Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Turvallisuus- ja puolustusasiainkomitean vuosipäiväseminaarissa, Helsingin yliopiston juhlasali

Kokonaismaanpuolustus on Suomen kansallinen turvallisuusratkaisu Puolustusrevisio teki maaliskuussa 1949 ehdotuksen maanpuolustuksen järjestelyistä.

Pitkän valmistelutyön tuloksena annettiin maaliskuussa 1957 puolustusneuvostoa koskeva asetus, jonka mukaan "puolustusneuvosto toimii maanpuolustuksen ylimpänä neuvoa-antavana ja suunnittelevana elimenä sekä tasavallan presidentin neuvottelukuntana valtakunnan puolustusta koskevissa asioissa".

Valtioneuvoston kanslia asetti syyskuussa 1999 työryhmän, jonka puheenjohtajaksi nimettiin valtiosihteeri Rauno Saari. Sen tehtävänä oli tarkastella perustuslain uudistamiseen liittyen puolustusneuvoston asemaa ja tehtäviä koskevan lainsäädännön kehittämistä kahden vaihtoehdon pohjalta. Vaihtoehtoina olivat puolustusneuvostosta säätäminen lailla tai puolustusneuvoston tehtävien osoittaminen ministerivaliokunnalle ja sitä avustavalle erityiselle toimielimelle.

Työryhmä päätyi esittämään puolustusneuvoston lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä puolustusministeriölle sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle UTVA:lle. Pääosa puolustusneuvoston tehtävistä ehdotettiin osoitettaviksi perustettavalle turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle, jonka tuli avustaa puolustusministeriötä ja UTVA:a.

Lipposen hallitus sääti asetuksella turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta päivälleen viisi vuotta sitten 1.3.2000. Minulla onkin miellyttävä tehtävä onnitella vuosipäiväänsä viettävää turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaa sen tähänastisesta toiminnasta.



Hyvät kuulijat!

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean tärkeimpänä tehtävänä on avustaa puolustusministeriötä sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta ja sen yhteensovittamista käsittelevissä asioissa. Puolustusneuvoston perustamisen aikoihin yli 40 vuotta sitten kokonaismaanpuolustuksen tarkoituksena oli turvata kaikki tarvittavat yhteiskunnan voimavarat sotilaallisen maanpuolustuksen käyttöön kansakuntamme kannalta pahimmassa tilanteessa - sodan aikana.

Valtion tehtävänä on taata kansalaisille maan itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien säilyminen kaikissa olosuhteissa. Valmistautuminen pahimman vaihtoehdon varalta näkyy viranomaisten välisessä vastuunjaossa ja lainsäädännössä. Syvän rauhantilan aikana vastuu ja toimivalta yhteiskunnan hyvinvoinnista on ensisijaisesti siviiliviranomaisilla ja heitä johtavilla ministeriöillä. Tilanteen muuttuessa sotilaallisen konfliktin suuntaan siirtyy vastuu turvallisuudesta ja elinmahdollisuuksien turvaamisesta sotilaalliselle maanpuolustukselle.

Viranomaisten ja elinkeinoelämän valmiussuunnittelu kattaa sekä rauhan ajan erilaiset häiriötilanteet että sodan ajan vaatimukset. Johtovastuu on kaikissa valmiustiloissa joko valtioneuvostolla tai asianomaisella ministeriöllä. Puolustusministeriön yhteensovittamistehtävä ei siirrä tai poista vastuuta ja toimivaltaa miltään ministeriöltä niiden omien velvoitteiden hoitamisessa. Eri viranomaisten valmiussuunnittelun yhteensovittamiseksi turvallisuus- ja puolustusasiain komitea seuraa tästä näkökulmasta Suomen toimintaympäristön muutoksia. Kukin ministeriö esittelee itse tärkeiksi katsomiaan valmiussuunnitteluun liittyviä asioita komitean istunnoissa.

Suomessa vuosikymmeniä noudatettu järjestelmä on osoittautunut erittäin toimivaksi. Meistä on myös muualla otettu oppia. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska ovat jopa menneet rauhanajan järjestelyissään meitäkin pitemmälle. Ne ovat hiljattain siirtäneet myös pelastuspalvelun ja väestönsuojelutehtävät puolustusministeriöiden valmistelu- ja johtovastuulle. Meillä ei tällaiseen uudelleenjärjestelyyn ole syytä eikä tarvetta.

Hyvät seminaarin osanottajat!



Tämän vuosipäiväseminaarin teema on ”Kokonaismaanpuolustus on Suomen kansallinen turvallisuusratkaisu”. Se osoittaa jo nimellään suuren muutoksen, joka on tapahtunut kokonaismaanpuolustuksen käsitteessä kuluneiden vuosikymmenten aikana. Järjestely kehitettiin alunperin turvaamaan valtakunnan sotilaallisen puolustuksen voimavarat laaja-alaisesti maahamme kohdistuvassa sodassa. Jo 1960-luvulta lähtien nähtiin, että sama menettelytapa, kokonaismaanpuolustus, on sopiva ratkaisu myös muiden kansallista turvallisuuttamme uhkaavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseen ja hallitsemiseen.

Tänä päivänä kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansakuntamme elinmahdollisuudet ja turvallisuus. Sen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin ja yksityisen sektorin toimenpiteiden sekä kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan koordinointi yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus teki marraskuussa 2003 periaatepäätöksen ja hyväksyi siihen liittyvän strategian yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta. Tämä strategia nykyaikaistaa kokonaismaanpuolustuksemme järjestelyt ottamalla huomioon laajan turvallisuuskäsitteen, nopean kansainvälistymisen, EU-jäsenyyden ja kylmän sodan jälkeen voimakkaasti muuttuneen turvallisuusympäristömme. Periaatepäätöksen ja siihen liittyvän strategian valmisteluun osallistuivat kaikki ministeriöt ja niiden johtamat hallinnonalat yhteistoimintatahoineen. Se on näin aidosti yhteinen strategia.

Yhteiskunnan elintärkeillä toiminnoilla tarkoitetaan valtion johtamista, ulkoista toimintakykyä, valtakunnan sotilaallista puolustamista, sisäistä turvallisuutta, talouden ja yhteiskunnan toimivuutta, väestön toimeentuloturvaa ja toimintakykyä sekä henkistä kriisinkestokykyä. Nämä hallinnonalarajat ylittävät tavoitteet on jaettu 55 konkreettiseksi tehtäväksi, jotka on kyettävä hoitamaan kaikissa tilanteissa.



Hyvät kuulijat!

Aasian tapahtumat 26. joulukuuta 2004 osoittivat, että huolellisinkaan turvallisuusympäristön analysointi ei paljasta kaikkia niitä uhkia, jotka voivat kehittyä katastrofeiksi muutamassa hetkessä. Kaikkien potentiaalisten uhkien tunnistaminen saati niihin varautuminen ei ole mahdollista yhdellekään valtiolle maailmassa niin voimavarojen rajallisuudesta kuin turvallisuuteen kohdistuvien uhkien arvaamattomuudesta ja monimuotoisuudesta johtuen. Kaukainen voi hetkessä tulla läheiseksi. Ei ole meille kuulumattomia vaaroja tai riskejä.

Todelliset uhkat voivat kehittyä joko itsenäisesti tai yhdessä muiden kanssa. Yli kaksi kolmannesta TPAK:n käyttämistä uhkamalleista on muita kuin sotilaallisia uhkia. Sekin osoittaa, että kokonaismaanpuolustuksemme on sotilaallista maanpuolustusta laaja-alaisempi tehtävä. Sen mitoitusperustana on käytettävä pahinta mahdollista tilannetta eli maahamme kohdistuvaa laajamittaista sotilaallista hyökkäystä. Näin mitoitettu ja riittävän joustavasti valmiuden kohottamisen mahdollistava järjestelmä on toimintakykyinen kaikissa muissakin kriisitilanteissa.



Joulun alla eduskunnassa hyväksytty turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko asetti komitean tehtäväksi päivittää yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian. Eduskunnan päätös edellyttää selvitettäväksi, miten eduskunta voi osallistua strategian uudistamiseen vuonna 2006. Voisiko strategiaa tällä päivityskierroksella käsitellä eduskunnassa? Tällä tavoin demokratiamme tukisi tehokkaalla tavalla kansallisen turvallisuutemme varmistavaa politiikkaa ja sen yhteistä vastuuta sekä poikkihallinnollisuutta.

Hyvä seminaariväki!

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea on ministeriöiden valmiuspäällikkökokousten avustamana seurannut kiinteästi vuoden 2003 strategian toimeenpanoa. Suorituskyvyn kehittäminen on edennyt ripeästi.

Valtionjohdon päätöksentekoa tukevan tilannetietoisuuden edellyttämä tiedon keruu ja analysointi on käynnistetty.

Valtionjohdon ja turvallisuusviranomaisten käyttöön tarvittavien suojattujen ja varmennettujen tieto- ja viestintäjärjestelmien kehittämissuunnitelma hyväksyttiin kuukausi sitten turvallisuus- ja puolustusasiain komitean kokouksessa. Liikenne- ja viestintäministeriöllä on erittäin laaja vastuu tietoliikenteen lisäksi maa-, meri- ja ilmakuljetusten sekä niihin liittyvien palvelujen takaamisesta kaikissa kriisitilanteissa, kuten myöhemmin kuulemme.

Terveydensuojelun valmiudet vakavien ja laaja-alaisten epidemioiden hallitsemiseen ovat kehittyneet hyvää vauhtia. Kriisitilanteisiin liittyvän terveydenhuollon sekä kansallisessa nbc-alan toimintavalmiudessa on käynnissä mittavat uudelleenjärjestelyt, joista meille hetken kuluttua kerrotaan tarkemmin.

Vakavan rikollisuuden mukaan lukien terrorismin paljastavan tiedustelutoiminnan valmius on jo tänään korkealla; myös kansainvälinen viranomaisten yhteistoiminta parantaa valmiutta entisestään.

Myös maamme elinkeinoelämä ja Huoltovarmuuskeskus ovat tunteneet vastuunsa. Vuorineuvos Rauramo käyttää paneelikeskustelussa puheenvuoron siitä, miten meille kaikille tärkeä Puolustustaloudellinen suunnittelukunta on organisoitu uudelleen ja miten talous- ja elinkeinoelämä osallistuu valmiussuunnitteluun.

Puolustushallinnolla on merkittävä paikkansa kokonaismaanpuolustuksen kentässä. Sillä on jokahetkinen tehtävänsä siviiliyhteiskunnan toimintojen tukemisessa. Puolustushallinto osallistuu tänä päivänä monella tavoin muiden turvallisuusviranomaisten toiminnan tukemiseen antamalla virka-apua esimerkiksi siviili-ilmailulle ja -merenkululle 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivää vuodessa. Puolustusvoimille on säädetty velvoite antaa pyynnöstä virka-apua esimerkiksi suuronnettomuuksien yhteydessä. Puolustushallinnon toiminta on yksi osoitus siitä, että kokonaismaanpuolustus on aidosti eri hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä.

Haluan erityisesti painottaa sitä, että yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista ei saa vaikeuttaa reviiriajattelulla. Hallinnonalojen välinen kilpailu ei saa olla este hyvin toimivalle turvallisuuspolitiikalle. Turvallisuus on poikkihallinnollinen yhteistyöhanke, josta yksikään hallinnonala ei selviydy ilman muiden tukea. Kaakkois-Aasian katastrofin hoidon yhteydessä saadut kokemukset osoittavat myös, että meillä on valmiina tehokkaan toiminnan edellyttämät rakenteet ja käytännöt. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan niiden nykyistäkin tehokkaampaa käyttöä.

Olen edellä kuvannut sitä pitkäjänteisyyttä, jolla suomalaisesta kokonaismaanpuolustuksesta on kehitetty hyvinvointi- ja tietoyhteiskunnan kansallinen turvallisuusratkaisu. Samalla pitkäjänteisyydellä on kehitetty niitä mekanismeja, jotka vastaavat tämän päivän säädösten mukaisesti kansallisen turvallisuusratkaisumme edellyttämästä yhteensovittamisesta. Toiminnan ja toimijoiden kehittäminen on tapahtunut rinta rinnan sen varmistamiseksi, että kaikki valtiollisen itsenäisyytemme sekä kansakuntamme elinmahdollisuuksien ja turvallisuuden ylläpitämiseen tarvittavat järjestelyt ovat riittävän suorituskykyisiä ja turvallisuustilanteen edellyttämässä valmiudessa.

Vuoden 2003 strategiassa on määritetty selkeästi ja lainsäädäntömme mukaisesti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen johtosuhteet. Toimintojen turvaamista johtaa, valvoo ja yhteen sovittaa valtioneuvosto sekä toimivaltainen ministeriö hallinnonalallaan. Tasavallan presidentti puolestaan päättää elintärkeiden toimintojen turvaamiseen liittyvistä sotilaskäskyasioista.

Kokonaismaanpuolustus on Suomen kansallinen turvallisuusratkaisu, johon sisältyvät toimet sovitetaan yhteen valtioneuvostoa ja puolustusministeriötä avustavassa turvallisuus- ja puolustusasiain komiteassa. Mikäli tähän järjestelmään tarvitaan muutoksia, on niiden perustuttava kokonaismaanpuolustuksesta lähteviin tarpeisiin. Mahdollisten uudistusten huumassa ei kannata hävittää vahvuuksia, joita olemme laajalla yksimielisyydellä rakentaneet. Yhteistyö sekä selkeät vastuu- ja johtosuhteet takaavat onnistumisen.



Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean puheenjohtaja ja komitean jäsenet!

Ensimmäiset viisi toimintavuottanne ovat osoittaneet turvallisuus- ja puolustusasiain komitean kyvyn avustaa valtioneuvostoa ja puolustusministeriötä. Komitea on kyennyt ”tuotteillaan” saavuttamaan eri hallinnonalojen yksimielisyyden, jonka turvin olemme voineet kehittää kansallisen turvallisuutemme järjestelyjä tehokkaasti.

Onnittelen turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaa vuosipäivänänne. Teepakilla – niin kuin teidät asiantuntijoiden parissa tunnetaan – on edessään velvoittavia ja ehkä yllättäviäkin haasteita, joiden voittamiseen toivotan teille parhainta menestystä. Meille suomalaisille ensiarvoisen tärkeän kansallisen turvallisuutemme kehittäminen ja ylläpitäminen on hyvissä käsissä turvallisuus- ja puolustusasiain komitean vastatessa siihen liittyvien valmistelujen yhteensovittamisesta.

Arvoisa seminaariyleisö, toivotan teille antoisia seminaarihetkiä edessä olevien alustusten ja niitä seuraavan paneelikeskustelun parissa.

Palaa otsikoihin