Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puhe Rautjärven reserviupseerien 25-vuotisjuhlatilaisuudessa Rautjärvellä

(Kunnioitetut sotiemme veteraanit), Herra Rautjärven Reserviupseerikerho Ry:n puheenjohtaja, hyvät yhdistyksen jäsenet, reservimme upseerit, naiset ja miehet; On ilo osallistua tähän isänmaalliseen maanpuolustusjuhlaan täällä Rautjärvellä.

Täällä on perinteitä. Onhan Rautjärvi jo vuosisatojen ajan ollut rajaseutua, ja alueella on vankkoja reserviläisperinteitä muun muassa Miettilän Kasarmikankaalta. Todettakoon vielä, että hyvä musiikki tekee juhlan. Tätä voisi vielä tähän tilaisuuteen liittyen jatkaa sanomalla, että hyvä sotilasmusiikki tekee juhlasta isänmaallisen.

Eduskunnan viime joulukuussa hyväksymä turvallisuus- ja

puolustuspoliittinen selonteko antaa Suomen puolustamiselle vankan pohjan. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja on selkeä. Se kiteytyy yhteen lyhyeen lauseeseen: Sotilaallisella maanpuolustuksella tuetaan viisasta ulkopolitiikkaa.

Puolustuskykymme perustana säilyvät yleinen asevelvollisuus, koko maan kattava alueellinen puolustus, sotilaallinen liittoutumattomuus ja tiivis kansainvälinen yhteistyö. Perusratkaisun toimivuus edellyttää laajaa kansan tukea, joka on ollut kiistaton. Maanpuolustustahto on pysynyt korkeana kansainvälisessä turvallisuusympäristössä tapahtuneista muutoksista

huolimatta.

Vaikka puolustusratkaisumme peruselementit säilytetään ennallaan, on Suomen samalla kyettävä näkemään pitkälle tulevaisuuteen, jotta kykenemme tekemään tässä ja nyt

kestäviä ratkaisuja. Puolustusvoimissa ja -hallinnossa toteutetaan tällä hetkellä sodanjälkeisen ajan ehkä suurinta puolustusjärjestelmäämme kohdistuvaa muutosprosessia, suomalaista "transformaatiota". Tehokkuutta haetaan keventämällä ja uudelleen järjestämällä johtamis- ja hallintorakennetta,

purkamalla koulutusorganisaation ylikapasiteettia, järkeistämällä varikko- ja varastotoimintoja, lisäämällä tuottavuutta sekä puuttumalla vuosien 2006 ja 2007 toimintamenoihin. Tämä vaativa urakka hoidetaan niin, että uudessa formussa ollaan jo vuoden 2008 tammikuussa. Näitä uudistuksia

tarvitaan, jotta puolustusvoimien suorituskyky turvataan myös seuraavalla vuosikymmenellä, alati muuttuvissa olosuhteissa.

Hyvät kuulijat,

Puolustuksemme perustuu toimivaan asevelvollisuus- ja reserviläisjärjestelmään. Tämä on kansan syvien rivien hyväksymä ja nojaa perinteisesti vahvana pysyneeseen maanpuolustustahtoon. Viime viikolla julkaistun Maanpuolustustiedotuksen Suunnittelukunnan mielipidetutkimuksessa 77 prosenttia vastanneista ilmoitti valmiutensa aseellisesti puolustaa maatamme, jos tarve niin vaatii. Samassa tutkimuksessa 78 prosenttia katsoo, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä tulee säilyttää ennallaan. Kovia lukuja. Näiden lukujen perusteella voidaan pitävästi sanoa, että puolustusvoimien asema on yhteiskunnassamme arvostettu ja kiistaton.

Meillä ei ole varaa tuudittautua liialliseen hyvän olon tunteeseen. Tulevaisuus on täynnä haasteita. Niihin vastataan muun muassa uudistamalla puolustusvoimia, sen organisaatiota ja kalustoa. Se on se kovempi puoli. Toinen, vähintään yhtä

tärkeä puoli on se pehmeämpi eli maanpuolustuksen arvostetun aseman säilyttäminen yhteiskunnassamme. Maailma muuttuu ja sen mukana myös ihmisten mieli. Kansalaiset kokevat uhkiksi yhä enemmän muut uhkat kuin sotilaalliset.

Uudet uhkat, kuten esimerkiksi vakavien sairauksien leviäminen, taloudellisen hyvinvoinnin romahtaminen tai

luonnonkatastrofit ovat tänään päällimmäisinä ihmisten mielissä.



Maanpuolustuksen ja sen aseman eteen onkin tehtävä töitä myös jatkossa sen takia, että vaikka sotilaallinen uhka näyttää siirtyneen sivulle, sitä ei voi sulkea pois tässä epävarmassa, nopeiden muutosten maailmassa. Nykyisenkaltaista

laajaa arvostusta ja hyväksyntää ei voida jatkossa pitää automaationa. Onkin kysyttävä, kuinka vahvalla pohjalla

nykyinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme on.

Tärkein perusedellytys jatkossakin on se, että Suomen kansa - jokainen meistä - kokee sekä asia- että tunnesyillä oman isänmaamme vahvuuksineen ja heikkouksineenkin puolustamisen arvoiseksi, myös ääritilanteessa. Olen vakuuttunut, että mitä oikeudenmukaisempi yhteiskuntamme on, sitä valmiimpia kaikki ovat maamme puolustamiseen. Tarkoitan sitä, että yhteiskunta tarjoaa jokaiselle suomalaiselle työtä, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Vain tältä pohjalta syntyy aito maanpuolustushenki, jota historiakokemuksemme vahvistavat.





Toinen perusedellytys on se, että uskomme itse aidosti

turvallisuuspoliittisen perusratkaisumme toimivuuteen nyt ja huomenna. Ovatko välineemme ja sen käytön lähtökohdat asianmukaisessa järjestyksessä? Onko tulevaisuuden tarpeet arvioitu oikein ja tavoitteet mitoitettu tarpeiden mukaisesti? Väitän, että näin tänä päivänä on. Jotta voimme varmistua siitä jatkossa, tulee meidän käydä avointa keskustelua puolustuksemme perusteista ja tavoitteista. Puolustusvoimien käyttämän materiaalin ja erityisesti sen elinkaaren hallinnan kustannukset kasvavat ja samanaikaisesti on valtionhallinnossa laajemmin paineita säästämiseen ja toiminnan tehostamiseen. Tärkeää on kuitenkin huomata se, että meillä Suomessa on myös jatkossa mahdollisuus erilaisiin valintoihin. Emme ole ajaneet puolustustamme umpikujaan, kuten joissakin Euroopan maissa ja aivan lähialueillammekin on käynyt.

Kolmas perusedellytys liittyy läheisesti yleiseen asevelvollisuuteen. Puolustusvoimien yhteiskunnallisen arvostuksen kannalta on tärkeää, että puolustusvoimien toiminta koetaan mielekkääksi. Mitä suurempi määrä suomalaisia nuoria suorittaa laadukkaan ja mielekkääksi koetun asevelvollisuuden, sitä

suurempi ymmärrys puolustusasioita kohtaan Suomessa on. Koulutuksen on oltava nousujohteista ja esimerkiksi simputuksen suhteen tulee olla nollatoleranssi. Samat vaateet koskevat varusmiespalvelusta seuraavia kertausharjoituksia. Ne eväät, jotka varusmiespalveluksen aikana annetaan, on koettava hyödyllisiksi palvelusaikana, mutta myös sen jälkeen siviili- ja työelämässä. Myös tässä on puolustusvoimien seurattava aikaansa. Näin on tehtykin. Jatkossa voitaneen yhä avarammin katsoa esimerkiksi sotilas- ja siviilikoulutuksen yhdistämisen mahdollisuuksia esimerkiksi lääkintäkoulutuksessa. Uskon, että tässä olisi saavutettavissa merkittäviä synergiaetuja koko yhteiskuntamme kannalta.



Puolustusvoimien antaman koulutuksen päätarkoitus on selvä: annetaan maamme puolustamiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Tässä koulutuksessa hankitaan myös sellaista

pääomaa, jota voidaan hyödyntää laajemminkin yhteiskuntamme turvallisuuden hyväksi.

Tapaan matkoillani ihmisiä, jotka ovat huolissaan puolustusvoimiemme tilasta ja tulevaisuudesta. Useat kansalaiset kokevat joidenkin yksittäisten asioiden perusteella, että puolustusvoimiamme ajetaan alas ja kohta ei sotaväkeä löydy kuin muutamassa harvassa huippuunsa trimmatussa joukossa siellä täällä. Näin ei ole. Puolustusvoimissa käynnissä oleva

muutosprosessi on välttämätön, mutta samalla hallittu ja

johdonmukainen. Muutoksen toteuttamisessa jatkuvuus ja uudistuminen ovat tasapainossa. Puolustusvoimat on jatkossakin läsnä järkevällä ja näkyvällä tavalla jokaisessa maakunnassa. Ja se on muistettava, että muutokset tähtäävät sen varmistamiseen, että puolustusvoimat pystyvät toteuttamaan päätehtävänsä. Nyt on tärkeää, että keskitytään jo

päätettyjen uudistusten huolelliseen toteuttamiseen, eikä tätä vaativaa työtä sekoiteta uusilla päällekkäisillä muutosehdotuksilla tai -päätöksillä. Kentän työntekijöille pitää antaa työrauha.

Hyvä juhlaväki,

Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä kokoaa tasa-arvoisesti yhteen maamme nuorison ja kouluttaa heistä isänmaalle maanpuolustustahtoisia ja -taitoisia reserviläisiä. Reserviläisiin perustuvan järjestelmän kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä yhteiskunnan parasta osaamista. Koulutuksen arvoa korostaa muun muassa se, että sittenkin vain harvat hyväksytään reserviupseerikoulutukseen. Tätä koulutusta arvostetaan enevästi myös siviilielämässä. Reserviläisupseeriliitolla ja sen jäsenyhdistyksillä on reservimme päällystön tietojen ja taitojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä tärkeä asema. Liiton työn suora vaikutus maamme korkeaan maanpuolustustahtoon on kiistaton. Koko kansan puolustusvoimien päällystö nousee kansan parista.

Reserviläisjohtajiemme korkea taitotaso on tullut selkeästi esiin myös niissä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, joihin Suomi osallistuu. Sotilaamme ovat niissä keränneet osaamisellaan arvostusta ja hyvää mainetta Suomelle. Puolustuksemme kannalta on välttämätöntä, että meillä on käytössämme ammattitaitoinen ja motivoitunut reservi silloin,

kun pilliin puhalletaan.

Näillä sanoilla onnittelen Rautjärven Reserviupseerikerhoa Ry:tä sen 25-vuotisjuhlavuotena. Toivotan yhdistykselle ja sen jäsenistölle menestystä tulevissa maanpuolustushaasteissa sekä hyvää vointia.

Palaa otsikoihin