähtökohtana on paikallispuolustuksen iskukyvyn lisääminen. Mietinnön mukaan paikallisjoukkojen suorituskykyä on nostettavissa lisäämällä vapaaehtoiskoulutuksen määrää ja laatua. Käytännössä tämä tarkoittaa rekrytoinnin ja koulutuksen tehostamista ja vapaaehtoisten reserviläisten osaamisen hyödyntämistä entistä paremmin.
Selvityksessä esitetyssä tavoitetilassa vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus on kiinteä osa puolustusvoimien toimintaa. Vapaaehtoisille reserviläisille on muodostettu nousujohteinen urapolku ja heidät on sijoitettu paikallispataljooniin. Niihin sijoitettu puolustusvoimien henkilökunta varmistaa koulutuksen nousujohteisuuden asettamalla koulutukselle tavoitteet ja valvomalla koulutusta. Varsinaisen käytännön koulutuksen toteuttavat pääsääntöisesti paikallispataljoonien reserviläisjohtajat.

Kuvatun uudistuksen toteuttaminen edellyttäisi reilun viiden miljoonan euron lisäpanostusta vuosittain. Tästä summasta pääosa kuluu henkilöstökuluihin, mutta tavoitteena on myös MPK:n vastuulle jäävien sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen ja varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen maksuttomuuden edistäminen. Tällä huolehditaan siitä, että osallistumisesta ei muodostu kenellekään liiallista taloudellista rasitetta.

Jos uudistukseen päädytään, sen täysipainoinen toteuttaminen edellyttää myös lisähenkilöstöä. Puolustusvoimien henkilöstön määrä ajettiin minimitasolle puolustusvoimauudistuksessa. Henkilöstökokoonpano ei riitä turvallisuusympäristön muutoksesta aiheutuvien toimien toteuttamiseen, vaan lisätarpeita tihkuu usealta toimialalta. Näin ollen vapaaehtoisen sotilaallisen koulutuksen siirtäminen puolustusvoimiin edellyttää vähintään 40 lisätehtävän perustamista.

Sen lisäksi, että edellä esitetty toimintamalli lisäisi toteutuessaan valmiutta ja suorituskykyä, on se poliittisesti tarkoituksenmukainen. Jos niin päätän, sillä päätöstä en ole vielä tehnyt, sotilaallista koulutusta uudistuksen jälkeen antaa ainoastaan puolustusvoimat. Ajoittain pintaan nouseva keskustelu suojeluskunnista voidaan siinä tapauksessa päättää, jos sotilaskoulutus on liitetty osaksi kansalaisten yhteiseksi tuntemaa instituutiota.

Lagstiftningsarbete gällande försvar har varit i centrum under den här valperioden. Genom att förnya värnpliktslagen samt lagen om den territoriella övervakningen kan vi motstå nya sortens hyberhoter bättre än förut. De genomförda lagförnyelserna ger försvarsmakten möjlighet att ge och ta emot internationellt bistånd enligt EUs solidaritetsklausul. Jag anser att det är speciellt viktigt att den militära underrättelselagen träder i kraft snarast möjligt. Den centrala orsaken är det att vi måste kunna anpassa vår militär underrättelse både till den förändrade säkerhetsnivån och till den teknologiska utvecklingen. Tiden är inte i vår sida i frågan utan verkar mot oss. Även lagproposition gällande dubbelt medborgarskap måste överföra till hantering så fort som möjligt.

Utvecklandet av det frivilliga försvarsarbetet är den mest centrala delen av statsrådets försvarspolitiska redogörelse. Det utreddes olika möjligheter att utveckla det frivilliga försvaret under förra hösten och nu har kommittén lämnat sitt betänkande. Enligt kommittén den militära utbildningen som har givits av Försvarsutbildningsföreningen kommer att flyttas över till försvarsmakten dock med det kravet att försvarsmakten får nödvändiga resurser för detta.

Arvoisat maanpuolustuskurssille valitut

Teillä on seuraavan neljän viikon aikana ainutlaatuinen mahdollisuus paneutua suomalaiseen kokonaismaanpuolustukseen, sen vahvuuksiin ja sen haasteisiin. Lait ja asetukset muodostavat yhteiskuntamme ja puolustuksemme perustan. Kannustan teitä käymään keskustelua lainsäädäntömme ajantasaisuudesta nykyisessä turvallisuusympäristössämme. Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia. Jag önskar er en angenäm försvarskurs.


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä