Puheet
Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan journalistiseminaarissa Säätytalolla 14.12.2016
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan rouva puheenjohtaja, arvoisa seminaariyleisö, hyvät naiset ja herrat
Vuosi on kallistumassa kohti loppuaan ─ eikä se mikään huono vuosi ole ollutkaan. Paljon on tehty ja paljon on saatu aikaan.
Tätä todistaa osaltaan myös MTS:n toteuttama, pari viikkoa sitten julkistettu mielipidetutkimus. Tutkimuksen mukaan kansalaisten luottamus puolustuspolitiikan hoitoon on viime vuosina kasvanut. Neljä viidesosaa vastaajista katsoo, että puolustuspolitiikkaa on hoidettu erittäin hyvin tai melko hyvin. Olen tietysti iloinen tästä tuloksesta.
Vielä joku aika sitten esiintyi arvostelua koskien Suomen yleistä asevelvollisuutta ja koko maan puolustamiseen perustuvaa puolustusratkaisua. Sen sanottiin olevan vanhanaikainen ja puolustusvoimiemme vahvuuden sanottiin olevan nähtävissä oleviin uhkiin nähden ylimitoitetun.
Mallia olisi muka pitänyt ottaa muista Euroopan maista, jotka luopuivat asevelvollisuudesta, siirtyivät ammattiarmeijoihin ja keskittyivät oman alueen ulkopuolella toteutettaviin kriisinhallintaoperaatioihin.
Minullekin sopotettiin ulkomaisissa yhteyksissä suomalaisten kouluttavan ”kanuunanruokaa”, mutta se sopotus loppui kuin seinään Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan syttymisen jälkeen.
Venäjä on valtiosuvereniteettia loukkaavilla toimillaan kyseenalaistanut niin eurooppalaisen kuin globaalinkin turvallisuusjärjestelmän sisällön. Venäjä on osoittanut, että poliittisiin päämääriinsä pääsemiseksi se on valmis näyttämään ja tarvittaessa myös käyttämään sotilaallista voimaansa. Voimapolitiikka on tehnyt paluun ja sen vaikutukset näkyvät myös Itämeren alueella.
Venäjä kokee, että se ei saa länsimailta sitä kunnioitusta, jonka se omasta mielestään ansaitsisi. Siksi se esiintyy uhmakkaasti. Tähän vastatakseen Nato on lisännyt läsnäoloaan Baltiassa ja Puolassa, mikä taas saa Venäjän kokemaan itsensä saarretuksi ja saa sen kokemaan itsensä uhatuksi. Lähestymme tilannetta, jossa reaktioista ja vastareaktioista syntyy itseään ruokkiva negatiivinen kierre.
Ei siis olekaan ihme, että MTS:n tutkimuksessa kansalaiset kokevat niin Venäjän kehityksen kuin Itämeren alueen turvallisuustilanteenkin huolta aiheuttaviksi. Mistään hysteriasta ei silti ole kysymys, eikä siihen ole aihettakaan.
Suomen asema vallitsevassa tilanteessa on verraten vakaa. Olemme osa läntistä yhteisöä ja noudatamme EU:n yhteistä linjaa suhteessa Venäjään. Seisomme yhdessä päätettyjen pakotteiden takana. Samaan aikaan Suomi on, monesta muusta maasta poiketen, ylläpitänyt keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa. Etenkin tasavallan presidentti on tässä suhteessa ollut aktiivinen, ja siitä kiitos hänelle.
Hyvät kuulijat
Suomen ulkoinen turvallisuus on ensisijaisesti riippuvainen harjoittamastamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jonka päämääränä on sotilaallisten kriisien ulkopuolella pysyttäytyminen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja siksi myös pahimpaan on varauduttava. Itse asiassa aina on varauduttava pahimpaan. Diplomatia vaatii tuekseen uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä. Tähän vaatimukseen olemme puolustushallinnossa kuluneen vuoden aikana eri tavoin pyrkineet vastaamaan.
Viimeaikaiset kriisit ovat meille opettaneet, että sotilaallisten uhkien kirjo on aiempaa moninaisempi. Kyseeseen voivat tulla yhtälailla pienin voimin toteutettavat erikoisoperaatiot kuin laajemmat, alueiden valtaamiseen tähtäävät sotatoimet sekä pitkäkestoiset kriisit.
Pelkän aseellisen voiman rinnalla käytössä on monipuolinen valikoima erilaisia keinoja alkaen poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta ja jatkuen kyber- ja informaatiovaikuttamisena sekä energian saannin rajoituksina. Yhteisiä nimittäjiä nähtävissä oleville eri skenaarioille ovat arvaamattomuus ja nopeus.
Jotta uskottavuutemme säilyy kuvatunlaisessa ympäristössä, on meillä ollut tarve parantaa reserviin pohjautuvan puolustuksemme toimintavalmiutta. Työtä valmiuden parantamiseksi onkin puolustushallinnossa tehty laajalla rintamalla, niin puolustusministeriössä kuin puolustusvoimissakin.
Puolustusministeriössä olemme valmistelleet lakimuutoksen, joka mahdollistaa reserviläisten käskemisen kertausharjoituksiin välittömästi, ilman kolmen kuukauden ennakkovaroitusaikaa, silloin kun kyse on joustavasta valmiuden kohottamisesta. Samassa, 1. heinäkuuta voimaan tulleessa, asevelvollisuuslain muutoksessa kaksinkertaistettiin myös reservin kertausharjoitusten enimmäismäärät. Näin puolustusvoimille tarjoutuu mahdollisuus kouluttaa reservin erityisosaajia aiempaa vaativampiin tehtäviin. Lisäksi olemme oikeuskanslerin myötävaikutuksella selkiyttäneet ne reunaehdot, millä asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä voidaan käyttää valmiuden kohottamisen aikaisiin ja sodan ajan tehtäviin.
Puolustusvoimissa on kiinnitetty valmiuteen erityistä huomiota. Alueellisen koskemattomuuden valvontaan liittyvien tehtävien takia on valmius ilma- ja merivoimissa aina ollut oleellinen osa toimintaa. Sen sijaan maavoimissa kulttuuri oli aikojen saatossa vähitellen siirtynyt koulutuspainotteiseksi. Nyt sielläkin on nähtävissä selvä muutos. Nyt mennään valmius edellä.
Joukkoja koulutetaan kaikissa puolustushaaroissa, ei pelkästään sodan ajan tehtäviin, vaan myös normaaliolojen valmiusvaatimuksiin vastaamiseksi. Ministerikaudellani olen vieraillut aika monessa varuskunnassa ja tänä päivänä jokaisen joukko-osaston yleisesittely alkaa valmiuteen liittyvien tehtävien esittelyllä. Näin ei ole aina ollut.
Työ, jota puolustusvalmiutemme eteen on tehty, on noteerattu myös laajemmin suomalaisten keskuudessa. Tähän viittaa MTS:n tutkimuksen kysymys, jossa tiedusteltiin kansalaisten arviota siitä, miten hyvin Suomessa on varauduttu erilaisten turvallisuusuhkien torjuntaan. Peräti 70 % on sitä mieltä, että aseellisen hyökkäyksen uhkaan on varauduttu erittäin tai melko hyvin.
Suurin osa vastaajista antoi tukensa myös yleiselle asevelvollisuudelle sekä eri tahojen kanssa harjoitettavalle puolustusyhteistyölle. Mielenkiintoinen havainto muuten on, että vaikka muuttuneessa turvallisuustilanteessa liittoutumiskysymyksessä ei näy merkittäviä muutoksia ─ enemmistö on edelleen Nato-jäsenyyttä vastaan ─, niin Nato-yhteistyön kannatus on vuosi vuodelta kasvanut koko sen ajan, kun asiaa on tutkimuksessa kysytty.
Puolustusyhteistyö eri tahojen kanssa onkin tärkeä osa sitä kokonaisuutta, jonka varaan puolustuksemme rakentuu. Vaikka ehdottomasti tärkein työ isänmaan puolustamiseksi tehdään kotimaan harjoituskentillä, varuskunnissa ja kasarmeilla, ei kansainvälisen puolustusyhteistyön merkitystä pidä väheksyä.
Yhdessä kumppaniemme kanssa voimme harjoitella asioita, joihin meillä yksin ei olisi mahdollisuutta. Voimme toimia laajemmissa harjoituskokoonpanoissa ja harjoituksiin voidaan sisällyttää myös sellaisia suorituskykyjä, joita meillä itsellämme ei ole käytössä, esimerkkinä vaikkapa sukellusveneet ja ilmatankkauskoneet. Samalla saamme varmistettua, että kalustomme ja toimintatapamme ovat yhteensopivia kumppaneidemme kanssa. Asia ei ehkä juuri nyt tunnu kovin merkitykselliseltä, mutta mikäli joskus sattuisimme apua kumppaneiltamme tarvitsemaan, niin silloin yhteensopivuus nousee arvoon arvaamattomaan.
Kuluneen vuoden aikana puolustusyhteistyötä on edistetty muun muassa tiivistämällä harjoitusyhteistyötä Ruotsin kanssa, allekirjoittamalla yhteistyöasiakirjat Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa sekä toimimalla aktiivisesti EU:n ja Naton puitteissa. Vastaava asiakirja on tekeillä Saksan kanssa ja vastaavat asiakirjat tullaan uudistamaan Viron ja Puolan kanssa.
Kansainvälisiä harjoituksia puolustusvoimilla oli tänä vuonna kaiken kaikkiaan 87 kappaletta ja ensi vuonna liikutaan samassa suuruusluokassa. Ensi vuodelle hyväksytty harjoitussuunnitelma sisältää erilaisia harjoituskokonaisuuksia yhteensä 84 kappaletta.
Hyvät kuulijat
Tänä syksynä toteutettuun mielipidetutkimukseen sisältyy myös yksi huolestuttava seikka. Vaikka tyytyväisyys puolustuspolitiikkaan ja nykyisen puolustusratkaisumme eri osa-alueisiin on kasvanut, on tutkimuksen mukaan maanpuolustustahdossa tapahtunut selkeä notkahdus.
Maanpuolustustahtoa mittaavaan klassiseen kysymykseen: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?” vastasi tällä kertaa myöntävästi 71 % kyselyyn osallistuneista. Kansainvälisesti vertailtuna tulos on edelleen hyvä, mutta seitsemän prosenttiyksikön lasku vuoden takaiseen on jo tilastollisesti merkittävä.
On selvää, ettei yksittäisen mittaustuloksen perusteella pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Lisätutkimus maanpuolustustahtoon ja sen syntyyn vaikuttavista tekijöistä on silti paikallaan, ja sellainen onkin Maanpuolustuskorkeakoulussa tekeillä.
Maanpuolustuskorkeakoulussa haetaan vastauksia kysymyksiin, kuten: ” Mitä kansalaiset pitävät puolustamisen arvoisena tämän päivän ja tulevaisuuden Suomessa?” ja ” Miten sodankuvan ja Suomen turvallisuusympäristön muutokset vaikuttavat maanpuolustustahtoon ja taistelutahtoon?”
Arvomaailmassa tapahtuneiden muutosten ja monikulttuurisuuden lisääntymisen myötä vastauksissa eri ikäryhmien, sukupuolten ja eri kulttuuritaustasta tulevien henkilöiden välillä voi odottaa olevan eroja. Uskon kuitenkin, että vahva puolustuskyky on tekijä, jolla on myönteinen vaikutus maanpuolustushengen ja -tahdon syntyyn kaikissa kansan osissa.
Tulevassa puolustusselonteossa on tarkoitus linjata, miten uskottava koko maan puolustus taataan myös tulevina vuosina. Muuttunut turvallisuustilanne, olemassa olevan kaluston vanheneminen ja uudet, esimerkiksi kyberiin liittyvät uhat asettavat puolustuskyvyllemme uusia vaatimuksia, joihin meidän on tulevina vuosina kyettävä vastaamaan.
Monet tehtävistä ratkaisuista ovat resursseja vaativia ja nyt tehtävät linjaukset sitovat myös tulevia hallituksia. Esimerkiksi nykyisen Hornet-kaluston korvaaminen on asia, joka vaikuttaa määrärahojen käyttöön usean vaalikauden ajan ja 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla hankittavat uudet monitoimihävittäjät muodostavat ilmapuolustuksemme rungon useiden vuosikymmenten aikana. Siksi selonteon valmistelussa on herkällä korvalla kuultu kaikkien puolueiden näkemyksiä, niin hallituksen kuin oppositionkin.
Kaiken kaikkiaan selonteon valmistelu on edennyt hyvässä järjestyksessä ja rakentavassa hengessä. Pientä hienosäätöä on vielä tehtävä, joten tämän vuoden puolella selonteko ei valmistu. Näyttää kuitenkin siltä, että selonteko voidaan antaa eduskunnalle kevätistuntokauden alussa helmikuussa.