Puolustusministeri Kääriäinen Rautalammin sotaveteraanien 40-vuotisjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat juhlivan Rautalammin sotaveteraanit Ry:n jäsenet, hyvä juhlaväki, hyvät naiset ja miehet;

On mieluisa tehtävä esittää valtioneuvoston ja puolustusministerin tervehdys Rautalammin juhlivalle Sotaveteraaniyhdistykselle. Kiitän yhdistystä sen 40 vuotta jatkuneesta aktiivisesta työstä veteraanien asioiden puolesta ja isänmaamme hyväksi.

YKSITUUMAISUUS PERUSTANA

Sotiemme veteraanien perintö on velvoittava. Nykypolvet ovat saaneet heidän taistelunsa ja työnsä ansiosta vaalittavakseen vapaan isänmaan ja vankan hyvinvointivaltion. Tämä perintö on iso saavutus, kun ottaa huomioon, millaisia mullistuksia maailmassa on tapahtunut II maailmansodan jälkeen ja mihin asemaan Suomi on kohonnut näiden vuosikymmenten aikana. Se ei ole tapahtunut itsestään, vaan kovan työn, voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja taitavan johtajuuden ansiosta.

Itsenäinen hyvinvoiva Suomi täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Miten olemme tämän saavuttaneet? Alkutaival ei ollut helppo. Vuoden 1918 tapahtumat ovat olennainen ja dramaattinenkin osa historiaamme. Tuo aika opettaa meille suomalaisille sekä kansallisen yksituumaisuuden että yhteistyön tärkeyden. Korostan erityisesti yksituumaisuutta - se ei tarkoiteta sitä, että meidän pitäisi olla yksimielisiä kaikesta. Sen sijaan se tarkoittaa yksimielisyyttä niistä keinoista, joilla eri ryhmät pyrkivät omia etujaan ajamaan ja puolustamaan.

Senaattori Kyösti Kallio sanoi vuonna 1918 toukokuussa Nivalan kirkossa: ”Meidän pitää rakentaa sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia”. Se oli rohkea ja vastuullinen linjanveto. Olemme kansaamme pahasti jakaneen sodan jälkeen noudattaneet tuota tienviittaa ja sen myötä nousseet yhtenäisenä kansakuntana vastaamaan niin sodan kuin rauhanajan haasteisiin.

Euroopan viimeisten vajaan kahden vuosikymmenen tapahtumat osoittavat, mihin kehitys johtaa, jos kansallista tervehtymisprosessia ja rakentavaa menneisyydenhallintaa ei pystytä toteuttamaan. Entisen Jugoslavian alueen sodissa viime vuosikymmenen aikana yhtenä keskeisenä pontimena olivat todelliset ja oletetut historialliset vääryydet, joihin lähdettiin hakemaan oikeutta ase kädessä. Seuraukset olivat kaameat.

Vaikeissa oloissa luodun yksituumaisuuden varaan rakennamme tänäkin päivänä valtiollisen olemassaolomme. Meillä on demokratialle tyypilliseen tapaan erilaisia näkemyksiä siitä, miten yhteisiä asioitamme tulisi hoitaa. Olemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että parhaat tulokset saavutetaan tasa-arvoon perustuvalla yhteistyöllä, jossa jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on oma paikkansa. Kansanvaltainen järjestys on meidän suomalaisten valitsema tapa hoitaa asioitamme ja ratkaista erimielisyydet. Maa on lailla rakennettava.

VETERAANIT YKSITUUMAISENA

Kun sota kutsui vuonna 1939, sai kaikki muu jäädä – perhe, koti, suku, työ ja arkipäivän rutiinit. Kutsuun vastattiin sukupuolesta, asemasta, koulutuksesta ja polittista vakaumuksista riippumatta. Heinäveteläinen vänrikki Martti Virnes kuvaili vuoden 1939 lopulla lähimmäisilleen lähettämässään kirjeessä tuntemuksiaan sodan ensipäivistä seuraavasti: ”Olen aina yrittänyt kuvitella juuri tätä elämän hetkeä, miltä mahtaa tuntua, kun ensi kertaa sodan äänet soivat korvissa… Ei ainakaan pelota. Tiedän, että yksilön elämä on nyt noteerattu nollaan, tiedän taistelevani oikeuden ja Isänmaan puolesta, kaikki muu merkitsee vähän … Ainoa, mitä toivon, on se että pystyisimme luomaan isänmaallemme vapaan, onnellisen tulevaisuuden.”  Lähtöä ei kyseenalaistettu, kun huoli oli yhteinen. Isänmaan itsenäisyys oli uhattuna.

Kotoa ja läheisiltä saatu tuki ja kannustus oli rintamalla erityisen tärkeää. Sodan aikana kotiin lähetetyistä kirjeistä on selvästi luettavissa, että erityisen mieluisia olivat kotoa, kihlatuilta ja puolisoilta saadut kirjeet ja paketit. Ne toivat lämminhenkistä vaihtelua karuun elämään rintamalla. Kaukopartiojohtaja ja Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen iloitsee tulevalle vaimolleen Helenalle yhdestä tältä saamastaan paketista vuonna 1941 Kajaanissa kirjoitetussa kirjeessään: ”Suurkiitokset paketistasi, joka työnnettiin nuotioilla mustuneeseen kouraani heti kun olimme ylittäneet rintamalinjat. Sen sisällys oli väsyneelle ja nälkäiselle miehelle kuin taivaan mannaa.”

Sodassa kohdattiin meille nykysukupolville käsittämättömiä asioita. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan saaneet luovuttamaan. Työtä oli jatkettava, yhdessä niin sota- kuin kotirintamallakin. Sitkeän työn ansiosta päätavoite saavutettiin: Suomen itsenäisyys säilytettiin.

Raskaiden sotien jälkeen ei jääty lepäämään. Suomi oli rakennettava uudelleen. Sodan päättyminen oli hyvä ja odotettu asia, mutta kaikilta osin paluu arkeen ei ollut ongelmatonta. Sota ja sen traagiset tapahtumat jättivät monille syviä henkisiä traumoja. Niistä ei julkisesti puhuttu eikä niitä asianmukaisella tavalla yhteiskunnan puolesta osattu hoitaa. Lähimmäiset ja kaveripiirit ovat joutuneet ne kokemaan ja omalla tavallaan hoitamaan. Samanaikaisesti sotiemme veteraanit kohtasivat 60- ja 70-luvuilla halveksuntaa isänmaan hyväksi tekemistään asioista. Tänä päivänä tuota asennetta on hyvin vaikea ymmärtää puhumattakaan niiden hyväksymisestä. Se oli käsittämättömän pimeää aikaa.

Monien veteraaniasioiden kuntoon paneminen aloitettiin liian myöhään. On menty paljon eteenpäin, mutta paljon on vielä työtä jäljellä. Erityisen ilahduttavaa on veteraanien kokema arvostuksen nousu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tilanne on muuttunut perusteellisesti. Rohkaisevaa on nuorten ikäluokkien myönteinen, jopa ihaileva suhtautuminen veteraaneihin. Tältä pohjalta voimme suhtautua luottavaisesti isänmaan tulevaisuuteen.

Sotiemme veteraanit ovat hyvinvointi-Suomen pääarkkitehteja ja -rakentajia. Vaikean alkutaipaleen jälkeen maamme kesti yhdessä taistellen lähes kuusi vuotta jatkuneen sodan itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta. Sotien jälkeen sotakorvaukset maksettiin, ja maa jälleenrakennettiin. Lopputulos on nähtävissä: olemme maailman kehittyneimpiä hyvinvointivaltioita. Sen kestävien piirteiden siirtäminen uusiin olosuhteisiin on meidän suomalaisten keskeisin tehtävämme. Välittäminen on niistä ehkä tärkein.

TYÖ JATKUU

Kansallinen puolustusratkaisumme perustuu yhteistyölle ja kansan hyväksynnälle. Yhteiskuntamme vahvuudesta kertoo, että kansallisen puolustuksemme perusrakenteet ovat tänään suunnilleen samat kuin heti vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Perustamme puolustuksemme yleiseen asevelvollisuuteen, jossa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti syntyperästä ja koulutuksesta riippumatta. Ylläpidämme koko kansan puolustusvoimia, jotka ovat läsnä maamme kaikissa osissa. Suomalainen kansan riveistä kohoava puolustusratkaisu perustuu myös tiiviiseen yhteistyöhön muiden turvallisuusviranomaisten kanssa. Kansanvaltaan kuuluu se, että puolustusvoimat toimivat maan poliittisen johdon ohjauksessa ja valvonnassa.

Olemmeko näillä perusteilla valmiita kohtaamaan myös tulevaisuuden? Olemme. Maamme puolustusta kehitetään johdonmukaisesti ja suomalaisista lähtökohdista ajan vaatimusten mukaisesti. Meidän vahvuuksiamme ovat nykyaikainen yleinen asevelvollisuusjärjestelmä ja vankkumaton maanpuolustustahto. Yleinen asevelvollisuus tuottaa laatua ja suorituskykyä. Se on kustannustehokas. Se lisää tasa-arvoa ja keskinäistä ymmärtämystä. Maanpuolustustahto on vankkaa kaikissa ikä- ja väestöryhmissä. Jälleen on syytä huomata nuorten myönteinen suhtautuminen isänmaahan ja suomalaisuuteen. Kansainvälistyminen ei ole vienyt suomalaisuuden pohjaa. Kansainvälistyminen näyttää lisäävän suomalaisten isänmaallisuutta.

NYKYPOLVET JA PERINTEET

Perinteiden vaalimisella on tärkeä merkitys kansallisen tulevaisuuden rakentamisessa ja menneisyyden hallinnalle. Veteraanien rivien harventuessa vastuu perinteiden vaalimisesta siirtyy meille nuorimmille.  

Rautalammin sotaveteraaniyhdistyksen toiminta on jo 40 vuoden ajan tehnyt työtä veteraanien ja Isänmaan hyväksi. Vuonna 2004 täällä Rautalammella käynnistettiin hanke, jonka tarkoituksena on tallentaa sota-ajan Rautalampea koskevaa muisti- ja arkistotietoa mm. kaatuneista, lottatoiminnasta, rautalampilaisista sotilaista sekä tapahtumista kotirintamalla. Tämä kunnan, seurakunnan, paikallisen museon ja sotaveteraaniyhdistyksen yhteishanke on malliesimerkki nykyaikaisesta perinteiden vaalimisesta.

Erityisen tärkeää on, että nuoret ymmärtävät, mistä sodassa oli kyse, ja mitä kaikkea sen eteen oli uhrattava, jotta Suomi säilyi Suomena. Ainoastaan aidon ymmärtämyksen kautta meillä on edellytyksiä varautua myös tulevaisuuteen. Perinteet ja nykyaika tulee yhdistää luontevalla tavalla.

Nykypolvet voivat osoittaa parhaimman kiitollisuutensa veteraanisukupolvelle pitämällä hyvän huolen Suomen itsenäisyydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnin perustasta. Vastuu Suomesta on sukupolvien yhteinen tehtävä. Nuorempi polvi kiittää vanhempaa sillä tavalla, että isänmaa siirretään tulevalle polvelle paremmassa kunnossa kuin missä sen olemme saaneet. Tehtävänämme on rakentaa sellaista Suomea, jonka jokainen tuntee omaksi isänmaakseen sekä asia- että tunnesyillä.

Näillä sanoilla onnittelen Rautalammin Sotaveteraanit Ry:tä sen 40-vuotisjuhlapäivänä. Toivotan yhdistykselle jatkuvaa menestystä sen tärkeässä työssä isänmaan hyväksi. Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta talvea.

Palaa otsikoihin