Puheet 2006
Puolustusministeri Kääriäinen Pohjois-Karjalan Metsätyömieskodin Kannatusyhdistys ry:n 40-vuotisjuhlassa
Onnittelen 40-vuotiasta Pohjois-Karjalan Metsätyömieskotia. Kiitän valtioneuvoston puolesta siitä erittäin arvokkaasta työstä, jonka metsätyömieskoti se on tehnyt metsätyömiesten hyväksi ja heidän turvallisten vanhuudenpäiviensä varmistamiseksi. Toivotan voimia, innostusta ja menestystä myös tulevien aikojen varalle.
Väinö H. Nevalainen huipensi Sarkalassa 29.11.1964 pidetyssä neuvottelussa avaussanansa seuraavasti: Yhteisvoimin saatiin tuohon Lieksan torille muistomerkki tukkijätkälle. Nyt on kysymyksessä kodin hankkiminen sille elävälle jätkälle, joka reppu pykälässä istuu patsaansa juurella katsellen turvattomin tuntein elämänsä iltaa. Kokous asetti Väinö H. Nevalaisen johdolla toimikunnan jatkamaan valmistelutyötä Metsätyömieskodin aikaansaamiseksi. Osapuilleen 40 vuotta sitten vietettiin Kitsin Metsätyömieskodin tupaantuliaisjuhlaa.
Kun Ruunaan koulun lakkautuspäätös tehtiin keväällä 1969, tarttui kannatusyhdistys uuteen mahdollisuuteen aloittaen neuvottelut Pielisjärven kunnan kanssa Metsätyömieskodin uudesta paikasta. Ruunaaseen muutettiin suunnitelmien mukaan marraskuun alusta 1969 ja myös kodin nimi muuttui. Se oli siitä eteenpäin Pohjois-Karjalan Metsätyömieskoti. Juhlapuheen piti kainuulainen ministeri J.E. Partanen. Uuron koti Nurmeksessa puolestaan lähti toimintaan 1970-luvun alussa.
Jätkän elämää kirjassaan Unto Palokas kiteyttää yksilön näkökulmasta katsottuna sen yhteiskunnallisen tilanteen, joka synnytti tarpeen metsätyömieskodin kaltaiseen sosiaaliseen ponnistukseen. Hän kirjoittaa: Vuosien 1950 ja 1960 tienoilla elettiin suurten savottavuosien aikaa, jolloin myöskin moottorisahat sekä muu metsätöiden koneellistuminen yleistyi. Työvoiman tarve savotoilla väheni. Silloin metsien keskeltä ja uittoväylien varsilta ilmaantui sankat joukot ikääntyneitä, kodittomia ja rankan työn runtelemia miehiä, vailla turvaa ja vailla olinpaikkaa. Näiden kovaa ja kuluttavaa työtä tehneiden ihmisten auttamisesta elämän tiukoissa paikoissa ja iän karttuessa on ollut kysymys tämän 40 vuoden aikana. Juuri tästä inhimillisestä ja sosiaalisesta tuesta me kiitämme lämpimästi Metsätyömieskotia ja sen toimintaan osallistuneita puuhanaisia ja -miehiä.
TÄRKEITÄ YSTÄVIÄ
Metsätyömieskodilla on ollut historiansa aikana kiitettävä määrä korkea-arvoisia ystäviä presidentistä ja ministereistä lähtien. Uki Voutilainen oli aktiivinen metsätyömiesten asianajaja niin palkkakysymyksissä kuin tässä kotiasiassakin. Hän viittasi puhuessaan omilleen vuonna 1962 presidentti Urho Kekkosen vierailuun metsätyömailla Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, Lieksassa ja Pielisjärvellä. Kekkonen kävi tavoilleen uskollisena metsätyömailla, metsäkämpillä ja savotoilla tavaten siellä jätkiä.
Kekkosen kerrotaan sanoneen kantanaan, että metsätyömiesten palkat ovat kansallinen häpeä. Hän oli jo aiemmin ottanut esille metsätyöntekijöiden palkkauksen jälkeenjääneisyyden. Kekkonen oli lähettänyt kansanedustaja J.E. Partaselle joulukuussa 1956 henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän kannusti Partasta aktiiviseen toimintaan metsä- ja uittotyöläisten työaikalain käsittelyssä, jotta purouitto otettaisiin työaikalain alaisuuteen. Kekkonen viittasi nimenomaan Lapin ja Oulun lääniin sekä Pohjois-Karjalaan ja Savoon. Hän kirjoitti: Minä toivon, että pysyt lujasti kannallasi ja puhut sen puolesta eduskunnassa, jotta mahdollisimman moni maaseudun mies näkisi, että puheet köyhän asialla olemisesta eivät jää vain juhlien korusanoiksi vaan toteutuu käytännössä. Kekkosen linjasta ei ollut hitustakaan epäselvää ei tuolloin eikä myöhemminkään.
Laskujeni mukaan ainakin 15 valtioneuvoston jäsentä on vieraillut metsätyömieskodeissa, ehkä heitä on enemmänkin. Täällä vierailleet ministerit ovat olleet pääosin kansanrintamahallitusten tai punamultahallitusten jäseniä. Nämä vierailut ovat varmistaneet osaltaan sen, että yhteiskunnan todellisuus ruohonjuuritasolla on pysynyt valtioneuvoston piirissä elävänä mielissä ja että politiikan kurssi on pidetty niin sosiaalisena ja oikeudenmukaisena kuin suinkin mahdollista. Maakunnan omat, ministerit, kansanedustajat ja muut vaikuttajat ovat olleet aktiivisia metsätyömieskodin tukijoita.
Mainitsin Urho Kekkosen suhtautumista metsätyömiehiin ja ylisummaan yhteiskuntamme vähäväkisten aseman korjaamiseen. Suomen presidentit myös Urho Kekkosen jälkeen ovat olleet siinä mielessä samaa lajia, että he ovat johtaneet maata viisaan ulkopolitiikan tiellä ja että he ovat korkealta paikaltaan käsin osoittaneet johdonmukaisesti tukensa yhteiskunnan heikompiosaisille. Presidentti Koiviston muistamme lähteneen Turun satamasta. Hän puolusti suomalaisen työmiehen osaa. Presidentti Ahtisaari asetti heti virkaan astuessaan ns. Pekkas-työryhmän selvittämään työttömyyden hävittämistä. Tasavallan Presidentti Halonen on lämmin paitsi kotimaamme vähäosaisille myös maailmanlaajuisen köyhyyden hävittämiseksi. Presidenttimme ovat olleet koko kansan ja koko maan asialla.
RASKASTA JA VAATIVAA TYÖTÄ
Muutokset metsätyömiesten elämässä sotien jälkeen ovat dramaattisia. Välittömästi sotien jälkeen metsätyömiehiä tarvittiin runsaasti, heistä oli ajoittain jopa pulaa. Sodan jälkeisinä sesonkiaikoina heitä oli enimmillään yli 200 000 ja keskimäärin vuodessa reilusti yli 100 000. 1960-luvun alun hyvinä hakkuuvuosina tarvittiin jopa 170 000 metsätyöntekijää. Muutoksen rajuutta kuvaa se, että vuonna 2002 heitä oli enää 21 000.
Kysymys on ollut metsätalouden koneistumisesta. Samanlainen aalto pyyhkäisi maataloudessa. Moottorisahoja kokeiltiin ensimmäisen kerran jo toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1950 Suomessa oli tiettävästi 150 moottorisahaa. Puunhakkuun koneellistumista kuvaa se, että vielä vuonna 1985 moottorisahahakkuu kattoi 80 % hakkuista ja koneellinen hakkuu noin 20 %. Vuonna 2000 moottorisahalla hakattiin enää 10 %, kun koneellinen hakkuu haukkasi jo 90 % osuuden.
Eräässä suhteessa metsätyö ei ole muuttunut: se on niitä maailman vaativimpia ammatteja. Metsätyön koneistamisen viimeisimmässä vaiheessa sahaavan ja lumessa kahlaavan miehen tilalle on tullut puut kaatava, karsiva, katkova ja mittaava hakkuukone, moto. Kuljettajan työ on erittäin vaativaa. Hänen on tunnettava tietokoneet ja osattava ajaa vaurioittamatta metsää. Metsäkoneiden kuljettajilta vaaditaan erittäin kovaa ammattitaitoa. Toivoisi, että metsäala kiinnostaisi suomalaisia nuoria, niin poikia kuin tyttöjäkin. Se on vaativa ammatti, jossa hyödynnetään huipputeknologiaa.
KÖYHÄN ASIALLA
Metsätyömiehet ovat hyvinvointivaltiomme rakentajapolvea. Monet heistä osallistuivat molempiin sotiin, joissa oli vaakalaudalla kansakunnan olemassaolo ja itsenäisyys. Suomi selviytyi siitä, olkoonkin, että tappiot ja vauriot olivat merkittäviä. Sama sukupolvi rakensi omalla työllään niin metsissä kuin muuallakin suomalaisen hyvinvointivaltion perustuksen. Siitä nykypolvi on erittäin kiitollinen uurastajasukupolvelle.
On erittäin tärkeää, että nämä naiset ja miehet saavat oikeudenmukaisen kohtelun myös vuonna 2006. Heidän elämänolosuhteistaan on jatkossakin pidettävä hyvää huolta. Se koskee niin aineellista toimeentuloa, asumisen edellytyksiä kuin myös yhteiskunnallisia peruspalveluja. Tämän rinnalla älkäämme unohtako henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Yksinäisyys on monen vanhenevan ihmisen suuri ongelma. Yksin ei ole hyvä olla. Yksinäisyyteen ei tehoa mikään muu kuin se, että toteutamme tässä ajassa sodan aikaista periaatetta kaveria ei jätetä. Lähimmäisyys velvoittaa.
Moni kysyy, mitä tarkoittaa köyhän asian ajaminen nykyisissä yhteiskunnan olosuhteissa. Tärkeintä on jatkaa työllisyyttä parantavaa ja uusia työpaikkoja luovaa politiikkaa. Mitä parempi työllisyys on Suomessa, sen oikeudenmukaisempi yhteiskunta on ja sen paremmin köyhän asiaa saadaan hoidetuksi. Koheneva työllisyys myös antaa voimavaroja palvelujen turvaamiseen ikääntyvässä yhteiskunnassa ja myös luo edellytyksiä eläkkeidenkin kohtuulliseen parantamiseen. Suomen perinteisiin kuuluu välittäminen ja yhteisvastuu. Ei anneta sen kuolla tässä kalseassa maailmassa.
Esitän juhlivalle Pohjois-Karjalan Metsätyömieskodille valtiovallan tervehdyksen ja toivotan sen työlle jatkuvaa menestystä.