Puheet 2006
Puolustusministeri Kääriäinen Iisalmen Lyseon 110-vuotisjuhlassa
Moni tasavallan vaikuttaja on saanut oppia ja sivistystä Iisalmen lyseosta. Koulumme on kasvattanut professoreja ja tiedemiehiä, maailmanmestareita ja olympiaurheilijoita, yritysjohtajia ja vuorineuvoksia, taiteilijoita ja kirjailijoita, kansanedustajia ja ministereitä, kenraaleita ja puolustusvoimain komentajan. Tällaista listaa voi jatkaa.
Julkisuudessa esiintyneet oppilaat mainitaan mielellään ensimmäisinä, mutta se ei ole tärkeintä. Sittenkin tärkeintä on se, että Iisalmen Lyseon koulutus- ja vaikuttamistyö yleissivistyksen juurruttaminen on antanut vastuuntuntoisia kansalaisia ja kelpo työntekijöitä kotiseudun ja isänmaan tehtäviin jotka kaikki ovat tärkeitä.
Mieluisa tehtäväni on tuoda Iisalmen Lyseon juhlaan Valtioneuvoston tervehdys. Onnittelen kouluamme, ja toivotan sen työlle, opettajille, henkilökunnalle ja oppilaille jatkuvaa menestystä.
***
Iisalmen lyseo täyttää tänä vuonna 110 vuotta ja Suomi ensi vuonna 90 vuotta. Suomen historian tärkeät käännekohdat ovat heijastuneet lyseon ja lyseolaisten elämään.
Itsenäistyminen ja siihen liittyneet kivut tuntuivat Iisalmessa ja lyseonkin elämässä. Nuoria miehiä värvättiin Saksaan jääkärikouluun valmistautumaan itsenäisyystaisteluun. Kymmenen Iisalmen oppikoulun poikaa läksi Saksan jääkärikoulutukseen. He palasivat kotimaahan palvellen Suomea rauhan aikana ja sodan oloissa.
Kansalaissota keskeytti joksikin aikaa koulun toiminnan, kun valkoisten ja punaisten välinen tilanne kärjistyi vuoden 1918 alkupuolella. Kotiseutumme säästyi tuhoisilta yhteenotoilta ja myös koulun käynti pääsi pian jatkumaan. Iisalmen yhteiskoulun oppilaita osallistui kansalaissotaan kyllä muualla päin Suomea, ja moni heistä myös kaatui.
Lyseon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1931. Sen välittömään läheisyyteen nousi vesitorni vuotta myöhemmin ja uusi kirkko vuonna 1934. Nämä kirkonmäen rakennukset profiloivat Iisalmen kaupunkia näyttävästi. Uuden rakennuksen pystyttämisen aikoihin vahvahko oikeistoliikehdintä huojutti yhteiskuntaamme, puhalsi se myös Iisalmen yhteislyseossa. Kerrotaan, että presidentti Ståhlbergin kuva hävisi seinältä. Sinimustien liikehdintä jäi kuitenkin melko vähäiseksi. Kansallisen sovinnon ja kansallisen eheytyksen tuulet pääsivät voitolle.
Talvi- ja jatkosota ottivat kovan veronsa. Kun sota uhkasi elämää, koulutyö oli lopetettava syksyllä 1939. Koulu suljettiin. Se otettiin alkuun reserviläisten käyttöön ja myöhemmin sotasairaalaksi, jossa tehtävässä koulu oli talvisodan yli. Myös Iisalmea pommitettiin, mutta vihollinen ei osunut lyseorakennukseen. Koulutyöt oli jätettävä, ja koululaiset asettuivat puolustamaan maata niin rintamalla kuin kotioloissa.
Lähes 80 poikaa sai käskyn jatkosotaan. Lyseon poikia kaatui rintamalla. Sankaritaulut juhlasalin seinällä kertovat tuosta äärettömän raskaasta historian vaiheesta.
Talvi- ja jatkosodan syvä merkitys on selvinnyt kaikella vakavuudella vuosikymmeniä jälkeenpäin. Kysymys oli kansakunnan olemassaolosta ja itsenäisyydestä. On ilahduttavaa nähdä, että viime vuosikymmenten aikana suomalaisten asenne olemassaolo- ja itsenäisyystaistelua kohtaan on muuttunut myönteiseksi ja että sotiemme veteraanit ovat saaneet asiaan kuuluvan arvostuksen ja kunnioituksen. Tämä koskee koko kansaa, kaikkia ikä-, ammatti- ja väestöryhmiä yli poliittisten rajojen.
Iisalmen lyseo, kuten koko suomalainen koululaitos, on tehnyt valtavan työn sotien jälkeisinä vuosikymmeninä hyvinvointivaltion rakentamisessa. Alkoi suurten ikäluokkien koulunkäynti. Koulunkäynti tuli mahdolliseksi jokaiselle varallisuudesta riippumatta. Maan hallitus viitoittaa tulevaisuutta seuraavasti: Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo muodostaa perustan suomalaiselle hyvinvoinnille ja sen kilpailukyvylle.
Tulin Iisalmen lyseon ensimmäiselle luokalle syksyllä 1959. Noihin aikoihin meillä maalaispojilla oli kaksi vaihtoehtoa: joko koulukäynnin tielle ja työhön tai Ruotsiin, pois Suomesta. Moni lähti Ruotsiin. Vanhempieni strateginen valinta oli koulutie. Polkupyörällä kahdeksan vuotta kesät ja talvet säästä riippumatta Kirmalta kouluun ja takaisin kannatti: se avasi tien jatko-opiskeluun, maailmalle ja töihin Suomessa. Vasta myöhemmin tajusin, mitä aikoinaan käsittämättömät isäni sanat tarkoittivat: Pojan tukeminen koulunkäynnissä on sama kuin panisi rahaa pankkiin. Tuohon aikaan yksinkertainen pankkisäästäminen kannatti varmasti.
Lyseon sisäänkäynnin yläpuolella oleva lause Labor improbus omnia vincit on avautunut merkitykseltään myöhemmin. Lyseoaikana se kirvoitti pojankoltiaisilta monenlaisia savolaisväännöksiä kuten esimerkiksi lapa innolla omenia vintille. Kova työ voittaa kaiken. Se tarkoittaa myös sitä, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Yrittäminen myös opiskelussa palkitaan eikä takaiskuista pidä masentua.
Lyseon opettajien merkitys on ollut elämässämme tärkeä. Muistamme rehtoreita ja opettajia sympatialla ja lämmöllä. Kun aloitin lyseon, Ossi Grönmark oli rehtori. Kun päätin, Eeva Porri johti lyseota. Heitä seuranneiden rehtoreiden Aimo Samolan, Juhani Kuhmosen ja Pasi Tolosen kanssa yhteistyö alkoi myöhemmin. Irja Ranta-Lassilan, Juhani Suhosen, Pekka Erosen ja Ulla Mäkisen ruotsin opetuksella on tähän asti pärjäilty. Iekki Hirvosen matematiikan kikoista on ollut hyötyä. Yhteistyö Immo Kuutsan kanssa on ulottunut urheilun ohella yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan. Ja yhteistyö jatkuu. Muistan sittemmin helsinkiläistyneen maisteri Erkki Leimun, luokanvalvojan ja historian ja yhteiskuntaopin opettajan uuden polven opettajana. Hänen innostava opetustyylinsä herätti kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan. Vietnamin sota ja John F. Kennedyn murha panivat muutoinkin miettimään. Leimu opetti kyseenalaistamaan siihenastisia vakiokäsityksiä ja hakemaan omalla järjellä selityksiä maailman menolle.
Iisalmen lyseo on ollut meikäläisen elämässä tärkein koulu Ulmalan kansakoulun rinnalla. Uskon, että moni kokee lyseon ja oman kansakoulun merkityksen kutakuinkin samassa hengessä. Sieltä ne elämän eväät yhdessä oman kodin antamien lähtökohtien kanssa ovat rakentuneet.
Iisalmen Lyseo on uudistunut aina ajassa. Se on kehittyvä ja vetovoimainen koulu. Kova haaste on ollut 1990-luvun ja uuden vuosituhannen alun kansainvälistyminen. Matemaattis-luonnontieteellisen opetuksen painotus ja kieliopintojen monipuolistaminen 90-luvun puolivälin paikkeilla kertovat uusien aikojen hallitusta vastaanottamisesta ja tarpeellisesta uudistushenkisyydestä.
Luma-keskus Majakan valmistuminen v. 2003 ja päärakennuksen remontti v. 2004 varmistuivat ajanmukaiset, viihtyisät ja toimivat työtilat.
Tämä aika kysyy vahvaa yleissivistystä ja eettisyyttä. Lukion ydintehtävä ei saakaan hävitä. Lukio on kypsymisen aikaa useimmille nuorille. Puhuimme aikoinaan oppikoulusta. Koulussa lyseossa ja muualla olisi opettajilla oltava aito mahdollisuus opettaa ja oppilailla puolestaan oppia vuorovaikutuksessa.
***
Julkisen vallan tärkeä tehtävä on huolehtia hyvin toimivasta, turvallisesta, innostavasta ja kaikista yhtäläisesti huolta pitävästä koululaitoksesta peruskoulusta lähtien. Kukaan ei saa pudota oppimisen kelkasta. Tämä on kiistatta Suomen tärkein yksittäinen kansallinen menestystekijä. Sivistyksen voimalla Suomi itsenäistyi ja rakensi hyvinvointivaltion. Sivistyksellä selviydymme tulevistakin haasteista.
Tarvitsemme isänmaan menestykseen muutakin. Meidän tulee kerryttää sosiaalista pääomaa. Se onnistuu toteuttamalla tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, luottamalla yhteistyöhön ja sopimiseen sekä kannustamalla ihmisiä osallistumaan vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Sosiaalinen pääoma kiinteyttää yhteiskuntaa, sekä lisää yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta. Sosiaalisen energian arvoa ei voi rahassa mitata.
Ympäristö- ja energia-asiat mullistavat maailman menoa ja meidän aikaamme. Ajan merkit voi lukea kuka tahansa. Tulevaisuus on pitkälti vihreisiin luonnonvaroihin perustuvassa bioenergiassa. Jotta voisimme hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja täysimääräisesti, meidän tulee panostaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn saadaksemme uusiutuvista luonnonvaroista talouteemme vankan pohjan ja vientiimme uuden menestystekijän. Kestävä kehitys ei toteudu enää vain puheilla, vastedes vain teot puhuvat.
Integroidumme ja kansainvälistymme. Tätä suurta virtaa vastaan tuskin kannattaa taistella. Siihen on sopeuduttava viisaasti. Suomi ja Savo ovat hyötyneet merkittävästi kansainvälistymisestä. Meidän on tässä kehityksessä pidettävä hyvää huolta suomalaisen omistajuuden ja yrittäjyyden edellytyksistä. Tarvitsemme kannattavaa sinivalkoista omistajuutta ja enenevästi yrittäjyyttä, yrittäjähenkeä ja yrityksiä. Se antaa lisää töitä ja kiinnittää meidät Suomeen.
Pienellä maalla on tulevaisuutta konsensuspolitiikalla. Se koskettaa ensinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, siinä olemme hyvin onnistuneet. Myös talouspolitiikan linjavalinnoissa olisi tärkeä saavuttaa mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Samanlaista yhteisymmärryshenkeä toivon myös sellaisilla tulevaisuusaloilla, kuten esimerkiksi bioenergia tai suomalainen omistajuus ja yrittäjyys.
Suomea pidettiin kylmän sodan aikana sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Siinä onnistuimme menestyksellisesti. Meidän on oivallettava Suomen asema tässä ajassa ja nykymaantieteessä. Itämeren alue ja Pohjois-Eurooppa laajasti ymmärrettynä on mainio paikka olla, elää, asua ja toimia. Sen lisäksi Suomella on annettavaa laajemminkin omalla toimintatavallaan: osaamme meille uskotut asiat, pidämme sanamme, rakennamme yhteistyösiltoja ja haemme ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja.
***
Muutaman päivän kuluttua sytytämme itsenäisyyspäivän kynttilät ja kuuntelemme Finlandiaa. Tämä muistuttaa kaikkia meitä sittenkin nuoresta itsenäisyydestämme, sen hinnasta ja vastuustamme. Itsenäisyys ei ole itsestään selvää, eikä siihen voi suhtautua koskaan huolettomuudella. Kaikkein vähiten hyvinä aikoina.
Jokainen sukupolvi on vuorollaan vastuussa Suomen tulevaisuudesta. Periaate on, että nykypolvi jättää isänmaan nuoremmilla ehommassa kunnossa kuin missä sen sai vanhemmiltaan. Parhaiten osoitamme kiitollisuutta sotiemme veteraaneille ja hyvinvointivaltion rakentajasukupolvelle pitämällä hyvää huolta Suomen itsenäisyydestä ja turvallisuudesta sekä yhteiskuntamme sisäisestä eheydestä tasa-arvon hengessä. On kannettava vastuuta itsestään ja lähimmäisistä.
Olkoon yhteisenä päämääränämme rakentaa sellaista Suomea, jonka jokainen täällä asuva tuntee omaksi isänmaakseen sekä asia- että tunnesyillä.