Puheet 2006
Puolustusministeri Kääriäinen Itä-Suomen metsäpäivillä
BIOENERGIA HALLITUKSEN NÄKÖKULMASTA
Energiapolitiikka on väistämättä suurten muutosten edessä sekä maailmanlaajuisten kehityssuuntien että kansallisten tarpeiden johdosta. Energia-asioiden painoarvo on muutamassa kuukaudessa kohonnut tänä päivänä heijastuen vahvasti jopa maailmanpolitiikkaan ja Euroopan Unionin toimintaan. Kysymys ei ole pelkästään energianturvallisuudesta ja talouspolitiikan menestyksestä vaan myös varsinaisesta politiikasta Euroopassa ja maailmassa.
Maailmanlaajuinen muutos lähtee tietysti ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tarvitaan globaaleja toimenpiteitä hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamiseksi. Siitä näkökulmasta energian säästäminen ja uusiutuva energian käyttö ovat tärkeimpiä keinoja. Uusiutuvista energialähteistä puolestaan bioenergia sisältää merkittäviä mahdollisuuksia sekä tuotettaessa sähköä ja lämpöä että haettaessa liikennepolttoaineisiin kestävämpää sisältöä.
Monessa maassa kuten meillä, energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena on energiahuollon omavaraisuus. Se on vanha tavoite ja myös sana. Vielä joku aika sitten energiahuollon omavaraisuus kuului lähinnä historialliseen sanankäyttöön, nyt se ei sitä enää ole. Venäjän ja Ukrainan välinen skisma viime talvena nosti energiaomavaraisuuden yhdessä hetkessä energia- ja talouspolitiikan kärkitavoitteiden joukkoon. Omavaraisuustavoitteessa bioenergialla ja muulla uusiutuvalla energialla on tietysti keskeinen asema. Kestävä kehitys edellyttää bioenergian lisäämistä. Ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja myös inhimilliset tavoitteet nivoutuvat kestävän kehityksen politiikassa. Perinteisesti bioenergiaa käytetään niillä alueilla, missä sitä tuotetaankin. Bioenergian käyttö on ollut ja on tehokasta ja nykyaikaista alue- ja työllisyyspolitiikkaa. Siinä luodaan uusia työpaikkoja alueilla, joilla muutoin työpaikat ovat tosi tiukassa. Bioenergia siis toteuttaa monia hyväksyttäviä yhteiskunnallisia tavoitteita yhtä aikaa. Se sitoo yhteen eikä erottele.
SUOMEN TAVOITTEET
Nämä yleismaailmalliset ja EU:n laajuiset pyrkimykset ovat meille suomalaisille erittäin tuttuja. Olemme toteuttaneet jo vuosikymmeniä bioenergian käytön turvaamiseen ja lisäämiseen tähtääviä poliittisia linjauksia ja pyrkineet lisäämään bioenergian käyttöä taloudellisesti kannattavasti. Se ei ole ihme, sillä olemme harvaan asuttu maa pohjoisella pallonpuoliskolla. Maapinta-alamme on Euroopan suurimpia. Kolme neljäsosaa Suomen pinta-alasta on metsää tai suota. Olemme turvautuneet puuraaka-aineeseen, talon rakennuksessa, puusepänteollisuudessa, teollisuus tuotannossa, talojen lämmityksessä ja muussa energiatuotannossa.
Suomessa metsäpolitiikka ja metsän kasvatus lähtee siitä kansantalouden perusajatuksesta, että puun riittävyys turvataan ensisijaisesti korkeaa jalostusastetta edustavan teollisuuden raaka-aineeksi. Energiaa tuotetaan vain siitä puuraaka-aineesta, joka ei kelpaa teolliseen jalostukseen tai jää siitä yli. Puuta riittää kyllä energiaankin metsäteollisuuden sivutuotteesta, hakkuutähteistä ja harvennuksista. On katsottava puuenergian käytön koko ketjua, jossa on runsaasti kehittämisen mahdollisuuksia. Puun kulku metsästä energialaitokselle työllistää.
Suomi on bioenergian hyödyntämisessä Euroopan kärkimaita. Tuolloin mittarina käytetään puun ja muiden biopolttoaineiden osuutta energian kokonaiskulutuksesta. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on noin 25 % ja siitä 80 % puuhun perustuvaan biomassaan. EU-maissa puolestaan uusiutuvan energian osuus on noin 6 %, ja tavoitteena on nostaa se 12 prosenttiin vuonna 2010. Suomen sähköntuotannosta uusiutuvan energian osuus on ollut noin 27 %. EU:ssa osuus on 14 %, tavoitteena on nostaa se 22 prosenttiin vuonna 2010. Uusiutuvan biomassan osuus sähköntuotannosta Suomessa on yli 10 %. Se on EU-maiden korkein.
Suomi on päässyt erinomaisiin saavutuksiin satsaamalla teknologiseen tutkimukseen ja osaamiseen. Meillä on sellaista energiateknologiaa, jota maailmalla kysytään tiukasti. Ekologia, energia ja ekonomia liittyvät toisiinsa.
Suomi uusi kansallisen energia- ja ilmastostrategian vuonna 2005. Tavoitteena on päästöjen rajoittamiselle asetettujen velvoitteiden täyttäminen. Suomen oma energia- ja ilmastostrategia korostaa bioenergian käytön lisäämistä. Tavoite on, että uusiutuvan energian kokonaiskäyttö kasvaisi ainakin neljänneksellä nykytasostaan vuoteen 2015 mennessä ja vähintään 40 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Tähtäämme siihen, että Suomi pysyy bioenergian käytössä johtavien maiden joukossa. Tällä on maaseudun kehitykseen ja alueelliseen tasapainoon parhaimmillaan erittäin merkittävä vaikutus.
Tavoittelemme tiukasti kotimaisen energianlähteiden käytön lisäämistä omavaraisuudenkin takia. Ministeri Pekkarinen on arvioinut, että energiaomavaraisuus voidaan nostaa 2020-luvun lopulla 40 50 %.
Entä metsäenergia? Metlan tietojen mukaan puuta käyttävien lämpö- ja voimalaitosten määrä on 2000-luvulla lisääntynyt 250:sta lähes viiteensataan. Määrä on tuplaantunut. Metsähaketta poltettiin toissa vuonna 2,7 miljoonaa kuutiometriä valtaosin lämpö- ja voimalaitoksissa. Metsähakkeen teknis-taloudellisen korjuupotentiaalin arvioidaan olevan vuosittain noin 12 miljoonaa kuutiometriä. Siinä on pantu rima korkealle.
ROHKEA ENERGIASTRATEGIA UUTEEN HALLITUSOHJELMAAN
Suomen tulee rakentaa 2030 40 luvuille ulottuva energiastrategia. Bioenergiaa koskettava strategia on nostettava uuden hallitusohjelman kärkitavoitteiden joukkoon.
Suomen bioenergiapotentiaali on maailman suurimpia per capita. Bioenergian käyttö on kaksinkertaistettavissa. Potentiaali tulee metsistä ja soilta, peltoenergiaa unohtamatta.
Ministeri Pekkarinen asetti lokakuun alkupuolella asiantuntijaryhmän selvittämään biomassan toisen sukupolven käyttömahdollisuuksia. Tarkastelu kattaa puun, turpeen, peltobiomassan ja biomassajätteen. Tässä työssä tutkimus- ja kehitys- ja demonstrointiponnistuksilla on keskeinen merkitys.
Tällä linjalla toisen sukupolvien teknologiaratkaisuilla voidaan siirtyä massiivisesti biopohjaisiin liikennepolttoaineisiin. Olemme avaamassa porttia isolle valtaväylälle.
BIOENERGIASTA UUTTA VAHVUUTTA ALUETALOUKSIIN
Suomen talouspolitiikan menestyksen selittää neljä avainta. Olemme nostaneet ensinnäkin yrittäjyyden todella vahvaan asemaan. Työllisyyden parantuminen ja yrittäjien määrän kasvu kulkevat käsi kädessä. Alkusyksystä Suomessa oli 22 000 yrittäjää enemmän kuin keväällä 2003.
Toisekseen Suomessa on maltettu solmia kolmikannassa työllisyyttä parantavia pitkäjänteisiä tulosopimuksia. Nyt voimassa on historiallisen pitkä työehtosopimus. Se luo osaltaan vakautta ajatellen yritysten investointeja ja kotitalouksia.
Kolmanneksi kehysajattelulla on pidetty julkisessa taloudessa tulot ja menot tasapainossa. Se puolestaan on tuonut uskottavuutta Suomen talouteen.
Ja viimein on osoitettu lisääntyvästi voimavaroja tutkimukseen, tuotekehittelyyn, joka on pitkällä tähtäyksellä ainoa keino menestyä nykymaailman kilpailussa.
Näiden neljän avaimen lisäksi tarvitsemme jatkossa vahvoja aluetalouksia koko maassa. Elinvoimaiset aluetaloudet antavat lisävauhtia talouden rattaisiin. Aluetaloudet nojautuvat omiin vahvuuksiin, oma-aloitteisuuteen ja verkottumiseen. Bioenergia koko pitkän ketjun osalta tarjoaa Itä-Suomessa merkittäviä mahdollisuuksia vahvistaa aluetalouksia, työllisyyttä ja laajentaa yrityspohjaa. Bioenergian hyödyntäminen on kytkettävissä entistäkin kiinteämmin myös yliopistojemme tutkimustoimintaan.
Bioenergiankin kautta vahvistuvat aluetaloudet voivat muodostaa viidennen avaimen talouspolitiikan työkalupakkiin.