Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistyksen vuosipäivä, Kouvola

Arvoisat Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen jäsenet, naiset ja miehet. Olemme kokoontuneet tänne Kouvolaan kunnioittamaan jääkäreitämme ja vaalimaan heidän meille jättämää arvokasta perintöä.

Jääkäriliikkeen vahvuuksia oli, että se edusti laajasti koko kansaamme. Viime vuosisadan alussa lähti miehiä joka puolelta Suomea ja kaikista kansan kerroksista kohti tuntematonta ja epävarmaa tulevaisuutta, vieraaseen sotaa käyvään maahan ja sen armeijaan. Monet ammatilliset taidot hallittiin, molempia kieliä puhuttiin ja eri aatteelliset suuntaukset olivat joukossa edustettuina.

Miten näin kirjavasta väestä muodostui tiivis ja hyvähenkinen joukko, joka kerrasta toiseen vastasi huutoon ja teki suuria asioita maamme eteen? Sen takia, että päämäärä oli kaikille yhteinen ja kirkas: taistelu uhanalaisen isänmaan itsenäisyyden puolesta.

Testamentissaan vuodelta 1975 Suomen Jääkärit jättivät maamme nuorisolle ja tuleville sukupolville seuraavan perinnön: 1) luottamuksen Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona

2) horjumattoman uskon tämän asian oikeutukseen ja sen voittoon silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta ja 3) tahdon ja uskalluksen taistella kaikissa tilanteissa näiden päämäärien puolesta. Perintö on selkeä, puhutteleva ja velvoittava. Löytyykö yhteiskunnastamme tänä päivänä ainesta tämän perinnön vastaanottajaksi ja toteuttajaksi? Uskon, että vastuunkantamisen tahtoa ja kykyä on nyt ja huomenna.

Puolustusvoimien tärkein tehtävä on jääkäriperinteiden hengessä Suomen kansan ja alueen puolustaminen. Tämähän vahvistettiin joulukuussa eduskunnassa hyväksytyssä selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Selonteko viitoittaa puolustusvoimien tien ensi vuosikymmenelle. Jatkuvasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa meidän on varmistettava, että puolustusvoimilla on kyky suoriutua tehtävistään kunnialla myös tulevaisuudessa. Meidän on puolustettava maatamme ensisijaisesti itse, olimmepa sotilaallisesti liittoutumaton kuten nyt olemme päättäneet, tai liittoutunut, joka mahdollisuus Suomella halutessaan myös on.

Pienen maan turvallisuusstrategialle asettuu tässä ajassa aivan erityisiä vaatimuksia ja tavoitteita. Suomen täytyy olla turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa äärimmäisen realistinen, jopa inhorealistinen. Historian opetus on, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka nykyhetkellä näköalat vaikuttaisivatkin rauhallisilta, seesteisiltä ja ei-uhkaavilta. Historia opettaa, että huonoin mahdollinen vaihtoehto voi toteutua silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa.

Siihenkin täytyy varautua tehokkaasti ja eleettömästi - eikä tässä ole kysymys mistään pahojen aikojen ounastelusta, pelottelusta puhumattakaan.

Turvallisuusstrategian täytyy olla pragmaattinen, käytännönläheinen ja aina ajan tasalla. Dogmeihin ei kannata jähmettyä. Olennaista on se, että Suomen toiminta turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on ennustettavaa, johdonmukaista ja uskottavaa. Suomen on omalla toiminnalla viestittävä, että se on tosissaan oman kansansa turvallisuuden ja itsenäisyyden turvaamisessa.

Kansa kokee aivan oikein puolustusvoimien olevan koko kansan yhteisellä asialla. Kansan ja puolustusvoimien välillä on luottamussuhde jossa järki ja tunne yhdistyvät.

Käsitykseni on, että kansan ja puolustusvoimien välinen läheinen yhteys johtuu paitsi historiasta ja sodista myös siitä, että kaikki kansalaiset pääsevät omakohtaisesti antamaan oman panoksensa puolustusratkaisullemme. Yleinen asevelvollisuus kiinnittää monin sitein kansalaiset maan puolustamiseen ja puolustusvoimiin. Laajapohjaisen vaikuttamisen ja osallistumisen kautta puolustusvoimien koetaan perustellusti olevan nimenomaan Suomen asialla. Samaan suuntaan toimii myös se tosiasia, että puolustusvoimat on läsnä koko maassa.

Niistä muodostuu vankka ja aito perusta suomalaisten poikkeuksellisen korkealle maanpuolustustahdolle. Tällaista pääomaa ei ole viisasta vaarantaa.

Viime sodissa maallamme oli mahdollisuus luottaa jääkäreihin, joilla oli pätevät sotilastiedot ja -taidot. Jääkärit olivat hankkineet itselleen myös siviilitaitoja, joita tarvittiin joukkojen kanssa toimittaessa. Jatkossakin puolustuksemme ytimen muodostaa yleisen asevelvollisuuden kautta koulutettu ammattitaitoinen ja sivistynyt reservi. Yleinen asevelvollisuus on Suomelle sotilaallisesti parhaiten sopiva ja taloudellisesti paras ratkaisu. Kouluttamalla yli 80 % ikäluokasta saamme parhaat voimat isänmaamme puolustamiseen. Lyhyesti; nykyisen asevelvollisuuden kautta saamme hyvää halvalla.

Varusmieskoulutuksen aikana annamme nuorisollemme tarvittavat tiedot ja taidot maamme puolustamiseen. Varusmiesajan jälkeen pääosa näistä nuorista siirtyy reserviin ja palaa siviiliyhteiskuntaan. He hankkivat koulutuksen ja harjaantuvat oman ammattinsa hoitamisessa. Maanpuolustustaitoja voidaan säännöllisin väliajoin harjoittaa kertausharjoituksissa. Ja jos pilliin puhalletaan, tämä ammattiosaaja ja maanpuolustuksen perustiedot ja –taidot hallitseva reserviläinen on puolustuksemme ydin. Järjestelmä toimii, eikä meillä ei ole mitään syytä sitä muuttaa ainakaan sen takia, että muut ovat luopuneet tai luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Käytännön näytöt järjestelmän toimivuudesta saamme tänä päivänä kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista, joissa reserviläisemme ovat näyttäneet kyntensä ja saavat ansaittua kansainvälistä kiitosta työstään.

Eräs jääkäriliikkeen perinnöistä, johon on kiinnitetty valitettavan vähän huomiota on kansainvälisyys ja eurooppalaisuus. Jääkärit hankkivat maailmalta oppeja, joita sittemmin hyödynnettiin itsenäisen Suomen puolustusvoimien rakentamisessa. Myös tänään suomalaisten sotilaiden toiminta rauhanturvatehtävissä antaa uusia välttämättömiä eväitä uuden vuosisadan puolustusvoimille.

Olemme sitoutuneet jatkamaan tässä ajassa sitä työtä, jota Jääkärit pääosan edellisestä vuosisadasta eteemme tekivät. Suomen itsenäisyydestä ja kansan turvallisuudesta on kysymys. Olen vakuuttunut siitä, että kuljemme oikealla tiellä. Puolustuksemme perusta on jatkossakin luja usko ja luottamus siihen, mitä teemme. Kun johonkin asiaan uskotaan, ollaan sen puolesta valmiita tarvittaessa myös toimimaan.

Haluan tässä yhteydessä lausua parhaat kiitokseni Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksellä sen tärkeästä työstä perinnön vaalijana ja sivistäjänä sekä tämän tapahtuman järjestämisestä. Samalla toivotan teille kaikille hyvää kevättä.

Palaa otsikoihin