Puheet
Puolustusministeri Niinistön juhlapuhe Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivien pääjuhlassa Tammisaaressa
Hyvät vapaussodan perinteiden vaalijat, arvoisa juhlayleisö, mina damer och herrar
Runsaan vuoden kuluttua juhlistamme Suomen 100-vuotista taivalta itsenäisenä valtiona. Vaikka ensimmäinen maailmansota ja etenkin Venäjän vallankumoukset edesauttoivat itsenäisyyspyrkimyksissä, ei vapaus tullut vaivatta. Vapauden eteen oli tehtävä työtä ja vapauden eteen oli taisteltava.
Merkittävä osuus Suomen vapaussodan lopputulokseen oli Saksassa koulutuksensa saaneilla jääkäreillä. Jääkärit muodostivat valtiollisen vapautemme etujoukon, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin.
Ensimmäiset 60 jääkäriä palasivat Suomeen jo syksyllä 1917 ja alkoivat kouluttaa suojeluskuntia ja organisoida niitä yhtenäiseksi joukoksi. Vapaussodan alkaessa Suomen armeija koostui heikosti koulutetuista ja puutteellisesti varustetuista suojeluskuntalaisista.
Helmikuun lopulla 1918 tilanne parani merkittävästi, kun yleinen asevelvollisuus otettiin käyttöön ja jääkärien pääosa saapui Vaasaan. Jääkärien paluun myötä armeija sai lisää kouluttajia ja sotakokemusta omaavaa päällystöä. Tällä oli huomattava merkitys sodan lopputulokseen.
Jääkärien johdolla hallituksen joukot onnistuivat vähitellen ottamaan aloitteen haltuunsa ja pääsivät niskan päälle kamppailussa Suomen vapaudesta.
Hyvä juhlayleisö
Jääkärit saivat sotilaskoulutuksensa Saksassa, mutta käyttivät saamiaan oppeja Suomen itsenäisyyden hyväksi. Tästä on kyse myös tämän päivän kansainvälisessä koulutus- ja harjoitusyhteistyössä.
Harjoittelemalla kumppanimaidemme kanssa me saamme oppia, jota voimme hyödyntää oman maamme puolustamisessa. Kustannustehokkainta harjoittelu on silloin, kun kumppanimme tulevat tänne Suomeen harjoittelemaan. Tällöin meidän ei tarvitse maksaa niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat kaluston ja henkilöstön siirtämisestä harjoitusalueille. Harjoittelu Suomessa myös kehittää osaamistamme juuri siinä ympäristössä, jossa meidän tosipaikan tullen on osattava toimia.
I vår har det internationella övningssamarbetet angående utvecklandet av vårt försvar lyfts fram i media. Frihetskrigets och jägarnas historia visar dock att internationellt samarbete inte är något nytt. Under hela vår historia har internationella relationer och internationellt samarbete spelat en viktig roll vid utvecklandet av försvaret.
Materielsamarbete har alltid varit viktigt för att utrusta försvarsmakten med moderna vapensystem. Lika viktigt har det varit för försvarsmakten att bedriva internationellt samarbete för att utveckla personalens kunnande. Det är det också i framtiden.
Tillsammans med våra partnerländer kan vi öva med större förband och med specialförmågor som vi inte ensamma har till vår förfogande. Internationella övningar erbjuder också en chans att jämföra vårt kunnande med andra länders och på så sätt försäkra att vi fortfarande står på toppen. Det finns alltså goda skäl att öva med andra länder. Samtidigt måste man komma ihåg att det viktigaste arbetet för att utveckla vårt försvar görs här hemma i garnisonerna och på inhemska övningsområden.
Jääkäreiden kouluttamisen lisäksi Saksa auttoi Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä myös muilla tavoin. Etenkin ennen vapaussotaa ja sen aikana saadulla aseavulla oli merkitystä. Sodan edetessä aseapuakin tärkeämmäksi muodostui silloisen nopean toiminnan joukon, Saksan Itämeren divisioonan osallistuminen sotatoimiin Suomessa.
Suomi sai vapaussodassa ja myös jatkosodassa apua, koska avun antaminen oli Saksan etujen mukaista. Näin se on tänäkin päivänä. Apua saa, oli sotilasliiton jäsen tai ei, jos avun antamisesta on hyötyä myös avun antajalle.
Edellytyksenä tietenkin on, että avun tarvitsijalla on valmius sen vastaanottamiseen. Työtä tarvittavan valmiuden eteen on puolustusvoimissa tehty jo pitkään. Yhteistoimintakykyämme on johdonmukaisesti kehitetty kansainvälisissä harjoituksissa ja kriisinhallintaoperaatioissa. Niin ikään materiaalihankinnoissa on yhteensopivuus kumppaniemme kanssa ollut tärkeä kriteeri.
Voikin sanoa, että sotilaallisesti valmiutemme ulkomaisen avun vastaanottamiseen on varsin hyvä. Aiheeseen liittyvä oikeudellinen sääntely on kuitenkin tähän saakka ollut puutteellista. Lainsäädännössämme on ollut sotilaallisen avun mentävä aukko. Nyt tätä asiaa ollaan korjaamassa.
Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä on kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvä hallituksen esitys. Ulkoministeriön johdolla valmistellussa esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta.
Lain ensisijainen tarkoitus on selkiyttää päätöksentekomenettelyä tilanteissa, joissa Suomen olisi tarpeen antaa sotilaallista apua EU:n yhteisvastuu- tai keskinäisen avunannon lausekkeen nojalla. Samalla säädetään myös avun vastaanottamiseen liittyvästä päätöksenteosta.
Hyvät kuulijat
EU:n Lissabonin sopimusvelvoitteiden täyttäminen edellyttää muutoksia myös puolustushallinnon lainsäädäntöön. Kansainvälisen avun antaminen on tarve lisätä uudeksi tehtäväksi puolustusvoimien nykyisten tehtävien, Suomen sotilaallisen puolustamisen, muiden viranomaisten tukemisen ja sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisen rinnalle. Tätä koskeva lakiesitys on tarkoitus jättää eduskunnalle parin viikon sisällä.
Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien laajeneminen tarkoittaa myös palkatun henkilöstön virkavelvoitteiden laajenemista. Jatkossa puolustusvoimien henkilöstöä voidaan esityksen mukaan määrätä myös ulkomailla toteutettaviin kansainvälisen avun tehtäviin.
Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on perinteisesti perustunut vapaaehtoisuuteen. Se saa olla sitä jatkossakin. Kun palvelussuhteen ehdot ovat kunnossa, niin lähtijöitä kyllä löytyy. Sen sijaan, kun kyse on Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttämisestä, ei pelkän vapaaehtoisuuden varaan voida laskea. Kyse on uskottavuudesta.
Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että myös kansainvälisen avun tehtäviin käytetään ensisijaisesti halukkuutensa ilmaisseita tai kriisinhallintapooleihin kuuluvia henkilöitä. Mutta saattaa olla, että joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa näin ei voida menetellä. Tällöin puolustusvoimilla on oltava mahdollisuus käyttää työntekijöihinsä, ammattisotilaisiin, työnjohto-oikeutta ja määrätä heidät tehtäviin. Muussa tapauksessa koko avun antaminen tai vastaanottaminen saattaisi estyä yksittäisen avainhenkilön vastustukseen.
Asevelvollisille vastaavaa velvollisuutta ei olla esittämässä. Toisin kuin ammattisotilaat, ovat asevelvolliset, niin varusmiehet kuin reserviläisetkin, palveluksessa lakisääteisen maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseksi. Siksi varusmiesten osallistuminen kaikkiin kansainvälisiin tehtäviin tulee jatkossakin perustumaan vapaaehtoisuuteen. Mitä taas tulee reserviläisiin, niin ajatus on, että vapaaehtoisesti kansainvälisiin tehtäviin hakeutuvat reserviläiset otetaan tehtävän ajaksi puolustusvoimien palkkalistoille, virkasuhteeseen.
Ärade festpublik
Det är viktigt att försvarsmakten har förmågan att vid behov ge bistånd till andra länder i enlighet med Lissabonfördragets förpliktelser. Möjlighet att ge bistånd öppnar också nya utsikter för det bilaterala finsk - svenska försvarssamarbetet. Om vi inte är beredda att stödja andra länder då kan vi inte förvänta oss att andra länder hjälper oss heller, ifall det vid något tillfälle skulle behövas.
Som ett militärt alliansfritt land kan vi emellertid inte lita på hjälp utifrån. Vi måste ta hand om vårt eget försvar.
Turvallisuustilanteen heikkeneminen korostaa entisestään puolustuksemme toimintakyvystä huolehtimisen tärkeyttä.
Tänä päivänä Suomen linja − yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta kiinni pitäminen − näyttäytyy viisaana politiikkana. Muuttunut turvallisuustilanne ei meiltä ole vaatinut sellaisia linjanmuutoksia, joita monissa muissa maissa on jouduttu tekemään. Puolustusratkaisumme on osoittautunut aikaa kestäväksi.
Keskeinen kysymys kuitenkin on: ”Miten puolustuksemme uskottavuus turvataan myös tulevina vuosina?”
Etenkään resurssien näkökulmasta ei kysymykseen ole olemassa helppoa vastausta. Vaikka yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas tapa järjestää Suomen kaltaisen, väkimäärältään pienen, mutta pinta-alaltaan suuren maan puolustus, vaatii sekin resursseja. Pääosin reservistä koostuvat sodan ajan joukot on kyettävä varustamaan ja kouluttamaan tehtävien edellyttämällä tavalla. Edessämme on myös merivoimien aluskaluston uusiminen ja ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaaminen uusilla monitoimihävittäjillä.
Nykyisessä valtiontalouden tilanteessa yhtälö rahoituskysymysten ratkaisemiseksi ei ole helppo. Päätökset puolustuksemme tulevaisuudesta eivät kuitenkaan voi eivätkä saa perustua pelkästään taloudellisiin seikkoihin. Isänmaan puolustusta ei voi laiminlyödä edes taloudellisesti vaikeina aikoina.
Arvoisa juhlayleisö
Vapaussota oli tärkeä osa sitä kehitystä, joka johti Suomen itsenäistymiseen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksemme syntyyn. Kiitos vapaussotureiden me saamme elää länsimaisessa hyvinvointivaltiossa ja voimme kantaa huolta puolustuksemme tulevaisuudesta.
Att sköta om Finlands försvar är också ett sätt att hedra arvet från Frihetskriget. Jag önskar er alla en angenäm sommarfest.
Toivotan teille kaikille hyvää juhlapäivää.