Puheet

18.01.2016 09:00

Puolustusministeri Jussi Niinistön tervehdys 216. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat. Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.

Kylmän sodan ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen Euroopan turvallisuuskehitys ehti jonkin aikaa jo näyttää positiiviselta. Ukrainan sota, Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuva pakolaistulva lieveilmiöineen ja kasvanut terrorismin uhka kertovat kuitenkin karua kieltään. Parin viime vuoden aikana turvallisuuskehityksessä on otettu takapakkia.

Suomen puolustuksen osalta tilanne näyttää silti vielä kohtuullisen hyvältä. Puolustuksemme perusteet ovat kunnossa. Meihin ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa.

Turvallisuuttamme akuuteimmin uhkaavat tekijät, hallitsematon maahanmuutto ja terrorismi, kuuluvat suomalaisessa kokonaisturvallisuuden kentässä sisäministeriön hallinnonalan vastuulle. Rajat sisäisten ja ulkoisten uhkien ja EU-jäsenyyden myötä myös kansallisten ja monikansallisten uhkien välillä ovat kuitenkin hämärtymässä.

Selkeä osoitus tästä saatiin, kun terroristijärjestö ISIS toteutti raakalaismaisen iskujen sarjan Pariisissa ja sen esikaupungissa..

Iskut tehtiin Ranskassa, mutta ne kohdistuivat koko Eurooppaa ja yhteistä arvomaailmaamme vastaan. Vaikka kyse oli terroriteosta, oli sillä − tai oikeammin iskuja seuranneilla reaktioilla − huomattavaa merkitystä myös maanpuolustuksemme kannalta. Pariisin iskujen seurauksena Ranska vetosi Euroopan Unionin keskinäisen avunannon lausekkeeseen ja pyysi muilta jäsenmailta apua taistelussa ISIS-barbaareja vastaan.

Unionin perussopimukseen sisältyy yhteisvastuu- eli solidaarisuuslauseke, joka velvoittaa jäsenvaltiot yhteiseen vastuuseen tilanteessa, jossa jossakin jäsenmaassa tapahtuu terrori-isku tai luonnon tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus. Monet arvelivat, että Ranska vetoaisi juuri tähän, ensisijaisesti sisäisen turvallisuuden parantamiseen tähtäävään lausekkeeseen.

Ranska kuitenkin päätti toisin. Se vetosi keskinäisen avunannon velvoitteeseen, joka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Ranskan päätös, samoin kuin sen yhteydessä käytetty sotaretoriikka − puhe sodasta terrorismia ja ISIS:iä vastaan, tai Daeshia, kuten Ranska järjestöä nimittää − olivat jälleen yksi osoitus siitä, että selkeät rajat ulkoisten ja sisäisten uhkien välillä ovat murenemassa. Ranskan avunpyyntö osoitti myös sen, ettei yksikään EU:n jäsenmaa voi suhtautua välinpitämättömästi toiseen jäsenmaahan kohdistuneeseen hyökkäykseen.

Hyvät kuulijat

Keskinäisen avunannon lauseke on meille suomalaisille merkityksellisempi kuin monelle muulle EU-maalle. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana meillä ei ole sotilaallisia turvatakuita, joten olisiko tämä se mekanismi, jolla voimme apua kuvitella saavamme?

Ainakin ensihavainnot lausekkeen toimivuudesta ovat rohkaisevia. Kaikki EU-jäsenmaat olivat yksimielisiä hyväksyessään Ranskan avunpyynnön. Useat maat ovatkin jo antaneet tukeaan taistelussa ISIS:iä vastaan. Nyt näemme, miten pitkälle solidaarisuus kantaa. Lopullisten johtopäätösten kohdalla on kuitenkin syytä muistaa vanha totuus − apua saa, kuului liittoumaan tai ei,  jos siitä on hyötyä myös avun antajalle.

Suomen Ranskalle antama apu koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Olemme tukeneet Ranskaa ensinnäkin antamalla sille käyttöön alun perin Suomelle varattuja strategisen lentokuljetuspoolin lentotunteja. Toiseksi, olemme luvanneet vahvistaa osallistumistamme kriisinhallintaoperaatioissa Malissa ja Libanonissa, jotta Ranska voi vapauttaa sieltä omia joukkojaan ISIS:in vastaisiin operaatioihin − ja kolmanneksi − olemme sitoutuneet jatkamaan ja vahvistamaan Irakissa käynnissä olevaa koulutusoperaatiota, jossa koulutamme sikäläisiä Peshmerga-taistelijoita ISIS:in vastaiseen taisteluun.

Kaikki nämä toimet voimme toteuttaa jo nykyisen, kriisinhallintaa koskevan lainsäädännön puitteissa. Suoran sotilaallisen avun osalta tilanne olisi kuitenkin ollut toinen. Vielä tällä hetkellä kansallinen lainsäädäntömme estää meitä antamasta suoraa sotilaallista tukea. Asiaan on kuitenkin tulossa korjaus.

Säädösvalmistelu kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan erillislain luomiseksi on loppusuoralla. Ulkoministeriön johdolla valmisteltu hallituksen esitys tulee eduskunnan käsittelyyn vielä kevätistuntokaudella. Uuden lain myötä mahdollisuutemme sotilaallisen avun antamiseen monipuolistuvat, mutta mikä tärkeintä, se mahdollistaa myös avun vastaanottamisen − jos sitä joskus itse tarvitsemme.

Valmisteilla oleva erillislaki edellyttää muutoksia myös joihinkin jo olemassa oleviin lakeihin − esimerkiksi lakiin puolustusvoimista. Tässä yhteydessä tulee ratkaistavaksi myös se, mikä on henkilöstön asema voimakeinoja sisältävissä tehtävissä ja kansainvälistä apua annettaessa. Kun kyse on Lissabonin sopimusvelvoitteen mukaisesta suorasta sotilaallisesta avusta, ei pelkkä vapaaehtoisuus riitä. Uskottavuuden nimissä puolustusvoimien palkattua henkilöstöä on tarvittaessa voitava myös käskeä tiettyihin tehtäviin.

Tämä olisi myös johdonmukaista puolustusvoimista säädetyn lain 12 §:ssä jo nykyisin mahdollisten tukimuotojen kanssa.

Sen sijaan kriisinhallintaan osallistuminen on tähän saakka perustunut vapaaehtoisuuteen ja näkisin, että näin se saa olla jatkossakin. Kun palvelussuhteen ehdot ovat kohdallaan, halukkaita kyllä riittää.

Hyvät kuulijat

On hyvä, että kansainväliseen apuun liittyviä esteitä saadaan viimein poistettua. Tärkeintä kuitenkin on huolehtia oman maanpuolustuksemme toimintakyvystä. Pelkän ulkoisen avun varaan laskeminen olisi vastuutonta.

Onneksi myös oman puolustusvalmiutemme saralla voidaan merkittävää parannusta saada aikaan lainsäädäntöä tarkistamalla. Esimerkkinä otettakoon kertausharjoituksiin liittyvät aikarajat.

Asevelvollisuuslaissa yhdeksi kertausharjoitusten tarkoitukseksi on kirjattu valmiuden joustava kohottaminen. Kertausharjoituskutsut reserviläisille on samaisen lain mukaan kuitenkin lähetettävä viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kehittyvän hitaasti ja aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi.

Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.

Valmisteilla oleva muutos ei tarkoita, että tulevaisuudessa reserviläisille ja työnantajille ei annettaisi aikaa valmistautua harjoituksiin. Jatkossakin kutsut normaalin koulutuskierron mukaisiin harjoituksiin pyrittäisiin lähettämään suunnitelmallisesti ja hyvissä ajoin ennakoiden. Muutos kuitenkin parantaisi puolustusvoimien mahdollisuuksia hyödyntää reserviä osana valmiuden säätelyä − valmiuden kohottamista ja laskua kulloistakin uhkatilannetta vastaten.

Jotta totuus ei unohdu: Puolustusvoimien palkattu henkilöstö ja palveluksessa valmiiksi jo olevat asevelvolliset − varusmiehet − ovat se resurssi, joka meillä on välittömästi käytettävissä valmiuden säätelyyn. Todellinen voima piilee kuitenkin osaavassa, hyvin varustetussa reservissämme. Sen käytettävyyden helpottaminen on kustannusneutraali tapa parantaa maanpuolustusvalmiuttamme.

Hyvät kurssilaiset

Kurssinne aikana pääsette osallisiksi harjoituksiin, jotka pakottavat teidät omalta osaltanne pohtimaan maanpuolustuksemme valmiutta ja kokonaisturvallisuuden eri osa-alueita laajemminkin. Heittäytykää harjoitustilanteisiin ja niissä teille osoitettuihin rooleihin. Olkaa aktiivisia ja verkostoitukaa. Näin saatte kurssista itsellenne mahdollisimman suuren hyödyn, mutta muistakaa myös nauttia kurssin aikana teille tarjoutuvista ainutkertaisista elämyksistä.

Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia.   

 Jag önskar er en trevlig och angenäm försvarskurs.

 


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä