Puheet 1999
05.12.2001 17:34
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa 30.11.1999 Kaartin korttelissa, Helsingissä
Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa 30.11.1999 Kaartin korttelissa, Helsingissä Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat Ärade åhörare, mina damer och herrar Neuvostoliiton voimakas poliittinen painostus Suomea kohtaan marraskuun viimeisillä viikoilla vuonna 1939 muuttui päivälleen 60 vuotta sitten aamuhämärissä sotilaalliseksi hyökkäykseksi maatamme vastaan.
Me puhumme tänään talvisodasta itsestään selvänä 105 päivän sankarillisena taisteluna. Sodan syttyessä Suomen kansan ehkä päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin pelko maan kohtalosta.
Suomen itärajalla taisteli kuitenkin tulikasteen saatuaan peräänantamatonta maanpuolustustahtoa osoittanut suomalainen Isänmaan puolustaja. Hyökkääjän oletus maamme helposta ja nopeasta miehittämisestä oli kaikonnut viimeistään jouluun mennessä. Kollaat, Kuhmot, Sallat, Suomussalmet, Summat, Taipaleet ja Tolvajärvet kirjattiin Suomen historiaan lähtemättömästi.
Hyvät kuulijat
Vuosi vuodelta olemme ymmärtäneet entistä selkeämmin talvisodan raskain uhrein hankitun torjuntavoiton merkityksen Suomen kansalle. Olemme saaneet kehittää Isänmaatamme itsenäisenä kansakuntana. Tämän mahdollisuuden olemme käyttäneet erinomaisella tavalla. Siitä on todisteena maamme ja kansalaistemme hyvinvointi sekä erityisesti se, että olemme saaneet jatkaa yhteiskuntamme kehittämistä kansainvälisen yhteisön arvostettuna jäsenenä.
Nöyrä kiitoksemme ei enää tässä ajassa kohtaa sotiemme sankarivainajia eikä niitä veteraanejamme, jotka ovat myöhemmin siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Meidän jälkipolvien tehtävänä on tänään kaikin käytettävissä olevin keinoin tasoittaa elämänsä ehtoossa taivaltavan suomalaisen rintamaveteraanin elämää. Se on meidän jokaisen suomalaisen yhteinen kunniavelka.
Bästa åhörare
Betydelsen för Finlands folk av vinterkrigets avvärjningsseger är i dag, 60 år efter Sovjetunionens anfall över Karelska näset, tydligare än någonsin. Eftervärlden - vi - har haft den stora förmånen att få utveckla vårt självständiga Fosterland så som vi själva funnit för gott. Vårt ödmjuka tack når inte längre de i vinterkriget stupade hjältarna, ej heller de i senare fredsuppgifter uttröttade soldater, vilka av sin kommendör marskalk Mannerheim kallades den gråa bondearmén. Hedersskuld till våra krigshjältar går ej att återbetala, men låt det bli vår hederssak att fortsätt utveckla vår Fosterland.
Arvoisat kuulijat
Meille puolustushallinnossa työskenteleville velvoittavinta talvisodan perintöä on tänään se, että me vastaamme suomalaisen yhteiskunnan meille antamin valtuuksin maanpuolustuksemme henkisen, materiaalisen, koulutuksellisen ja sotilasammatillisen valmiuden riittävästä tasosta.
Puolustushallinnossa työskentelevien työpäivän täyttää tänä päivänä mitä moninaisemmat tehtävät perinteisestä rauhanturvaamisesta kehittyvään eurooppalaiseen kriisinhallintaan. Rinnan tiivistyvän kansainvälisen yhteistyön meidän on kuitenkin muistettava, että kansallinen puolustuksemme on meille yksiselitteisesti tärkein. Tämä teesi perintönä talvisodan veteraaneilta olkoon naulattuna meidän jokaisen työhuoneen oveen.