Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Iisalmen Reserviupseerikerhon 75-vuotisjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Iisalmen Reserviupseerikerhon Herra puheenjohtaja, hyvä juhlaväki, naiset ja miehet; Itsenäisyyspäivän aatto on paras mahdollinen ajankohta maanpuolustusjuhlalle.

Kotikaupungin juhla on ylipäätänsä iso asia ja on aina kunnia-asia puhua kotikaupungin juhlassa. Mutta erityisen merkittäväksi tämän tapahtuman tekee nyt juhlittavan yhdistyksen kunnioitettava ikä, 75 vuotta.

Aktiivinen keskustelu maanpuolustuksemme perusteista jatkuu ja vieläpä kovilla panoksilla. Viimeisimpänä on esillä ollut sotilaallisen kriisinhallintalain käsittely ja siinä Tasavallan Presidentin asema päätöksenteossa. Hallituksen ehdotus vahvistaa presidentin aseman pysymisen nykyvahvuisena myös ylipäällikkönä. Turvallisuuspoliittinen keskustelu jatkuu, sillä valmisteluputkessa ovat valmiuslaki, asevelvollisuuslaki ja laki puolustusvoimista. Tapetilla pysyy myös pohdinta liittoutumisesta ja liittoutumattomuudesta. Maamme turvallisuuteen liittyvä keskustelu on paitsi välttämätöntä myös myönteinen asia. Se osoittaa, että suomalaiset ovat aidosti kiinnostuneita isänmaan vakavista perusasioista. Samalla se kertoo 88-vuotiaan itsenäisen tasavallan vireästä henkisestä tilasta.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja on selkeä. Se kiteytyy yhteen lyhyeen lauseeseen: iskukykyisellä sotilaallisella maanpuolustuksella tuetaan viisasta ulkopolitiikkaa. Suomen puolustuksen peruslinjaukset säilytetään ennallaan. Tärkein tehtävä on jatkossakin Suomen itsenäisyyden takaaminen ja kansan vapauden puolustaminen. Tämä vaativa tehtävä hoidetaan sotilaallisesti liittoutumattomana nykyaikaistettavalla, koko maahan ulottuvalla alueellisella puolustusjärjestelmällä, jonka perustan muodostaa uskottava asevelvollisuus- ja reserviläisjärjestelmä. Sitä tukee aktiivinen, mutta järkevä kansainvälinen yhteistyö. Kaikella tällä on yhteiskunnan laaja hyväksyntä, kansan syvimpiä rivejä myöten.

Kolme koria

Puolustusvoimien ja -hallinnon rooli ja tehtävät – tänään ja huomenna – voidaan jakaa kolmeen koriin, joista on myönteistä konkreettista ammennettavaa suomalaisten turvallisuuden hyväksi - ja laajemminkin. Tärkein ja ylivoimaisesti painavin niistä koreista sisältää kaikki ne tehtävät, jotka tähtäävät maamme sotilaallisen puolustuksen toteuttamiseen. Se on peruskori.

Toisessa korissa ovat kansainväliset tehtävät, joiden määrä on kasvanut merkittävästi Suomen liityttyä vuoden 1995 alussa Euroopan Unionin jäseneksi. Suomi osallistuu tänä päivänä aktiivisesti Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen ja yhteistyöhön Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Suomalaisella rauhanturvatoiminnalla on puolivuosisatainen ja noin 50.000 nais- ja miesrauhanturvaajan historia. Tämän päivän turvallisuusuhat eivät noudattele valtioiden rajoja, ja jo siksi kansainvälinen yhteistyö on meille tärkeätä.

Kolmannessa korissa puolestaan ovat puolustusvoimien viranomaisyhteistyötä vahvistavat tehtävät eli muiden viranomaisten tukeminen. Puolustusvoimien voimavaroja voidaan ja niitä myös tulee käyttää yhteiskunnan suojaamiseksi ei-sotilaallisia uhkia, kuten esimerkiksi terrori-iskuja vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa virka-avun antamista tarvitsijoille. Sitä osaamista on.

Pelkistettynä; ei-sotilaalliset uhat horjuttavat turvallisuuttamme – niin meistä nyt tuntuu - mutta se ei saa johtaa sinisilmäisyyteen sotilaallisten uhkien osalta eikä puolustusvoimien monipuolisten kykyjen käyttämättömyyteen tietyissä siviili – ja luonnononnettomuuksissa.

Puolustusvoimien asema tulevaisuudessa

Puolustuksemme perusta on toimiva asevelvollisuus- ja reserviläisjärjestelmä, joka nojaa meillä perinteisesti vahvana pysyneeseen maanpuolustustahtoon. Toissa viikolla julkaistussa Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan mielipidetutkimuksessa 77 prosenttia vastanneista ilmoitti valmiutensa aseellisesti puolustaa maatamme, jos tarve niin vaatii. Samassa tutkimuksessa 78 prosenttia katsoo, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä tulee säilyttää ennallaan. Poikkeuksellisen kovia lukuja. Näiden perusteella voidaan pitävästi sanoa, että puolustusvoimien asema on yhteiskunnassamme arvostettu ja kiistaton.

Nykyisenkaltaista laajaa maanpuolustuksen arvostusta ja hyväksyntää ei voida jatkossa pitää automaationa. Veteraanien rivit harvenevat. Nykyisillä ja tulevilla sukupolvilla on yhä harvemmin mahdollisuus kuulla suoraan veteraaneilta heidän arvokkaita kokemuksiaan ja näkemyksiään Suomesta ja sen itsenäisyyden puolustamisesta. Ei tulla ajatelleeksi, että Suomikin on ollut tilanteessa, jossa itsenäisyytemme oli vaakalaudalla. Samanaikaisesti uudet uhkat, kuten esimerkiksi vakavien sairauksien leviäminen, taloudellisen hyvinvoinnin romahtaminen tai luonnonkatastrofit ovat päällimmäisinä kansalaisten mielissä. Tämän päivän suomalaisille itsenäisyys on itsestäänselvyys.

Kasvavana haasteena onkin, että sukupolvesta toiseen ymmärretään se, että Suomen itsenäisyys on lunastettava joka päivä. Tärkein perusedellytys Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen linjan kannatukselle jatkossakin on se, että Suomen kansa - jokainen meistä - kokee sekä asia- että tunnesyillä oman isänmaamme vahvuuksineen ja heikkouksineenkin puolustamisen arvoiseksi, myös ääritilanteessa. Olen vakuuttunut, että mitä oikeudenmukaisempi yhteiskuntamme on, sitä valmiimpia kaikki ovat maamme puolustamiseen. Tarkoitan sitä, että yhteiskunnan tulee tarjota jokaiselle suomalaiselle työtä, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Vain tältä pohjalta syntyy aito maanpuolustushenki, jota yhteiset vakavat historiakokemuksemme vahvistavat.

Toinen perusedellytys on se, että uskomme itse aidosti turvallisuuspoliittiseen perusratkaisuumme nyt ja huomenna. Ovatko puolustuksen välineemme ja sen käytön lähtökohdat asianmukaisessa järjestyksessä? Näin on tänä päivänä, mutta jatkossa puolustusvoimien aseman perään tullaan kysymään yhä enemmän. Maan sotilaallisen puolustuskyvyn ajan tasalla pitäminen maksaa, etenkin kun samanaikaisesti valtionhallinnossa on paineita säästämiseen ja toiminnan tehostamiseen. Meidän tuleekin käydä avointa keskustelua puolustuksemme perusteista ja tavoitteista. Tärkeää on huomata se, että meillä Suomessa on onneksi mahdollisuus erilaisiin valintoihin. Emme ole ajaneet tai ajamassa puolustustamme umpikujaan, kuten joissakin Euroopan maissa ja aivan lähialueillammekin on käynyt.

Kolmas perusedellytys liittyy läheisesti yleiseen asevelvollisuuteen. Puolustusvoimien yhteiskunnallisen arvostuksen kannalta on tärkeää, että puolustusvoimien toiminta koetaan järkeväksi. Mitä suurempi määrä suomalaisia nuoria suorittaa laadukkaan, nousujohteisen ja mielekkääksi koetun asevelvollisuuden, sitä suurempi ymmärrys puolustusasioita kohtaan Suomessa on. Esimerkiksi simputuksen suhteen tulee olla nollatoleranssi. Samat vaateet koskevat varusmiespalvelusta seuraavia kertausharjoituksia. Ne eväät, jotka varusmiespalveluksen aikana annetaan, on koettava hyödyllisiksi myös palvelusajan jälkeen siviili- ja työelämässä. Myös tässä on puolustusvoimien seurattava aikaansa.

Puolustusvoimien antaman koulutuksen päätarkoitus on selvä: annetaan tarvittavat tiedot ja taidot maamme puolustamiseen. Tässä koulutuksessa hankitaan myös sellaista pääomaa, jota voidaan hyödyntää laajemminkin yhteiskuntamme turvallisuuden hyväksi.

Suomen ”salainen ase”

Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja –taitoisia reserviläisiä. Reserviläisiin perustuvan järjestelmän kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Se on Suomen ikioma ”salainen ase”. Puolustusvoimien antamaa reserviupseerikoulutusta arvostetaan enenevästi myös siviilielämässä. Reserviupseeriliitolla ja sen jäsenyhdistyksillä on reservimme päällystön tietojen ja taitojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä tärkeä asema. Liiton työn suora vaikutus maamme korkeaan maanpuolustustahtoon on kiistaton. Koko kansan puolustusvoimien päällystö nousee kansan parista.

Reserviläisjohtajiemme korkea taitotaso on tullut selkeästi esiin myös niissä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, joihin Suomi osallistuu. Sotilaamme ovat niissä keränneet osaamisellaan arvostusta ja hyvää mainetta Suomelle. Puolustuksemme kannalta on välttämätöntä, että meillä on käytössämme ammattitaitoinen ja motivoitunut reservi silloin, kun pilliin puhalletaan.

Vuonna 1930 perustettu Iisalmen Reserviupseerikerho on Pohjois-Savon vanhimpia reserviupseerikerhoja. Se on tunnustettu maanpuolustuskentällä. Se kokoaa rakentavalla tavalla yhteen maanpuolustushenkisiä savolaisia. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon vuosittain järjestettävä valtakunnallinen ja perinteikäs Sandels-Jotos. Yhdistyksenne on kuvannut jotosta osuvasti tapahtumaksi, jossa jotokselle osallistuva saa kokea ”paitsi maanpuolustuksellisen kokemuksen lisäystä myös keväisen luonnon heräämisen ja sen alkavat pesimispuuhat”. Se on monella tavoin kehittävää ja mieltä virkistävää maanpuolustustyötä.

Näillä sanoilla onnittelen Iisalmen Reserviupseerikerhoa Ry:tä sen 75-vuotisjuhlavuotena. Toivotan yhdistykselle ja sen jäsenistölle menestystä tulevissa maanpuolustushaasteissa sekä teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta.

Palaa otsikoihin