Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puhe Veteraaniviikon Pro Patria -tilaisuudessa, Nilsiä, Alhonvaara

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlaväki, naiset ja miehet Olemme useaan otteeseen tänä ja viime vuonna muistelleet sotiimme liittyviä tapahtumia erilaisten "tasavuosien" yhteydessä.

On luonnollista, että me tällä tavoin muistamme ja pohdimme sotiemme ajankohtia ja käännekohtia, sillä Suomen käymillä raskailla sodilla oli ratkaiseva merkitys kansakuntamme itsenäisyyden takaamisessa ja siinä, että yhteiskuntamme on pystynyt menneen 60 vuoden aikana kehittymään sellaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi kuin mitä se tänä päivänä on. Olemme tänä päivänä monilla mittareilla mitattuna maailman eturivissä. Kaikesta tästä, me suomalaiset, kiitämme sotien veteraaneja, sotainvalideja, naisia ja miehiä.

Suomi joutui toisessa maailmansodassa tahtomattaan vedetyksi sotiin. Meitä vastaan hyökättiin valloitustarkoituksessa. Suomen sotien yhteydessä on usein viitattu ihmeeseen. On kysytty, miten Suomi saattoi selviytyä. Aivan keskeinen suomalaisia avittanut tekijä oli kansan yhtenäisyys. "Kaveria ei jätetä" -henki oli vahva. Kansalla oli yhteinen ja kirkas päämäärä: taistelu uhanalaisen isänmaan itsenäisyyden puolesta. Yhtenäisyys saavutettiin menneistä syvistäkin erimielisyyksistä huolimatta. Vuoden 1918 traagisten tapahtumien jälkeen Suomessa toteutettiin tavoitteellisesti sovinto- ja eheytyspolitiikkaa, jolla yhteiskunnallisia epäkohtia korjattiin, luokkavastakohtaisuuksia tasoitettiin ja kansaa yhtenäistettiin oikeudenmukaisuuden hengessä. Myös poliittinen sovinto rakennettiin. Kaikki tämä loi henkisen pohjan kestää yhtenäisenä vihollisen hyökkäys.

Sodan kentillä turvatusta itsenäisyydestä maksettiin kuitenkin kova hinta. Osa sotiin osallistuneista maksoi kalleimman mahdollisen uhrin, ja osa sai elinikäisen vamman. Pysyvän vamman sodissa sai 94 000 suomalaista eli noin joka neljäs sotiemme veteraaneista. Sodan laki on kova.

Tänään keskuudessamme on noin 16 000 sotainvalidia ja heidän keski-ikänsä lähestyy 84 vuotta. Viime vuosina veteraanien hyvinvointipalveluita on pyritty asteittain parantamaan. Sotainvalidien asemaa on kohennettu asumisessa, kuntoutuksessa ja peruspalveluissa. Erityisenä tavoitteena on ollut pienituloisimpien veteraanien aseman kohentaminen ja heidän itsenäisen toimintakykynsä tukeminen kuntoutusmahdollisuuksia lisäämällä. Merkittävimpiä parannuksia on laajan ns. veteraanipaketin toteuttaminen. Pakettiin sisältyvä määrärahojen lisäys on tänä vuonna yli 20 miljoonan euron luokkaa.

Nämä päätökset eivät ole rehvastelun aiheita. Kertokoot nämä tosiasiat vain siitä, että jokainen sukupolvi ja hallitus vuorollaan haluaa muistaa ja kiittää aiempia sukupolvia ja veteraaneja.

Arvoisat kuulijat,

Suomen nykyinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja vahvistettiin eduskunnassa viime joulukuussa. Toimintalinja on selkeä. Lähtökohtana on viisas ulkopolitiikka, jota sotilaallinen maanpuolustus tukee. Veteraaniperinnön mukaisesti puolustusvoimien ydintehtävänä jatkossakin on puolustaa Suomea ja sen kansaa hyökkäystä tai sen uhkaa vastaan. Uskottavalla kansallisella puolustuskyvyllä pyrimme ennakolta ehkäisemään turvallisuusuhkien syntymisen Suomea kohtaan. Puolustuskykymme perustana on yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen puolustus. Kansa tukee tätä hyväksi ja toimivaksi havaittua linjaa, josta meillä ei ole mitään syytä luopua.

Epävarmassa maailmassa meidän on varmistettava, että puolustusvoimilla on kyky suoriutua tehtävistään kunnialla myös tulevaisuudessa. Tähän tähtääviä päätöksiä onkin tehty. Suomen puolustusvoimat viedään uudistuneina uudelle vuosikymmenelle. Olemme toteuttamassa sodanjälkeisen historian suurimpia muutosprosesseja, joissa johtamis-, esikunta- ja hallintorakenne yhdessä koulutus- ja huolto-organisaation kanssa muokataan ajan vaatimuksiin. Ydinidea on, että tehdyillä päätöksillä toteutuva kehittäminen, voimavarojen uudelleenkohdentaminen ja alueellistaminen yhdessä muodostavat sellaisen muutosvoiman, joka pitää puolustusvoimat nykyaikaisen iskukyisinä.

Suomen täytyy turvallisuuspuolustuspolitiikassaan olla realistinen. Historia opettaa, että mitä tahansa voi tapahtua ja että muutokset voivat käydä myös huonoon suuntaan. Turvallisuusuhkat ovat vaikeasti ennustettavissa, eikä näissä asioissa kukaan tunne tulevaisuutta. Meidän on puolustettava maatamme ensisijaisesti itse riippumatta siitä, olemmeko sotilaallisesti liittoutumaton kuten nyt tai sotilaallisesti liittoutuneita, joka mahdollisuus Suomella myös on. Puolustuskyvyn täytyy olla kunnossa aina eikä esimerkiksi joka toinen vuosi. Muistettakoon tämä myös jatkossa.

Suomen turvallisuusasema on vahva. Se myös tunnustetaan. Turvallisuutemme pohja on hyvä. Suomalaisten itsenäisyystahto on korkealla. Turvallisuuspolitiikkamme päälinjauksista vallitsee aidosti laaja poliittinen konsensus. Tätäkin kannattaa vaalia yli erilaisten vaalien ja poliittisten suhdanteiden.

Hyvä juhlaväki,

Veteraanien meille ja tuleville sukupolville jättämä perintö, vapaa isänmaa, on arvokas. Pelloilla, tehtaissa, metsissä, kouluissa ja konttoreissa he myös rakensivat hyvinvointiyhteiskuntamme perustan. Meidän tehtävänämme on vaalia tätä perintöä. Jokainen sukupolvi vuorollaan ja omalla tavallaan muistaa edeltäviä sukupolvia ja veteraaneja. Viittaan tietysti myös eläkkeisiin ja kuntoutukseen, mutta ennen muuta kiitollisuuteen ja arvonantoon veteraanejamme kohtaan. Näin jatkuu elämä ja vain näin rakentuu kestävä sukupolvien välinen silta. Paras kiitos veteraanipolvelle on se, että nykypolvet pitävät maamme itsenäisenä kaikissa tilanteissa, tarvittaessa myös ase kädessä.

Samalla meidän on varmistuttava siitä, että keskuudessamme olevista veteraaneista ja sotainvalidista huolehditaan myös jatkossa. Parhaillaan käynnissä oleva ja marraskuun loppuun jatkuva valtakunnallinen sotainvalidikeräys on laatuaan viimeinen. Selvää kuitenkin on, että avun tarve ei lopu tähän, vaan työn tulee jatkua. Puolustushallinto ja puolustusvoimat ovat valmiita tukemaan sotainvalidien avustustoimia myös jatkossa. Tähän valmiuteen eivät organisaatiomuutokset ja esimerkiksi parin varuskunnan lakkauttamiset vaikuta millään tavalla. Tulosten saavuttamiseksi joukkoja käytetään siellä, missä niitä kipeimmin tarvitaan.

Palaa otsikoihin