Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, esitelmä Maanpuolustuksen tuki ry:n vuosikokouksessa

VMP:n kehitysnäkymät Maanpuolustuksen tuki ry:n herra puheenjohtaja, jäsenet, hyvät naiset ja miehet! Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja -koulutuksen historia Suomessa on pitkä.

Sen merkitys puolustuskykymme rakentamisessa on ollut kiistaton koko itsenäisyytemme ajan. 1990-luvun alkupuolella virallisestikin uudelleen henkiin herätetty vapaaehtoinen maanpuolustus jatkaa näitä kunniakkaita perinteitä nykypäivän vaatimusten mukaan muotoutuneessa organisaatiossaan. Tässä kentässä yli viisi vuosikymmentä toimineella Maanpuolustuksen tuki ry:llä on oma merkittävä tehtävä jäsenjärjestöjensä toimintaedellytysten turvaamisessa. Työllänne on selkeä ja kaikella todennäköisyydellä yhä suurempi tilaus myös tulevaisuudessa.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön taustalla vaikuttava järjestäytyminen on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana kehittynyt askel askeleelta. Lukuisten työryhmien työn, järjestökentässä tapahtuneiden rakenteellisten muutosten sekä lainsäädännöllisten toimien seurauksena olemme saavuttaneet nykytilan, jossa vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on sama tärkeä asemansa suomalaisten korkean maanpuolustustahdon konkretisoimisessa käytännön aktiviteeteiksi kuin jo ennen sotiamme. Paljon hyvää on saatu aikaan, vaikka kaikissa tapauksissa kehityksen askeleet eivät aina välttämättä ole tapahtuneetkaan täysin koordinoidusti.

Puolustusvoimat on käyttänyt vapaaehtoiskentän voimavaroja reservinsä osaamisen kehittämiseen koko olemassaolonsa ajan. Nykymuotoinen järjestelmällinen kehitys on tapahtunut nopeasti vuodesta 1993 lähtien, kun Maanpuolustuskoulutus ry perustettiin, ja sen koulutustoiminta alkoi.

Vuodesta 1994 alkaen puolustusvoimien lakisääteisenä tehtävänä on ollut tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Asevelvollisuuslaissa vuodelta 1995 on säädetty puolustusvoimien vapaaehtoisista harjoituksista. Resurssivajeista aiheutuneet vaikeudet puolustusvoimien kertausharjoitusmäärien pitämisessä tavoitellulla tasolla ovat toimineet lisäpontimena vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolin tietoisessa kasvattamisessa.

Viimeisintä vaihetta tässä kehityskulussa edustaa lokakuussa 2002 silloisen puolustusministeri Enestamin asettama puolustusministeriön työryhmä, joka sai tehtäväkseen selvittää vapaaehtoisen maanpuolustustyön tavoitteiden yhteensovittamista sekä eri ministeriöiden työnjakoa, tarpeita ja tukimahdollisuuksia vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle.

Tehtävänantonsa mukaisesti puolustusministeriön työryhmä laatii Vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunnan ohjaamana hallinnonalojen ja vapaaehtoistoiminnan tarpeet huomioon ottavan loppuraportin suosituksineen kuluvan kevään kuluessa. Työryhmän työn tuloksia käytetään hallituksien turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluissa vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämisen linjauksia laadittaessa.

Hyvät vuosikokouksen osanottajat,

Vapaaehtoinen maanpuolustus on tällä hetkellä puolustusvoimien kannalta katsottuna kaksitahoista: toisaalta puolustusvoimat järjestää itse vapaaehtoisia harjoituksia ja toisaalta tukee sekä ohjaa Maanpuolustuskoulutus ry:n johtamaa vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Maanpuolustuskoulutus ry on keskittynyt yksittäisten henkilöiden kouluttamiseen. Puolustusvoimien vapaaehtoiset harjoitukset on pääosin kohdennettu antamaan sodan ajan joukkojen johtajistolle mahdollisuuden yhteydenpitoon omaan sodan ajan joukkoonsa. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen piirissä toimivassa henkilöstössä on tällä hetkellä olemassa potentiaalia, jota ei täysin kyetä hyödyntämään. Tässä kokonaisuudessa on vielä kehittämistä.

Vapaaehtoistoiminnan volyymi on voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2003 puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin osallistui 12 000 ja Maanpuolustuskoulutus ry:n kursseille 16 000 asevelvollista, mikä on valtakunnallisesti tarkasteltuna mittava määrä. Lisäksi Maanpuolustuskoulutus ry:n kursseille osallistui 10 000 ei-asevelvollista suomalaista, myös suuri joukko naisia. Tilaus vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarjonnalle on siis olemassa. Eräänä ongelmana näyttää olevan se, että ei-asevelvollisen henkilöstön oikeudet ja velvollisuudet eivät ole säädösperusteiden osalta ajan tasalla. Ei-asevelvolliset naiset ovat juuri tällainen suuri ryhmä.

Puolustushallinnon kannalta vapaaehtoistoiminnan tukemisessa ja ohjaamisessa on tärkeää varmistaa resurssien tehokas käyttö ja yhteistoiminta sopimuksilla. Puolustusvoimille kyse on valmistautumisesta poikkeusoloihin, missä hallinnonaloille yhteiset päämäärät ja poikkihallinnollisuus korostuvat. Yhteensovittaminen on tärkeää myös sen johdosta, että viranomaisten vapaaehtoistoimintaan ohjaamat resurssit jaetaan hallinnonaloittain.

Keskeisinä toimintaperiaatteina ovat hallinnonaloittain tapahtuva ohjaus, resursointi ja työskentely sekä toisaalta poikkihallinnollisiin kokonaisuuksiin ulottuva yhteistoiminta.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on sekä harrastustoimintaa että entistä enemmän myös osa puolustusvoimien kehittyvää koulutusjärjestelmää, jolla tuetaan ja parannetaan sodan ajan reservin osaamista. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen päämääränä on puolustuskyvyn edistäminen, maanpuolustustahdon lujittaminen ja viranomaisten poikkeusoloihin varautumisen tukeminen. Järjestelmän kautta asevelvollisilla on mahdollisuus täydentää osaamistaan sodan ajan tehtävissään, kouluttaa itseään saadakseen mielekäs sodan ajan sijoitus ja sitoutua mukaan aktiiviseen toimintaan.

Kaikilla kansalaisilla ja muillakin kuin maanpuolustusjärjestöillä tulee tuon kovan ytimen ohella samalla olla mahdollisuus osallistua maanpuolustustyöhön haluamallaan tavalla. Näin ylläpidetään maanpuolustustahtoa, tuetaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista kaikissa turvallisuustilanteissa ja tehostetaan kokonaismaanpuolustusta.

Arvoisat kuulijat,

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittäminen jatkuu ainakin neljällä rintamalla selonteon syksyllä tapahtuvan eduskuntakäsittelyn jälkeen. Nämä ovat 1) vuonna 1996 asetetun vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan roolin kehittäminen 2) puolustusvoimien käyttämän vapaaehtoistoiminnan kehittäminen 3) Maanpuolustuskoulutus ry:n toiminnan kehittäminen sekä 4) muun vapaaehtoisen järjestökentän toiminnan kehittäminen.

Kommentoin lyhyesti kutakin näistä.

1) Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan roolia voitaisiin kehittää entistäkin selkeämmin valtakunnalliseksi koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttää ohjaavaksi ja yhteen sovittavaksi aktiiviseksi toimijaksi. Neuvottelukunta, joka tekee todella hyvää jälkeä, voisi kehittää työvälineekseen esimerkiksi ”poolin”, joka toimisi yhteistyöelimenä viranomaisten ja järjestöjen toiminnan tarpeiden sekä resurssien vuosittaista yhteensovittamisessa. Tarvittaessa neuvottelukunnalle voitaisiin perustaa eri hallinnonalat kattava työvaliokunta. Neuvottelukunta voisi ottaa keskeisen roolin puolustusvoimien ja MPK ry:n välisessä kehittyvässä tulosohjausprosessissa. Se voisi ohjata myös laajempien yhteiskunnallisten yhteistoimintasopimusten tekemistä.

2) Suomen puolustus perustuu jatkossakin alueelliseen puolustusjärjestelmään, yleiseen asevelvollisuuteen ja kansainväliseen yhteistoimintakykyyn. Puolustusvoimien ydintehtävänä on sotilaallinen maanpuolustus. Vapaaehtoinen maanpuolustus saa lisää vastuuta sodan ajan alueellisten joukkojen osaamisen kehittämisessä.

Maavoimien alueellista johtamisjärjestelmää kehitetään ”kevyempään suuntaan”. Uuden järjestelmän tulisi maakunnissa vastata etenkin vapaaehtoisen maanpuolustuksen haasteisiin suunniteltuja puolustusvoimien maakuntajoukkoja tuotettaessa ja vapaaehtoisen järjestötoiminnan tukemisessa. Suunnitellun uuden paikallisen johtoportaan rooli korostuisi puolustusvoimien tärkeimpänä yhdyssiteenä maakunnan reserviläisiin ja muuhun yhteiskuntaan. Paikalliset johtoportaat vastaisivat muiden tehtäviensä ohella yhteistoiminnassa joukko-osastojen kanssa valmiustehtävistä ja virka-avusta muille viranomaisille.

Osa puolustusvoimien alueellisista joukoista muodostettaisiin paikallisten johtoportaiden alaisiksi ”maakuntajoukoiksi”, joissa reserviläisten vapaaehtoista sitoutumishalukkuutta käytettäisiin tehtäviin sijoittamisessa, koulutuksessa, harjoittelussa sodan ajan kokoonpanossa, paikallispuolustuksessa sekä virka-avussa muille viranomaisille. Maakuntajoukkoon sijoitettu sodan ajan päällystö johtaisi toimintaa käyttäen hyväkseen MPK ry:n palveluja eli kouluttajia ja kurssitarjontaa. Niiden vahvuus saattaisi olla kaikkiaan enintään 50 000 henkilöä.

Paikallisen johtoportaan päällikkö johtaisi myös ”maakuntajoukkojen” toimintaa omalla alueellaan tiiviissä yhteistoiminnassa Maanpuolustuskoulutus ry:n piiripäällikön kanssa. Paikalliset johtoportaat ja Maanpuolustuskoulutus ry:n piirit pyrittäisiin rakentamaan maantieteellisiltä alueiltaan yhteneviksi.

3) Myös Maanpuolustuskoulutus ry:n tehtävät lisääntyvät. Nykyisten tehtävien, puolustusvoimia tukevan koulutuksen, siviiliviranomaisten valmiustehtäviä tukevan koulutuksen ja kansalaisia tukevan arjen turvallisuuteen liittyvän koulutuksen, rinnalle uusina mahdollisina tehtävinä tulisivat kyseeseen koulutus- ja tukiyksiköiden rekrytointi ja johtaminen, paikallisten toimintakeskusten isännöinti, kouluttajien rekrytointi ja kouluttaminen, joukkojen ja muodostelmien koulutus viranomaisten tilauksesta osana poikkeusolojen koulutusjärjestelmää sekä vapaaehtoisen koulutusjärjestelmän kehittäminen.

4) Muun vapaaehtoisen järjestökentän toiminnan kehittämisessä yhteistyö paikallis- ja aluetasolla on keskeisessä asemassa. Tässä tarkoituksessa on noussut esiin ajatus erityisen maakunnallisen toimintakeskusverkoston perustamisesta.

Toimintakeskus olisi kiinteistö ja/tai harjoitusalue, jolla vapaaehtoisen maanpuolustuksen toiminta tapahtuisi puolustusvoimien, MPK ry:n ja muiden ”siviili” järjestöjen yhteistyössä mahdollisimman suurten synergiaetujen saavuttamiseksi.

Oleellinen seikka vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämisessä ja järjestökentän toiminnan koordinoinnissa olisi henkilöstön varaamisjärjestelmän kehittäminen sellaiseksi, että yksilötasolla henkilö vapaaehtoisesti määrittäisi oman kriisiajan ensisijaisen sijoitustoivomuksensa, jotta hänet sijoitettaisiin oikein joko puolustusvoimien, pelastustoimen tai muuhun kriisiajan organisaatioon. Lopullisessa sijoituksessa ratkaisevaa olisi kuitenkin maanpuolustuksen kokonaisetu. Henkilön sijoitustoiveet tai varsinainen varaaminen eivät luonnollisestikaan olisi esteenä harrastustoiminnalle useassakin organisaatiossa.

Hyvät vuosikokouksen osanottajat,

Olen edellä pyrkinyt lyhyesti valottamaan puolustusministeriön näkökulmasta vapaaehtoisen maanpuolustuksen nykytilaa, sen puutteita ja kehittämiseen liittyviä haasteita. Asioista ei ole tehty päätöksiä. Viimeisen sanan sanoo Eduskunta syksyllä.

Korostan lopuksi kahta asiaa. Ensinnäkin tämän päivän suomalaisilla on yllättävän paljoon energiaa ja mielenkiintoa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Se kannattaa hyödyntää ja sitä täytyy myös ohjata yhteiskunnallisesti hyväksyttävään suuntaan. Kysymyshän on myös arkiturvallisuudestamme ja sen takaamisesta, ei vain kriisi tai sotaoloista. Toisekseen pidän tärkeänä, jopa välttämättömänä laajaa poliittista yhteisymmärrystä vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämisessä ja erityisesti maakuntajoukkojen kokoamisessa. Siihenkin näyttää nyt olevan aivan täydet mahdollisuudet.

Toivotan Maanpuolustuksen tuki ry:lle hyvää vuosikokouksen jatkoa sekä parhainta menestystä tehtäviensä hoidossa. Työsarkaa tällä alueella riittää vielä syksyn selonteonkin jälkeen.

Palaa otsikoihin