Puheet

11.09.2017 12:30

Puolustusministeri Niinistön puhe Hyytiälä-panssariestekiven paljastusjuhlassa Juupajoella

Hyytiälä2

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, kotirintamanaiset, maanpuolus- tustyöntekijät, hyvät naiset ja herrat

Pian paljastettava muistokivi muistuttaa meitä kasankunnan kohtalonhetkistä. Suursota hiipi Suomen rajoille 30-luvun lähestyessä loppuaan. Maanpuolustuksen kohentamiseen herättiin valitettavasti myöhään, lähes liian myöhään. Kaavailtuja perushankintoja ei kyetty enää toteuttamaan. Yleiseurooppalaisen kriisin tiivistyessä ei sotamateriaalille löytynyt enää myyjiä, valtiot pyrkivät varustamaan omia armeijoitaan – tämä opetus on syytä muistaa tänäkin päivänä. Kotimaassa tehtiin, mikä voitiin ja niinpä Karjalan kannaksella käynnistettiin jo 20-luvulla rakennettujen linnoitteiden täydentäminen.

Ajatus Kannaksen vapaaehtoisesta linnoittamisesta nousi monelta taholta yhtäaikaisesti. Yksittäisillä ihmisillä ja eri maanpuolustusjärjestöillä oli halu kantaa kortensa maanpuolustuksen kekoon. Muun muassa Akateeminen Karjala -Seura sekä suojeluskuntajärjestö esittivät, että kesäksi 1939 järjestettäisiin vapaaehtoisia linnoitustöitä. Työ – jonka puolustusministeri Juho Niukkanen hyväksyi keväällä toteutettavaksi – organisoitiin suojeluskunnan johdettavaksi.

Toiminnan perusajatuksena oli, että kukin vapaaehtoinen työskentelisi viikosta kolmeen. Näin yksittäistä vapaaehtoista ei kuormitettaisi liikaa. Yhdessä tekemisen ja auttamisen mahdollisuus tarjoutui myös mahdollisimman monelle.

Työmaat organisoitiin viidelle laajalle alueelle. Ne kaikki olivat puolustuksen ytimessä, Karjalan kannaksella. Työtä tekevät tiesivät, että heidän panoksellaan oli suoranainen vaikutus valtakunnan puolustukseen. Heidän työnsä säästäisi suomalaisten miesten verta, mikäli maa joutuisi sotaan. Työmailla urakoi yhtäaikaisesti kolmisen tuhatta miestä, ensisijaisesti estetöissä. Työmuodostelmien huolto oli sälytetty lottien varaan.

Nykysilmin tarkasteltuna projekti vaikuttaa lähes epätodelliselta. Ammattijärjestöt eivät nostaneet metakkaa siitä, että rakentamisen amatöörejä tuli työskentelemään samalle alueelle ammattimiesten kanssa. Alueen maanomistajat tyytyivät pääsääntöisesti siihen, että heidän alueellaan linnoitettavat kohteet vuokrattiin valtiolle 20 vuodeksi. Vapaaehtoiset työntekijät suostuivat tekemään töitä koko lailla alkeellisissa olosuhteissa. Jopa rautatiet suostuivat velottamaan työvoiman kuljetuksia normaalitariffia alemmalla hinnalla. Kannaksella oli nykytermein ilmaistuna ”yhdessä tekemisen meininki”.

Tähän työhön osallistui myös kaksi metsäylioppilaiden kesäkurssia Helsingin yliopiston metsänhoitaja Martti Tertin johdolla. Kahden viikon työjakson aikana nuoret metsäylioppilaat rakensivat panssariestettä, jonka jyhkeä Hyytiälä-nimikkokivi nyt seisoo edessämme muistuttamassa tuosta urakasta sekä siitä uhrista, jonka metsänhoitajat ja koko sotasukupolvi antoivat.
Suomen linnoittamisen historia-teoksen kirjoittanut kenraali Reino Arimo arvioi vapaaehtoistyön merkitystä seuraavin sanoin: ”Kun ajan loppuessa kesken työviikkoja todellisuudessa kertyi vain 50 000, oli työn rahallinen arvo hieman alle 10 miljoonaan markkaa, mutta sen todellinen merkitys sekä Kannaksen puolustuskuntoisuuden että kansan puolustustahdon kohottamisen kannalta oli rahassa mittaamaton.”

Kuten hyvin tiedämme, ei vapaaehtoistyö valunut hukkaan. Pari kuukautta työn päättymisen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisodassa, tulkitaan sitä sitten miten tahansa, oli kyse paljolti yksin suurvaltaa vastaan taistelevan kansakunnan henkisestä kestokyvystä. Vapaaehtoistyö rakensi tätä kestokykyä. Sotilaallisen merkityksen lisäksi lapiojääkärien linnoituskesä nostatti maanpuolustustahtoa.

Arvoisat kuulijat
Vapaaehtoistyöllä on tänäkin päivänä suuri merkitys. Kymmenet, sadat tuhannet ihmiset osallistuvat erilaiseen vapaaehtoistyöhön. Maanpuolustuksen saralla on lukuisa joukko toimijoita, joiden toiminta tähtää niin henkisen kestokyvyn kuin sotilaallisen suorituskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tämä on noteerattu myös hallitusohjelmassa ja hiljattain hyväksytyssä valtioneuvoston puolustusselonteossa. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävät korostuvat paikallispuolustuksessa, joka kohentuu merkittävästi sodan ajan vahvuuden noustessa 230 000:sta noin 280 000:een.

Tulemme kehittämään vapaaehtoista maanpuolustusta kuluvan hallituskauden aikana. Puolustusvoimat selvittää tällä hetkellä erilaisia malleja paikallispuolustuksen tehostamiseksi. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä tulee olemaan kaikissa malleissa nykyistä korostetumpi asema. Aikakautemme vapaaehtoiset eivät kuitenkaan osallistu linnoitustöihin. 2020-luvun vapaaehtoisille riittää työsarkaa laajojen alueiden valvonnassa, perustamisen varmistamisessa ja muiden viranomaisten avustamisessa.   

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat ja rintamanaiset
Haluan näin lopuksi vielä osoittaa erityiskiitokseni teille. Te ette antaneet periksi, vaan teitte arvokkaimman työn, minkä kansalainen voi tehdä – te turvasitte maamme itsenäisyyden. Olemme siitä teille syvästi kiitollisia. Panssariestekivi Hyytiälä olkoon kunnianosoitus sotiemme veteraaneille ja satavuotiaalle Suomelle.


Palaa otsikoihin



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä