Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Puhe Bobrikovista nykypäivään -seminaarissa, Reserviupseerikoulun Maneesi Haminassa

Puolustushallinnon varautuminen uusiin uhkiin Arvoisat RUK-seminaarin osanottajat! Suomen kansainvälisessä turvallisuusympäristössä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana suuria muutoksia.

Perinteisten sotilaallisten uhkien tilalle ovat nousseet yhä korostetummin ns. uudet uhkat. Eduskunnan käsiteltävänä parhaillaan olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa uusien uhkien vakavuus on tunnustettu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Uhkien uudelleenarviointia tapahtuu Suomessa ja kaikkialla. Olen tämän vuoden aikana keskustellut terrorismin uhkasta niin Yhdysvaltain ja Venäjän kuin Vietnamin ja Eritrean puolustusministerien kanssa.

Terrorismille ja muille uusille uhkille on ominaista arvaamattomuus, ennakoinnin vaikeus ja lyhyet varoajat. Ne ylittävät valtioiden rajat, eivätkä yksittäiset valtiot kykene niitä yksin torjumaan. Tämän vuoksi kansainvälisen yhteistyön merkitys niiden torjunnassa korostuu voimakkaasti. Ei-sotilaallisiin turvallisuusuhkiin vastaamisessa myös kansallisten viranomaistahojen välinen yhteistyö on tärkeää, sillä tehokas toiminta vaatii useiden rinnakkaisten keinojen käyttöä.

Viranomaisten yhteistyö ja työnjako ovat avainasemassa myös uhkien torjunnassa. Uusien uhkien ennaltaehkäisy ja torjunta kuuluu Suomessa pääasiallisesti muille viranomaisille kuin puolustushallinnolle. Siitä huolimatta myös puolustushallinnon on kansallisessa varautumisessa ja maanpuolustuksen kehittämisessä otettava huomioon uudenlaiset riskit ja uhkat.

Tämä todetaan myös Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Myös Euroopan Unionin joulukuussa 2003 hyväksymässä turvallisuusstrategiassa on kirjattu ylös keskeiset Eurooppaan kohdistuvat ei-sotilaalliset uhkat.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa käsitelläänkin perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi joukkotuhoaseiden leviämistä, tietojärjestelmiin kohdistuvia uhkia ja informaatiosodankäyntiä sekä terrorismia. Puolustushallinto seuraa niiden kehittymistä tarkoin. Selonteossa painotetaan viranomaisyhteistyön merkitystä uusiin uhkiin varautumisessa. Valtioneuvoston kohta vuosi sitten hyväksymässä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa määritellään eri viranomaistahojen vastuut kriisi- ja poikkeusoloissa. Se on Euroopassa eturivin toimintastrategioita. Puolustushallinnon tehtävänä on antaa virka-apua yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojaamiseen muiden viranomaisten sitä pyytäessä.

Terrorismi ei ole uusi ilmiö, mutta sen luonne on muuttunut. Perinteinen poliittinen terrorismi on vähentynyt. Tämän päivän terrori-iskut liittyvät lähes poikkeuksetta radikaaliin ääri-islamilaisuuteen. Suomeen kohdistuvan terrorismin todennäköisyys on alhainen. Terrori-iskun mahdollisuutta ei voida meilläkään sulkea pois. Suomea saatetaan hyödyntää myös terroristien lepoalueena, jossa voidaan suorittaa valmisteluja, tukitoimenpiteitä tai varainkeruuta. Terrorismin uhka voi koskea myös Suomea ulkomailla edustavia kohteita, esimerkiksi rauhanturvajoukkoja, suurlähetystöjä ja matkailijoita.

***

Puolustushallinnolle kuuluu osaltaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen toimintaympäristön kehityksen arviointi, ja siinä on otettava huomioon myös terrorismin muodostama uhka. Lisäksi puolustusvoimille kuuluu sen omien joukkojen ja kohteiden suojaaminen mahdollisilta terrori-iskuilta, myös rauhan aikana.

Puolustusvoimat voi sitä erityisesti pyydettäessä antaa virka-apua muille viranomaisille terrorismin torjuntaan tai terrori-iskun jälkihoitoon liittyvissä toimissa. Tällaiseen virka-apuun liittyvää yhteistoimintaa ja keinovalikoimaa kehitetään, täsmennetään ja harjoitellaan. On tärkeätä, että puolustusvoimissa on olemassa sellaista nopean reagoinnin kykyä, jolla tähän haasteeseen kyetään vastaamaan.

Terrorismin torjunnassa on toimittava yhteistyössä muiden valtioiden kanssa. YK:ssa ja EU:ssa tehtävä työ on erityisen tärkeässä asemassa. Suomi toimii aktiivisesti Euroopan unionin terrorismin vastaisen toiminnan tehostamiseksi ja valmistautuu vastaamaan EU:n perustuslaillisen sopimuksen yhteisvastuulausekkeen asettamiin velvoitteisiin. Puolustushallinto osallistuu kansainvälisissä järjestöissä harjoitettavaan terrorismin vastaiseen yhteistyöhön siltä osin kuin se koskee sen toimialaa.

Terrorismin leviämistä voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää kansainvälisillä konfliktinesto- ja kriisinhallintaoperaatioilla. Terrori-iskut ja epäsymmetristen keinojen käyttö joukkoja vastaan ovat yleisesti ottaen siksi lisääntyneet kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, esimerkiksi Afganistanissa missä on tällä hetkellä lähes 80 suomalaista rauhanturvaajaa. Näin syntyvät haasteet on otettava huomioon sekä joukkorakenteessa niiden kouluttamisessa ja varustamisessa.



Terrorismi on saanut runsaasti kansainvälistä julkisuutta, mikä onkin terroristien tärkeimpiä tavoitteita. Mutta muitakaan uusia turvallisuusuhkia ei sovi unohtaa. Yksi niistä on joukkotuhoaseiden leviämisen muodostama uhka. Kemialliset, biologiset ja ydinaseet ovat jo kauan olleet osa sotilaallista uhkakuvaa, mutta uuden uhkan muodostavat niiden uudet mahdolliset käyttötavat ja päätyminen terroristien kaltaisten ei-valtiollisten toimijoiden käsiin. Eräillä terroristijärjestöillä tiedetään tällaisia pyrkimyksiä olevan, ja uhka joukkotuhoaseiden terroristisesta käytössä on olemassa erityisesti eri puolilla Lähi-itää.



Puolustushallinnossa on tiedostettu tämän uhkan kasvu. Suojelualan ja suojelulääketieteen kehittämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Näiden kykyjen kehittämisessä toimitaan yhteistyössä siviilisektorin kanssa. Puolustushallinto on valmis tukemaan muuta yhteiskuntaa siltä osin kun siltä löytyy tämän alan erityistä osaamista ja kykyä. Kansallisen kykymme tulee olla riittävän vahva, jotta kykenemme tukemaan kansainvälistä toimintaa ja osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi onkin tarjonnut Euroopan unionin joukkopooliin suojeluosastoa, joka tulee olemaan toimintavalmis vuonna 2006.

Joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen puolustushallinto taas osallistuu kansainvälisten sopimusten toimeenpanon tehostamiseen ja uudenlaisten yhteistyömallien kehittämiseen. Tähän voidaan vaikuttaa tarjoamalla asiantuntemusta ja tukea aseidenriisunta- ja asevalvontakysymyksissä sekä kotimaassa että ulkomailla.

***

Nyky-yhteiskunta tukeutuu voimakkaasti erilaisiin tietojärjestelmiin ja teknologiseen infrastruktuuriin. Tämä koskee myös sotilaallista maanpuolustusta. Tietoyhteiskuntakehitys ja verkottuminen laajentavat puolustushallinnon yhteistoimintakenttää. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta tietoteknisen perusrakenteen häiriötön toiminta kaikissa oloissa on ensiarvoisen tärkeää. Tämä edellyttää erilaisiin tietojärjestelmiin kohdistuviin uhkiin sekä informaatiosodankäyntiin varautumista. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa sähkö- ja viestintäjärjestelmien toiminta ja suojaaminen on nostettu yhdeksi lähivuosien kehittämisen painopisteeksi päävastuun siitä kuuluessa liikenne- ja viestintäministeriölle.

Tietoturvallisuutta voivat yksittäisten toimijoiden lisäksi uhata järjestäytynyt rikollisuus, erilaiset terroristijärjestöt ja valtiolliset toimijat. Ne teknologiset keinot, jotka edistävät kauppaa ja tiedonvälitystä, ovat myös rikollisten ja terroristien hyödynnettävissä.

Tietoverkoissa liikkuvat uhkat ovat suuressa määrin globaaleja ja valtioiden rajoista riippumattomia ja kohdistuvat myös puolustushallinnon viesti- ja tietojärjestelmiin. Puolustushallinnon onkin tehokkaasti suojauduttava erilaisilta tietoturvajärjestelmiin kohdistuvilta hyökkäyksiltä. Tietosodankäynnin uhkia ennalta ehkäisevässä valtakunnallisessa varautumisessa puolustushallinnolla on aktiivinen rooli.

Uusia uhkia on monia muitakin, esimerkiksi suuronnettomuudet, ympäristöuhkat, terveyteen kohdistuvat uhkat, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, ääriliikkeiden väkivalta sekä hallitsemattomat väestöliikkeet. Näiden suorat vaikutukset puolustushallintoon ovat vähäisemmät. Osa niistä on kuitenkin sellaisia, että puolustusvoimilla on niihin vastaamisessa merkittävä rooli virka-avun antajana. Kyseeseen voi tulla osallistuminen pelastustoimintaan, avustaminen kuljetuksissa ja alueiden eristämisessä tai ympäristöonnettomuuksien vaikutusten rajoittaminen. Mahdollisia Suomea kohtaavia suuronnettomuuksia voisivat olla ydinvoimalaonnettomuus lähialueillamme, radioaktiivinen laskeuma tai vakava öljyonnettomuus Itämerellä.

***

Puolustushallinnon ensisijaisena tehtävänä on huolehtia sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Tämän ohella on arvioitava, miten ei-sotilaallisten uhkien torjuntaan osallistumiseen voidaan paremmin varautua joukkojen rakenteen, koulutuksen ja varustuksen osalta. On selvää, että uudet uhkat on otettava huomioon. Toimenpiteiden mitoittamisessa on kuitenkin tarpeen säilyttää suhteellisuudentaju. Ei-sotilaalliset uhkat eivät kaikesta huolimatta uhkaa Suomen valtiollista itsenäisyyttä.



Lähivuosina saatetaan joutua etsimään vastauksia moniin vaikeisiin kysymyksiin. Millainen rooli puolustusvoimilla tulisi olla erilaisten ei-sotilaallisten uhkien torjunnassa? Jo nyt avustamme muita viranomaisia, mutta missä määrin resursseja tulisi suunnata enemmän myös muualle kuin perinteisen sotilaallisen toiminnan alueelle,

missä edistetään koko yhteiskunnan kykyä torjua uusia uhkia? Esimerkkinä tästä on roolimme varautumisessa tietosodankäynnin muodostamaan uhkaan. Vaihtoehtona aktiiviselle roolille olisi pitäytyä tiukasti vain puolustushallinnon perinteisissä tehtävissä.

Mikäli pohdinnassa päädytään merkittäviin uudelleenarviointeihin, ohjenuorana voidaan pitää sitä, että puolustushallinto panostaa sellaisiin toimintoihin ja valmiuksiin, jotka ovat käyttökelpoisia sen päätehtävässä, ulkoisten uhkien torjunnassa. Sen toimia tulisi lisäksi suunnata alueille, joilla meillä on osaamista enemmän kuin siviilisektorilla ja jonka kehittämiseen sillä ei yksin ole kykyä. Tästä esimerkkinä voidaan pitää aiemmin mainittua suojelualan kykyä.

Kaikkien uusien uhkien torjunnassa korostuu yhteistyö muiden viranomaistahojen kanssa. Puolustushallinto on aina valmis sen tiivistämiseen. Tähän liittyy keskustelujen käyminen odotusten ja tarpeiden selvittämiseksi, yhteistoimintakäytäntöjen täsmentäminen ja niistä sopiminen sekä virka-apumenettelyn toimivuuden arvioiminen. Toiminnan pitää tapahtua hyvässä yhteistyön hengessä. Erityisesti tulee välttää ajautumasta reviiritaisteluihin, joissa luomme päällekkäisiä rakenteita ja suorituskykyjä. Uudet uhkat ovat haaste sekä meille suomalaisille että koko kansainväliselle yhteistyölle. Puolustushallinto on omalta osaltaan valmis toimimaan suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden parantamiseksi ja kansainvälisen yhteisön vakauden lisäämiseksi.

Palaa otsikoihin