Puolustusministeri Seppo Kääriäisen alustus Ilmatorjuntaupseerikurssi 17., Maanpuolustuskorkeakoulu

Herrat Ilmatorjuntaupseerit, Kutsussanne lainattiin Olavi Paavolaisen vuonna 1941 raportoimaa kirjoitusta kuusen kyljestä.

"Oi Eurooppa, missä sun miehesi on? Me seisomme rajalla yksin". Tämä vanhalta rajalta löytynyt kirjoitus käy oivasti alustukseni kysymykseksi, sillä poikkeuksella, että pyrin välttämään Paavolaisen kirjallisen tuotannon päätekohtaa eli "synkkää yksinpuhelua". Alustukseni jälkeenhän on varattu aikaa keskusteluun.

Totean kärkeen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusratkaisu pätee myös kesällä käydyn poliittisen keskustelun jälkeen. Suomi pyrkii takaamaan turvallisuutensa viisaalla yhteistyövaraisella ulkopolitiikalla, jota sotilaallinen maanpuolustus tukee. Lisäturvallisuutta tulee niin EU-jäsenyydestä kuin Nato-optiostakin. Unohtaa ei sovi kahdenvälisiä suhteita niin lähellä kuin kauaskin.

"Me seisomme rajalla yksin." Onko tämä Suomen turvallisuuspolitiikan visio? Meillä, kuten Paavolaisen siteeraamalla rintamalyyrikolla, on miettimisen paikka. Ranskan ja Hollannin kielteiset kansanäänestystulokset ja muutoin syvästi epäilevät kannanotot Euroopan Unionin perustuslaista antavat vakavaa aihetta pohdintaan. Unionin perustarkoitukset eivät murentuneet kielteisten äänestystulosten myötä. On kiistämätön lähtökohta, että syvällistä yhteistyötä tekevät jäsenmaat ovat riippuvaisia toisistaan, eivätkä ne ole taipuvaisia keskinäiseen vihanpitoon. Euroopan turvallisuuspoliittiset huolet ovat muuttuneet maanosan sisäisestä sodankäynnistä ulkoisten uhkien arviointiin. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perusajatus vuodelta 1952 on edelleen voimissaan.

Unionin toiminnan on nautittava kansalaistensa luottamusta. Sen toimintaa on kehitettävä siten, että jäsenvaltioiden sisäisen valtapolitiikan mainingit eivät horjuta Unionille keskeisten talouden, teknologian ja turvallisuuskysymysten kehitystä. On perusteltua antaa jäsenvaltioille todellista liikkumatilaa niille tärkeissä, usein paikallista luonnetta olevissa asioissa. Euroopan Unionin täytyy olla itsenäisten valtioiden yhteistyöorganisaatio. Näin rakentuu vähitellen vahva ja varteenotettava EU. Vain siten saavutetaan tarvittava tasapaino, jonka avulla Eurooppa voi kehittyä tasavertaisena kumppanina Yhdysvaltojen ja Aasian nousevien mahtien kanssa.

Suomi on riippuvainen Euroopan ja Euroopan unionin kehityksestä. Pohjoisesta sijainnistamme aiheutuvat geostrategiset realiteetit on kuitenkin muistettava. Suomen on ajettava taidolla ja tarvittaessa myös voimalla omia kansallisia intressejään Euroopan Unionissa. Maantieteellinen läheisyytemme Venäjään on historiallinen perustekijä, jota ei voi sivuuttaa. Asemamme edellyttää aktiivisuutta lähiympäristömme vakaan kehityksen tukemiseksi. Perustekijöiden valossa on luontevaa, että Suomi asettuu eräänlaiseen sillanrakentajan rooliin, pyrkimyksenään lähialueturvallisuuden parantaminen. Me olemme rajalla, kuten kuusen kyljessä julistettiin. Mitä enemmän on yhteistyötä Itämeren piirissä, sitä turvallisempaa täällä on.

Suomi on sitoutunut Euroopan turvallisuusstrategiaan, jonka tavoitteena on ohjata ja vahvistaa Unionia globaalina toimijana. Strategia perustuu Unionin perinteisille vahvuuksille vakautuspolitiikassa. Hallitusten välisessä konferenssissa vuonna 2003 saavutettu yhteisymmärrys avunannosta hyökkäystilanteessa vahvistaa unionin keskinäistä solidaarisuutta. EU on joka tapauksessa jo nyt turvallisuusyhteisö, myös jäsenilleen. Euroopan perustuslaillisen sopimuksen ratifiointiin liittyvät ongelmat eivät ole rampauttaneet turvallisuuspoliittista toimintakenttää. Unioni on varteenotettava kumppani kansainvälistä turvallisuutta edistävissä toimissa Balkanilla, Afrikassa ja Kaukoidässä. Euroopan kriisinhallintaulottuvuutta - siviili- ja sotilaallista - kehitetään aktiivisesti Euroopan puolustusviraston, sotilaskomitean, jäsenmaiden ja strategisten kumppaneiden kesken.

Nopean toiminnan joukkojen kehittäminen on pelinavaus, jonka avulla Unioni parantaa sisäistä koordinaatiotaan poliittisella ja sotilaallisella tasolla. Samanaikaisesti laajennetaan kriisinhallintaan liittyvää keinovalikoimaa. Turvallisuutta ei rakennetta pelkästään rynnäkkötykeillä ja hävittäjillä. Suomi on sitoutunut Britannian ja Itävallan kanssa yhteiseen siviili- ja sotilaskriisinhallinnan kehittämiskonseptiin, jonka toteuttaminen jatkuu Suomen puheenjohtajuuskaudelle loppuvuoteen 2006 asti.

Euroopan turvallisuusyhteistyön keskeinen piirre on, kuinka hyvin toiminta onnistutaan koordinoimaan strategisten kumppaneiden kesken. Kun Unionin 25:tä maasta 19 kuuluu Natoon, on varsin luontevaa, että toiminta pyritään sovittamaan yhteen mahdollisimman laajasti. Sotilasteknologia on kallista, eikä tuplaresursseihin ole varaa. Suomi ajaa aktiivisesti näkemystä, jonka mukaan Euroopan Unionin kriisinhallintakykyä on kehitettävä kiinteässä yhteistyössä Naton ja sen lanseeraaman Nato Response Force- konseptin kanssa. Tavoitteena on ylläpitää vahvaa transatlanttista suhdetta aktiivisena EU:n jäsenvaltiona sekä Naton rauhankumppanina.

On selvää, että emme ole yksin, vaan osa länsimaista, eurooppalaista viiteryhmää. Olemme säilyttäneet kykymme itsenäiseen päätöksentekoon. Puolustusratkaisumme perustuvat jatkossakin maan itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen turvaamiseen.

Jotta toimintamme kansainvälisillä foorumeilla olisi uskottavaa, on meidän pystyttävä turvaamaan kansallisen puolustuksemme toimintaedellytykset. Puolustusvoimien rakenteellisilla muutoksilla luodaan resursseja puolustuksemme ajanmukaiselle kehittämiselle. Prosessi on osin kivulias ja koskettaa osaltaan myös aselajinne henkistä kotia. Mutta muutos on aina myös mahdollisuus. Nyt kun päätökset on tehty, on siirryttävä laadukkaaseen täytäntöönpanoon. Aselajinne osalta perusolettamukset eivät muutu. Ilmatorjunnan on jatkossakin oltava "ensimmäisenä taistelussa", keskeisenä osana valtakunnallista ilmapuolustusta. Modernina aselajina sillä on lisäksi tärkeä rooli puolustusvoimiemme kansainvälisessä toiminnassa, josta yhtenä esimerkkinä mainittakoon kaavailut aselajin sisällyttämisestä Suomen EU-taisteluosastokontributioon.

Turvallisuusongelmien ratkaisuissa vaaditaan laaja-alaisia keinovalikoimia. Samalla ennaltaehkäisevä toiminta korostuu. Kansallisen puolustuksen merkitys säilyy ja se luo kulmakiven kansainväliselle toiminnalle.

Vanhalta rajalta löytynyt sananparsi ei kuvaa oikein Suomen nykyistä turvallisuuspoliittista asemaa ja linjaa. Pidämme huolta omasta puolustuskyvystä ja olemme yhteistyössä aktiivisia. Turvattu tulevaisuus edellyttää puolustusvoimien määrätietoista kehittämistä. Nyt olemme tällä tiellä.



Herrat Ilmatorjuntaupseerit,

Kutsussanne lainattiin Olavi Paavolaisen vuonna 1941 raportoimaa kirjoitusta kuusen kyljestä. "Oi Eurooppa, missä sun miehesi on? Me seisomme rajalla yksin". Tämä vanhalta rajalta löytynyt kirjoitus käy oivasti alustukseni kysymykseksi, sillä poikkeuksella, että pyrin välttämään Paavolaisen kirjallisen tuotannon päätekohtaa eli "synkkää yksinpuhelua". Alustukseni jälkeenhän on varattu aikaa keskusteluun.

Totean kärkeen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusratkaisu pätee myös kesällä käydyn poliittisen keskustelun jälkeen. Suomi pyrkii takaamaan turvallisuutensa viisaalla yhteistyövaraisella ulkopolitiikalla, jota sotilaallinen maanpuolustus tukee. Lisäturvallisuutta tulee niin EU-jäsenyydestä kuin Nato-optiostakin. Unohtaa ei sovi kahdenvälisiä suhteita niin lähellä kuin kauaskin.

"Me seisomme rajalla yksin." Onko tämä Suomen turvallisuuspolitiikan visio? Meillä, kuten Paavolaisen siteeraamalla rintamalyyrikolla, on miettimisen paikka. Ranskan ja Hollannin kielteiset kansanäänestystulokset ja muutoin syvästi epäilevät kannanotot Euroopan Unionin perustuslaista antavat vakavaa aihetta pohdintaan. Unionin perustarkoitukset eivät murentuneet kielteisten äänestystulosten myötä. On kiistämätön lähtökohta, että syvällistä yhteistyötä tekevät jäsenmaat ovat riippuvaisia toisistaan, eivätkä ne ole taipuvaisia keskinäiseen vihanpitoon. Euroopan turvallisuuspoliittiset huolet ovat muuttuneet maanosan sisäisestä sodankäynnistä ulkoisten uhkien arviointiin. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perusajatus vuodelta 1952 on edelleen voimissaan.

Unionin toiminnan on nautittava kansalaistensa luottamusta. Sen toimintaa on kehitettävä siten, että jäsenvaltioiden sisäisen valtapolitiikan mainingit eivät horjuta Unionille keskeisten talouden, teknologian ja turvallisuuskysymysten kehitystä. On perusteltua antaa jäsenvaltioille todellista liikkumatilaa niille tärkeissä, usein paikallista luonnetta olevissa asioissa. Euroopan Unionin täytyy olla itsenäisten valtioiden yhteistyöorganisaatio. Näin rakentuu vähitellen vahva ja varteenotettava EU. Vain siten saavutetaan tarvittava tasapaino, jonka avulla Eurooppa voi kehittyä tasavertaisena kumppanina Yhdysvaltojen ja Aasian nousevien mahtien kanssa.

Suomi on riippuvainen Euroopan ja Euroopan unionin kehityksestä. Pohjoisesta sijainnistamme aiheutuvat geostrategiset realiteetit on kuitenkin muistettava. Suomen on ajettava taidolla ja tarvittaessa myös voimalla omia kansallisia intressejään Euroopan Unionissa. Maantieteellinen läheisyytemme Venäjään on historiallinen perustekijä, jota ei voi sivuuttaa. Asemamme edellyttää aktiivisuutta lähiympäristömme vakaan kehityksen tukemiseksi. Perustekijöiden valossa on luontevaa, että Suomi asettuu eräänlaiseen sillanrakentajan rooliin, pyrkimyksenään lähialueturvallisuuden parantaminen. Me olemme rajalla, kuten kuusen kyljessä julistettiin. Mitä enemmän on yhteistyötä Itämeren piirissä, sitä turvallisempaa täällä on.

Suomi on sitoutunut Euroopan turvallisuusstrategiaan, jonka tavoitteena on ohjata ja vahvistaa Unionia globaalina toimijana. Strategia perustuu Unionin perinteisille vahvuuksille vakautuspolitiikassa. Hallitusten välisessä konferenssissa vuonna 2003 saavutettu yhteisymmärrys avunannosta hyökkäystilanteessa vahvistaa unionin keskinäistä solidaarisuutta. EU on joka tapauksessa jo nyt turvallisuusyhteisö, myös jäsenilleen. Euroopan perustuslaillisen sopimuksen ratifiointiin liittyvät ongelmat eivät ole rampauttaneet turvallisuuspoliittista toimintakenttää. Unioni on varteenotettava kumppani kansainvälistä turvallisuutta edistävissä toimissa Balkanilla, Afrikassa ja Kaukoidässä. Euroopan kriisinhallintaulottuvuutta - siviili- ja sotilaallista - kehitetään aktiivisesti Euroopan puolustusviraston, sotilaskomitean, jäsenmaiden ja strategisten kumppaneiden kesken.

Nopean toiminnan joukkojen kehittäminen on pelinavaus, jonka avulla Unioni parantaa sisäistä koordinaatiotaan poliittisella ja sotilaallisella tasolla. Samanaikaisesti laajennetaan kriisinhallintaan liittyvää keinovalikoimaa. Turvallisuutta ei rakennetta pelkästään rynnäkkötykeillä ja hävittäjillä. Suomi on sitoutunut Britannian ja Itävallan kanssa yhteiseen siviili- ja sotilaskriisinhallinnan kehittämiskonseptiin, jonka toteuttaminen jatkuu Suomen puheenjohtajuuskaudelle loppuvuoteen 2006 asti.

Euroopan turvallisuusyhteistyön keskeinen piirre on, kuinka hyvin toiminta onnistutaan koordinoimaan strategisten kumppaneiden kesken. Kun Unionin 25:tä maasta 19 kuuluu Natoon, on varsin luontevaa, että toiminta pyritään sovittamaan yhteen mahdollisimman laajasti. Sotilasteknologia on kallista, eikä tuplaresursseihin ole varaa. Suomi ajaa aktiivisesti näkemystä, jonka mukaan Euroopan Unionin kriisinhallintakykyä on kehitettävä kiinteässä yhteistyössä Naton ja sen lanseeraaman Nato Response Force- konseptin kanssa. Tavoitteena on ylläpitää vahvaa transatlanttista suhdetta aktiivisena EU:n jäsenvaltiona sekä Naton rauhankumppanina.

On selvää, että emme ole yksin, vaan osa länsimaista, eurooppalaista viiteryhmää. Olemme säilyttäneet kykymme itsenäiseen päätöksentekoon. Puolustusratkaisumme perustuvat jatkossakin maan itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen turvaamiseen.

Jotta toimintamme kansainvälisillä foorumeilla olisi uskottavaa, on meidän pystyttävä turvaamaan kansallisen puolustuksemme toimintaedellytykset. Puolustusvoimien rakenteellisilla muutoksilla luodaan resursseja puolustuksemme ajanmukaiselle kehittämiselle. Prosessi on osin kivulias ja koskettaa osaltaan myös aselajinne henkistä kotia. Mutta muutos on aina myös mahdollisuus. Nyt kun päätökset on tehty, on siirryttävä laadukkaaseen täytäntöönpanoon. Aselajinne osalta perusolettamukset eivät muutu. Ilmatorjunnan on jatkossakin oltava "ensimmäisenä taistelussa", keskeisenä osana valtakunnallista ilmapuolustusta. Modernina aselajina sillä on lisäksi tärkeä rooli puolustusvoimiemme kansainvälisessä toiminnassa, josta yhtenä esimerkkinä mainittakoon kaavailut aselajin sisällyttämisestä Suomen EU-taisteluosastokontributioon.

Turvallisuusongelmien ratkaisuissa vaaditaan laaja-alaisia keinovalikoimia. Samalla ennaltaehkäisevä toiminta korostuu. Kansallisen puolustuksen merkitys säilyy ja se luo kulmakiven kansainväliselle toiminnalle.

Vanhalta rajalta löytynyt sananparsi ei kuvaa oikein Suomen nykyistä turvallisuuspoliittista asemaa ja linjaa. Pidämme huolta omasta puolustuskyvystä ja olemme yhteistyössä aktiivisia. Turvattu tulevaisuus edellyttää puolustusvoimien määrätietoista kehittämistä. Nyt olemme tällä tiellä.

Palaa otsikoihin